Vaihtamalla paranee
Minnesota Wild tiedotti vastikään vapauttaneensa Paul Fentonin general managerin tehtävistään. Ratkaisu oli erikoinen ja vaikuttaa erittäin hätiköidyltä ottaen huomioon, että Fenton ehti hoitaa tointaan vain yhden kauden. Omistaja Craig Leipoldin mukaan erottaminen ei liittynyt alakanttiin menneeseen kauteen vaan pikemminkin Fentonin toimintaan organisaatiossa.
Omituisten pelaajakauppojen lisäksi Leipold kommentoi Fentonin luomaa epämiellyttävää muutosta seuran ilmapiirissä ja kulttuurissa. Seuran kannalta päätös ei vaikuta hyvältä. Wild olisi tarvinnut juuri Fentonin kaltaista uudistusmielistä johtajaa.
Mikko Koivu on pitkän linjan franchise-pelaajana osa katoavaa luonnonvaraa. Hän on pelannut koko 13 vuotta kestäneen NHL-uransa Wildissa, ja jatkaa vielä ainakin ensi kauden, jolloin hänen sopimuksensa päättyy.
Tähän asti Koivun ura on ollut yhtä Minnesota Wildin joukkuehistorian kanssa, joten lajiromanttisessa mielessä Koivun tulisi jatkaa ja jopa päättää uransa Wildissa.
Mutta rationaalisesti ajateltuna oikea ratkaisu on vaihtaa maisemaa.
Modernissa NHL:ssä menestysjoukkueen rakentaminen alkaa nuorten pelaajien sisään ajamisesta. Vapaiden agenttien markkinat eivät tästä näkökulmasta autuaaksi tee, ja varaamalla hankitut nuoret pelaajat ovat usein raakileita vielä vuosia varaustilaisuuden jälkeen.
Wild jos mikä tarvitsee nuorennusleikkausta. Joukkueen keski-ikä on karvan päälle 28 vuotta, ja viime vuosien varaustilaisuuksien ja pelaajakauppojen avulla hankittujen nuorten pelaajien on ollut vaikea päästä runkopelaajistoon. Niin vahva on ollut kokeneiden hyökkääjien asema joukkueessa.
Käänteisesti tämä tarkoittaa pitkäaikaisista luottopelaajista luopumista – tosin valinnan varaa ei pahemmin ole. Kokeneimmista Wild-hyökkääjistä Koivun lisäksi ainoastaan Jason Zucker on selkeää siirtomarkkinatavaraa. Kallispalkkaisimmat konkarit Zach Parise ja Ryan Suter jatkavat Wildissa vielä kevääseen 2025 asti.
Seuran kannalta potentiaaliset riskit ovat suuria, mutta konservatiivisella linjalla jatkaminen johtaa identtisiin lopputuloksiin keväästä toiseen.
Wildin tulisi lähteä 2020-luvulle samoista asemista kuin se uutena joukkueena aloitti taipaleensa vuosituhannen vaihteessa: nuorena, ennakkoluulottomana, hieman epävarmana ja kokemuksille alttiina.
JOUKKUEURHEILUSSA KUKAAN EI OLE KORVAAMATON.
Yhdestoista hetki
Jos Fenton olisi saanut jatkaa GM:nä, hän tuskin olisi jatkanut Koivun sopimusta 2020 jälkeen. Seurassa viettämänsä kauden aikana Fenton ehti jo tehdä muutamia peliliikkeitä, jotka antoivat pientä osviittaa siitä, mihin suuntaan hänen Wildinsa oli menossa.
Kauden aikana kokeneet avainpelaajat Nino Niederreiter ja Mikael Granlund kaupattiin pois vaihdossa Victor Raskiin ja Kevin Fialaan. Vajaan kauden tarkasteluvälillä on vaikea vetää vahvoja johtopäätöksiä, mutta tässä vaiheessa kaupat vaikuttavat Wildin kannalta ohilaukauksilta.
Wildin tilanne on niin sekava, että horisontissa häämöttää melkoinen turbulenssi. Urheilun vakaimpia lainalaisuuksia on se, että huonosti johdettu joukkue on häviävä joukkue. Koivun on vaikea kipparoida joukkuetta, jos hänen luotsillaan ei ole mitään käsitystä kurssista. Inhottavassa visiossa Koivu jatkaa uraansa raunioituvassa, liigan pohjamutiin jumiutuneessa Wildissa.
Koivun pelitaidot ja -käsitys ovat kiistattomat. Hän on ollut vuosikaudet Wildin pelillinen ja henkinen johtaja, kulunutta ilmaisua käyttäen Kapteeni isolla K:lla. Wild on aina vaikeuksissa, kun Koivu on sivussa.
Viimeisin esimerkki viime kaudelta, jolloin joukkue joutui tulemaan toimeen ilman Koivua puolet kaudesta – Wild jäi ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen pudotuspelien ulkopuolelle. On toki muistettava, että Koivun lisäksi Wild menetti Fentonin kyseenalaisten pelaajakauppojen seurauksena paljon tehoja ja kokemusta − kaiken kukkuraksi uudet pelaajat Rask ja Fiala eivät onnistuneet loppukaudella.
Puhuttaessa Koivun seuraajasta sentteriksi ei ainakaan tällä hetkellä ole liiemmälti kandidaatteja. Tarjolla on omasta väestä ensinnä Fentonin hankinta Rask, joka ei vakuuttanut viime keväänä. Joel Eriksson Ek ja Luke Kunin ovat kummatkin vielä kääntämättömiä kortteja. Damien Giroux, Matvei Guskov ja Nikita Nesterenko eivät vielä muutamaan kauteen pääse lähellekään kokoonpanoa.
Farmissa odottelevat nyt vuoroaan esimerkiksi Jack McBain, Mason Shaw ja Bryce Misley – kolmannen ja neljännen kierroksen varauksia. Ketään tässä mainittua on todella vaikea nähdä uutena mikkokoivuna.
Mutta joukkueurheilussa kukaan ei saisi olla korvaamaton.
Ilmassa häilyy kaksi ratkaisevaa kysymystä. Niistä ilmeisempi liittyy Koivun polveen. Jos pelikunnossa ja -otteissa on havaittavissa takapakkia, on vaikea nähdä Koivun pelaavan kolmosketjua näkyvämmällä pelipaikalla kevään 2020 jälkeen.
Sitäkin spekulatiivisempi ja suurempi kysymys kuuluu, mistä joukkueesta löytyy Koivun ominaisuuksia vastaavaa roolia. Mahtuuko hän aidon potentiaalisen Stanley Cup -kandidaattijoukkueen kokoonpanoon?
Montreal Canadiens on pitkään kaivannut tiheyttä sentteriosastoonsa. San Jose Sharksissa vapautui Joe Pavelskin lähdön myötä kokeneen hyökkääjän paikka. Olisiko Koivu se puuttuva tekijä pudotuspelien ikuiseksi morsiusneidoksi jääneen Sharksin Stanley Cup -toteutumalle? Chicago Blackhawksissa Jonathan Toewsin ja Patrick Kanen takana olisi tilaa kokemukselle.
Muutos ei ole aina pahasta, ja hyvin usein uuden aloittaminen osoittautuu mahdollisuudeksi. Mikko Koivun ympärille on rakentumassa NHL-kauden 2019−2020 mielenkiintoisimmista tarinoista.