Tilastoanalyysi: Jesse Puljujärvi oli NHL:ssä luultua parempi, mutta käyrä oli laskeva – Nyt entinen huippulupaus on Liigan tunnetuin supertähti, jonka on lopetettava siivellä eläminen

Jos pelaaja pelaa hyvin, mutta on täysin riippuvainen ketjukaveriensa suoritustasosta, pelaako pelaaja lopulta kovinkaan hyvin? Se on ydin kysymys suomalaisen jääkiekon himmentyneen timantin Jesse Puljujärven urakehityksen kohdalla.

Edmonton Oilers varasi Puljujärven neljäntenä pelaajana NHL:n vuoden 2016 varaustilaisuudessa. Jarmo Kekäläisen johtama Columbus Blue Jackets varasi kolmantena, mutta organisaatio ei kiekkoväen yllätykseksi varannut suomalaista, vaan päätyi varaamaan juniorisarja QMJHL:ssä pelanneen kanadalaisen Pierre-Luc Dubois'n.

Puljujärvi siirtyi heti seuraavaksi kaudeksi Pohjois-Amerikkaan ja kirjasi NHL-debyyttikaudellaan 28 ottelua tehoin 1+7. Nyt, vuonna 2019, Puljujärvellä on vyöllään 139 NHL:n runkosarjaottelua, mutta NHL-paikan vakiinnuttaminen on osoittautunut haasteeksi. Hyökkääjä on ajautunut 21-vuotiaana tilanteeseen, jossa hän eikä Oilers ei näe osapuolille yhteistä tulevaisuutta.

Pattitilanne ratkesi, kun suomalainen siirtyi takaisin Liigaan ja Oulun Kärppiin, mistä hän hakee takaisin paluuta NHL:ään. Puljujärvellä on sopimuksessaan pykälä, joka mahdollistaa siirtymisen Pohjois-Amerikkaan ennen joulukuuta.

Nyt tarkastelemme Puljujärven NHL-uraa. Paljastamme, miten Puljujärven arvon heikkeneminen Oilersin johdon ja valmennuksen silmissä on vaikuttanut suomalaisen pelaamiseen. Analyysissa huomioidaan myös ketjujen ja siinä pelanneiden pelaajien mahdollinen vaikutus Puljujärven pelaamiseen.

Debyyttikaudella peliaikaa siunaantui supertähtien McDavidin ja Draisaitlin kanssa

Kaudella 2016−2017 Puljujärvi pelasi useimmiten ketjussa Leon Draisaitlin ja Pat Maroonin kanssa: hyökkäyskolmikolle kertyi tasaviisikoin peliaikaa yhteensä 70 minuuttia ja 34 sekuntia. Toiseksi eniten suomalainen pelasi ketjussa Oilers-keulakuva Connor McDavidin sekä hitaan ja kankean Milan Lucicin kanssa. Puljujärvi esiintyi siis tasaviisikoin paljon kahden eliittipelaajan, Draisaitlin ja McDavidin, kanssa.

Draisaitlin ja McDavidin johtamien ketjujen tulokset olivat erinomaisia. Kumpikin ketjuista, joissa Puljujärvi pelasi, hallitsi vastustajaa selvästi laukauksissa ja maaliodottamassa. Ketjut olivat omassa päässään vedenpitäviä ja päästivät 60 minuuttia kohden alle 50 laukausta. Vastustajat tuottivat maaliodottamaa ketjuja vastaan myös verrattain vähän.

Puljujärven, Drake Caggiulan ja Benoit Pouliot'n muodostama ketju pelasi myös hyvin. Ketju tuotti laukauksia ja maaliodottamaa hyvällä tasolla eikä vuotanut puolustusalueellaan. Ketju aloitti 68,75 prosenttia vaihdoistaan hyökkäysalueella, mikä avitti sen suoriutumista puolustusalueella. Jos kolmikon hyökkäyspään aloitusten osuus olisi ollut toteutunutta pienempi, ketjun lukemat olisivat todennäköisesti pudonneet kohti keskiarvoa.

Myös Draisaitlin ja McDavidin ketjut aloittivat 60 prosenttia vaihdoistaan hyökkäysalueelta, mikä luonnollisesti helpottaa hyökkäyspelaamista. Olennainen kysymys kuitenkin kuuluu, paljonko tuolloin tulokkaana ollut Puljujärvi hyötyi pelaamisesta ketjuissa, joita johti NHL:n eliittipelaaja.

Vasemmalla Oilersin laukaisukartta Puljujärven kanssa, mutta ilman Draisaitlia. Oikealla laukaisukartta puolestaan ilman McDavidia.

Kuva © HockeyViz

Yllä olevat laukaisukartat viittaavat siihen, että Oilersin laukaisutahti hyökkäysalueen keskeisimmillä paikoilla, kuten ykkössektorilla, ei ollut erityisen tehokas, kun Puljujärvi pelasi ilman Draisaitlia ja McDavidia. Laukauksia sateli kaukaa, muttei läheltä. Tähtikaksikolla − erityisesti McDavidilla − oli kiistatta vaikutus suomalaisen hyökkäysalueen pelaamiseen ja sen tehokkuuteen.

Puljujärven kannalta tämä tarkoitti sitä, että joutuessaan eri ketjuun kuin Draisaitl ja McDavid, suomalaisen haaste hyvään hyökkäyspelaamiseen kasvoi potenssiin.

Oilers-supertähti McDavidin merkitys Puljujärvelle korostui

Puljujärvi pelasi NHL-uransa toisella kaudella eniten hyökkäysketjussa McDavidin ja Lucicin kanssa. Toiseksi ja kolmanneksi eniten minuutteja keränneitä ketjuja sentteröivät Ryan Strome ja Ryan Nugent-Hopkins. Jokaisessa ketjussa toisena laitahyökkääjänä viiletti Lucic, mikä ei ollut positiivista Puljujärven kannalta.

Supertähti McDavidin johtama ketju aloitti vaihdoistaan yli 54 prosenttia hyökkäysalueelta, eli pudotusta edelliskauteen oli peräti kuusi prosenttiyksikköä. Tästä huolimatta kolmikko menestyi hyökkäyspelillisesti hyvin: se hallitsi luotuja laukauksia ja luotua maaliodottamaa selvästi. Prosentuaaliset osuudet laukausten ja maaliodottaman osalta olivat ketjun kannalta varsin suotuisat.

Edelliskauteen nähden kolmikko päästi kuitenkin omassa päässään enemmän laukauksia ja maaliodottamaa, mutta on huomioitava, että ketjun peliminuutit kasvoivat yli kaksinkertaisesti. Vaikka tulokset omalla puolustusalueella eivät olleet yhtä hyviä kuin aiemmin, ketju kompensoi sen tehokkaalla hyökkäyspelaamisellaan: Ketjun maaliodottamalukema oli 60 minuuttia kohden peräti 3,24.

Stromen johtamassa ketjussa tulokset olivat samansuuntaiset McDavidin ketjuun nähden. Laukauksia ja maaliodottamaa syntyi korkealla tasolla, mutta vastustaja pääsi luomaan Oilers-päädyssä laukauksia ja maaliodottamaa yli toivotun. Ketjun vaihdoista yli 52 prosenttia alkoi hyökkäysalueelta, mikä hivenen helpotti hyökkäyspelaamista. Kolmikon hyökkääminen oli kuitenkin itsessään tehokasta.

Puljujärven, Nugent-Hopkinsin ja Lucicin muodostaman ketjun otteet eivät puolestaan olleet hyvällä tasolla. Kolmikko oli vastaanottavana osapuolena niin laukauksissa kuin maaliodottamassakin. Ketju hallitsi laukauksista hieman yli 48 prosenttia ja sen prosentuaalinen osuus maaliodottamasta oli vain alle 38 prosenttia. 60 minuuttia kohden ketju päästi 2,09 maalia ja loi itse 1,27 maalia. Se on tasaviisikoin kestämätöntä.

Suomalaisen osalta tulokset olivat kokonaisuudessaan hyviä etenkin, kun hän pelasi samassa ketjussa McDavidin kanssa. Myös Strome näytti sopineen Lucicin ja Puljujärven keskelle, vaikka hän ei ole profiloitunut hyökkäyspeliä korkealla tasolla tuottavaksi pelaajaksi. Alla olevat laukaisukartat kielivät siitä, että peliminuutit, jotka Puljujärvi ja McDavid pelasivat yhdessä, tekivät Oilersista hyökkäysalueella vaarallisen.

Oilersin laukaisukartta McDavidin ja Puljujärven ollessa jäällä. Vasemmalla kausi 2016–17 ja oikealla kausi 2017–18.

Kuva © HockeyViz

Etenkin toissa kaudella Puljujärven ja McDavidin muodostama duo muodosti suuren uhan ykkössektorilla. Kun yhteiset minuutit nousivat Puljujärven tulokaskaudesta, McDavid äityi suomalaisen kanssa aiempaa parempaan lentoon.

Tulokset Draisaitlin ja Puljujärven ollessa yhdessä jäällä eivät olleet läheskään yhtä hyviä: hyökkäyspään uhka ("Threat") jopa oli miinuksen puolella kummallakin kaudella. Se viittaisi siihen, että Draisaitlin kanssa Puljujärven pelaaminen ei aina osunut yksi yhteen ja että Oilersissa suomalaiselle hyvä paikka olisi ollut nimenomaan McDavidin laidalla. Sama pätee toki käytännössä kaikkiin pelaajiin, koska McDavid saattaa olla maailman paras jääkiekkoilija.

Roolin ja ketjun vakiinnuttaminen jäi puuttumaan

Kolmannella kaudellaan Oilersissa peliaikaa McDavidin kanssa ei siunaantunut yhtä paljon kuin aiemmin. Puljujärven kohtalona oli peliajan ja vastuun väheneminen. Hän keräsi eniten minuutteja Nugent-Hopkinsin kanssa. Tämä sentteröi Puljujärveä jokaisessa suomalaisen kolmessa yleisimmässä ketjumuodostelmassa. Tulokset eivät olleet luottamusta herättäviä.

Eniten Puljujärvi pelasi Nugent-Hopkinsin ja Jujhar Khairan ketjussa. Kolmikko oli alakynnessä laukaisuhallinnassa, vaikka päästikin alle 50 laukausta 60 minuuttia kohden. Maaliodottamaa ketju ei päästänyt paljoakaan, minkä myötä maaliodottaman prosentuaalinen osuus oli yli viidenkymmenen.

Kolmikon keskeinen ongelmakohta oli hyökkääminen: laukauksia syntyi vähän ja maaliodottamalukema oli suhteutettuna vain 1,91. Ketju aloitti vaihdoistaan 45 prosenttia hyökkäysalueelta, mutta se ei täysin selitä heikkoja hyökkäyspelillisiä lukemia.

Puljujärven, Nugent-Hopkinsin ja Lucicin pelatessa yhdessä aiemmat ongelmat vain lisääntyivät. Hyökkäyspelaamisen tuottavuus oli vähissä ja laukauksia sateli omaan päähän 60 minuuttia kohden yli 55. Ketjun prosentuaaliset osuudet olivat alle 50:n, mutta vastustajan maaliodottaman se piti alhaisena. Kolmikko siis päästi paljon laukauksia, mutta vastustajien laukaukset lähtivät useimmiten pienen todennäköisyyden maalintekopaikoista.

Myös Puljujärven, Nugent-Hopkinsin ja Caggiulan ketjun tulokset olivat heikkoja. Kolmikko loi 60 minuuttia kohden vain 46,52 laukausta ja päästi peräti yli 75. Luotu maaliodottama oli yli kahden, mutta päästetty maaliodottamalukema oli 3,2. Vaikka kolmikko aloitti vaihtonsa enimmäkseen hyökkäysalueelta, se oli alati pulassa puolustuspäässä.

Kokonaisuudessaan kunkin ketjun pelimäärä on verrattain pieni, joten nuori Puljujärvi ei päässyt kriittisellä kaudella vakiinnuttamaan paikkaansa tietyssä roolissa ja ketjussa. Myös ketjukaverit vaihtuivat, eikä vierellä viilettäneiden pelaajien laatu ja sopivuus ollut pääosin yhtä hyvä kuin aiemmilla kausilla.

Oilersin laukaisukartta Nugent-Hopkinsin ja Puljujärven ollessa jäällä. Vasemmalla kausi 2017–18 ja oikealla kausi 2018–19.

Kuva © HockeyViz

Tästä konkreettisin esimerkki löytyi ketjujen keskeltä. Kun Puljujärvi ja Nugent-Hopkins olivat yhtä aikaa jäällä, Oilersin laukaisutahti hyökkäysalueen keskeisillä paikoilla oli lähes syväjäässä. Tämä näkyi sekä kaudella 2017−2018 että kaudella 2018−2019, joista jälkimmäinen muodostui kriittiseksi Puljujärven tähänastisen NHL-uran kannalta.

Puljujärvi selvästi hyötyy dynaamisesta, kokonaisvaltaisesta ja hyökkäävästä keskushyökkääjästä. Hän tarvitsee onnistuakseen vierelleen huippuluokan osaamista. Siksi yhteistyö etenkin McDavidin kanssa on kantanut hedelmää. Nugent-Hopkinsin anti ei sen sijaan suomalaiselle sopinut.

Puljujärven hyökkäyspelillinen panos heikentyi Oilersissa kausi kaudelta

NHL-urallaan Puljujärvi on toistaiseksi tehnyt 17 maalia ja yhteensä 37 tehopistettä. Toisella kaudella 65 ottelussa syntyivät tehopisteet 12+80=20, mikä petasi seuraavalle kaudelle orastavaa toivoa kehityskaaren suopeasta suunnasta. Jatkoaika käsitteli Puljujärven edesottamuksia toissa kaudella. Tuolloin suomalaishyökkääjä näytti kehittyvän lupaavasti, vaikka kehityskaari ei ollut erityisen jyrkkä. Erityisesti tulokset McDavidin kanssa olivat hyviä ja lupaavia.

Viime kaudella Puljujärven hyökkäyspelilliset suoritukset ottivat kuitenkin askeleen taaksepäin, ja keskeiset hyökkäyspään tilastot olivat edelliskausia selvästi heikommat. Pitkään ilmassa ollut ympäristönvaihto voisi hyvinkin olla toimiva ratkaisu: Puljujärven NHL-ura kaipaa selvästi virikettä. Hän itse kaipaa myös vastuuta ja kehittymistä oikeassa suhteessa.

Maaleja Puljujärvi teki viime kaudella 60 minuuttia kohden 0,46, kun edellisellä kaudella lukema oli 0,74. Myös ykkössyötöissä ja tehopisteissä lukemat olivat viime kausia selvästi heikommat. Henkilökohtaista maaliodottamaa entinen huippulupaus loi myös toista NHL-kauttaan vähemmän. Lukema 0,43 oli myös debyyttikautta heikompi.

Hän myös laukoi aiempaa vähemmän, mikä ei ole hyvä lähtökohta hyökkääjälle, jolta odotetaan maaleja ja joka on kamppaillut itseluottamuksensa kanssa. Aiempaa alhaisempi laukaisutahti vaikutti tehtyihin maaleihin, joita kertyi kauden aikana neljä. Edelliskaudella suomalainen teki tasaviisikoin kymmenen maalia.

Laitahyökkääjän edesottamukset heijastuivat myös valmennukseen antamaan peliaikaan. Puljujärvi pelasi viime kaudella keskimäärin 12 minuuttia ottelua kohden, mikä oli kaksi minuuttia vähemmän kuin edelliskaudella. 

Vasemmalla Oilersin laukaisukartta Puljujärven ollessa jäällä kaudella 2017–18. Oikealla laukaisukartta kaudelta 2018–19.

Kuva © HockeyViz

Yllä olevat laukaisukartat eivät myöskään kieli mairittelevaa kuvaa Puljujärven viime kauden suorituksista. Ne kertovat suomalaisen kehityksen ja hyökkäyspelillisen tuottavuuden taantumisesta. On kuitenkin otettava huomioon suomalaisen pienentynyt vastuu ja muuttuneet ketjukaverit. Jos Oilersin valmennusjohto olisi peluuttanut McDavidia ja Puljujärveä säännöllisesti yhdessä, tulokset olisivat todennäköisesti olleet jatkossakin hyviä.

Suomalainen profiloitui Oilersissa lopulta alempien ketjujen pelaajaksi. Hän pelasi viime kaudella keskushyökkääjänään Nugent-Hopkins, jonka kanssa pelaaminen ei ollut alkuunkaan tuottavaa. Toisesta laitahyökkääjästäkään ei ollut Lucicin, Caggiulan ja Khairan muodossa erityisesti apua.

Mahdollisuudet Puljujärven ja Oilersin väliselle jatkosopimukselle vaikuttavat minimaalisilta. Jos suomalaishyökkääjä palaa vielä NHL:ään, ura jatkunee Edmontonin ulkopuolella.

Puljujärven kannalta oleelliselta näyttää saada vierelle peliä tekevä dynaaminen keskushyökkääjä, joka kykenee viemään peliä jatkuvasti lähelle maalia ja hyökkäysalueen keskeisille alueille. Toisin sanoen onnistuakseen Puljujärvi tarvitsi NHL:ssä vierelleen erinomaisen ja monipuolisen keskushyökkääjän. Hän ei itse ole pelaaja, joka kantaisi ketjua ja tuottaisi omalla panoksellaan hyökkäyspeliä korkealla tasolla. Toista McDavidia ei joka tapauksessa löydy muualta. 

Puljujärven pelaamisen tulisi kehittyä niin, että hänen pelaamisensa ei eläisi pelkästään viereltä saamastaan tuesta. Jääkiekko joukkuelaji, mutta huippuhyökkääjän on kyettävä ajoittain tuottamaan hyökkäämistä myös itsenäisesti. Sitä jokainen joukkue odottaa, jos yksilön oletetaan olevan huipputasoa.

On myös muistettava, että kaukalon ulkopuoliset asiat kuten sopeutuminen ympäristöön ja sosiaaliset suhteet vaikuttavat pelaajan esityksiin ja niiden johdonmukaisuuteen. Oulussa ei ole ainakaan sopeutumisongelmaa, koti-ikävää tai kielimuuria. Sen sijaan massiiviset – jopa Edmontonia isommat – odotukset ovat.

Puljujärvi on nyt Liigan suurin supertähti ja tunnetuin yksilö. Pelaaja, jonka edesottamuksia suunnilleen koko Suomi seuraa. Alku Kärpissä on ollut hyvä. Pelillisesti Puljujärvelle olisi Liigassa tärkeintä päästä eroon keskushyökkääjäriippuvaisuudestaan. Oivaltaa, kuinka pelata niin, että hän laitahyökkääjänäkin voi olla hyökkäystrion moottori. Ei individualistisesti, vaan sekä hyökkäyspelaamisen käynnistäjänä että kolmikon sisäisenä linkkinä.

Tähän saakka hän on elänyt aikuisurallaan muiden siivellä. Sen on loputtava Liigassa, jotta NHL-tavoite voi toteutua.

Lähteet: Natural Stat Trick, Corsica, HockeyViz

TOI = Peliaika, CF% = Corsi for%, CF/60 = Corsi for per 60 min, CA/60 = Corsi against per 60 min, xGF% = Maaliodottama%, xGF/60 = Maaliodottama per 60 min, xGA/60 = Vastustajan maaliodottama per 60 min, ZSR = Hyökkäyspäässä aloitettujen vaihtojen %-osuus. Corsi tarkoittaa laukaisumäärää, joihin on laskettu mukaan myös blokatut ja ohi maalista lauotut laukaukset.

G/60 = Maalit per 60 min, A1/60 = Ykkössyötöt per 60 min, P/60 = Tehopisteet per 60 min, P1/60 = Maalit ja ykkössyötöt yhteensä per 60 min, ixG/60 = Henkilökohtainen maaliodottama per 60 min, iCF/60 = Pelaajan Corsi per 60 min, Sh% = Laukaisutehokkuus