HIFK johti ottelua kolmannessa erässä parhaimmillaan 3−1-lukemin Jesse Saarisen, Ville Leskisen sekä Anton Lundellin osumilla.
Mutta kun ottelua oli jäljellä vain seitsemän minuuttia, HIFK:n taivas synkkeni.
Ensin loukkaantumisen jälkeen kaukaloon palannut Juha Jääskä sai hyökkäysalueella kahden minuutin rangaistuksen poikittaisesta mailasta. KalPa ehti pyörittää ylivoimaansa alle minuutin ajan, kunnes KalPan Matti Järvinen toi joukkueensa maalin päähän.
Reilu minuutti myöhemmin Tommi Jokinen tarjoili kiekon takatolpalle hiipineelle Järviselle, joka laukoi KalPan 3−3-tasatilanteeseen. Vain 13 sekuntia ennen kolmannen erän päättymistä Jokinen tulitti KalPalle 4−3-voiton.
− 55 minuuttia oli tasaista vääntöä, sitten punaiselle joukkueelle tapahtui jotain. Vastustaja haistoi veren, muuta en osaa kuvailla, että mitä tapahtui tuossa lopussa. Annettiin suorastaan vastustajalle pisteet, HIFK:n Micke-Max Åsten totesi täysin hiljaisessa HIFK:n pukukopissa ottelun jälkeen.
− Harmittaa, että annettiin tällaisen pelin valua viimeisellä viidellä minuutilla vasemmasta lahkeesta, HIFK:n päävalmentaja Jarno Pikkarainen puolestaan veisteli
HIFK oli jopa hallitsevampi osapuoli suurimman osan ottelusta. Helsinkiläiset saivat luotua pitkiä hyökkäysalueen pyörityksiä, pystyivät luomaan runsaasti laadukkaita maalipaikkoja sekä puolusti ajoittain vahvasti.
Pikkarainen olikin tyytyväinen joukkueensa hyökkäyspelaamiseen, jonka hän nimesi Ässät-ottelun jälkeen yhdeksi kehityskohteeksi.
− On se mennyt eteenpäin ja nyt saimme paljon puolustajien laukauksia ja etenkin ykkösellä. Saimme luotua tilanteita maalin eteen ja saimme ohjausmaalinkin. Kyllä siinä oli hyviä juttuja. Harmittaa, kun oli paljon hyviä asioita pelissä ja sitten tulos vietiin käsistä.
− Siinä tuli huono jäähy, 60 metriä omasta maalista. Alivoimalla oli purun paikka, mutta ei pystytty purkamaan, siihen asti pelasimme hyvin. Sitten tasoitusmaalissa oli pitkä pyöritys omissa, jossa ei voitettu kiekkoja ylös. Sitten oli vähän huonoakin sattumaa, kun voittomaalissa kiekko kimposi parhaimmalle sektorille, Pikkarainen jatkoi.
Kun KalPa alkoi mättää maaleja HIFK:n verkkoon, koko Helsingin jäähalli hiljeni vauhdilla. Tunnelma lehtereillä oli epäuskoinen ja samanlainen oli myös Åstenin tuntemukset.
− Olen ihmeissäni, että miten noin voi käydä. Jotain siellä tapahtui, mutta vaikea sanoa näin nopeasti. Pienistä asioista on kiinni, joku chippi ulos, joku kiekon syönti varmaan jäi uupumaan.
− Se oli ihan hansikkaassa meillä ja sitten hölmöilimme.
300 runkosarjaottelua täyteen
Åstenille KalPa-ottelu oli samalla juhlaottelu, sillä romuluinen hyökkääjä sai täyteen 300 runkosarjaottelua LIigassa. HIFK:n oma kasvatti on pelannut niistä jokaisen helsinkiläisten riveissä.
Ottelumäärää hän ei kuitenkaan ollut sen kummemmin miettinyt.
− Lähinnä sukulaiset ja kaverit, ketkä ovat maininneet asiasta. Tässä vieressä istuu (Lennart) Petrell, niin hänellä on yli 500 peliä, joten ei tässä hirveästi pääse keulimaan, Åsten toteaa ja viittaa vasemmallaan olevaan penkkiin, jonka yläpuolella lukee Petrellin nimi.
Liiga teki noin kuukausi sitten suuren päätöksen, kun se linjasi, että jokaisesta päähän kohdistuneesta taklauksesta jaetaan automaattisesti vähintään viiden ottelun pelikielto.
Päätös tuotti runsaasti kritiikkiä pelaajien puolelta ja lopulta paineen myötä linjausta korjattiin. Åsten kokee, ettei kovempi ja tiukempi linjaus ole vaikuttanut hänen pelaamiseensa.
− Jos kaukalossa miettii hirveästi ylimääräistä, sitten ei tapahdu pelissä kyllä yhtään mitään. Sitten kaikki reagoinnit ja sun muut ovat hitaita. Pitää olla varovainen tai huolellinen sen suhteen, ettei vaan osu päähän missään nimessä. Ei tietenkään ole koskaan ajatus, että se päähän osuisi.
− Nykyään se on vain herkempää kuin silloin, kun pelasin ensimmäisiä vuosia Liigassa. Koko ajan se on tarkemmaksi mennyt ja tietenkin teknologiakin on kehittynyt. Pystyt aika tarkastikin katsoa, että milloin osuu ja mihin osuu.