HIFK kaatoi KalPan perjantaina Nordenskiöldinkadulla 3−1. Loukkaantumisten runtelemassa HIFK:ssa oli neloskentässä yllätysnimi, kun sieltä löytyi puolustaja Oskari Manninen.
− Ottelu oli sellaista tasaista, kovaa vääntöä. Tulos oli meille positiivinen, niin hyvä fiilis jäi, kertoi Manninen ottelun kulusta.
Manninen ei itse muista pelanneensa ikinä hyökkääjän paikalla Liigassa, joten kokemus oli erilainen.
− Siitä on aikaa, kun olen viimeksi pelannut hyökkääjänä. Ei se kuitenkaan ole ongelma, rooli kuin rooli, niin laitetaan kaikki peliin kentällä.
Manninen nautti kokemuksesta pelata hyökkääjänä, mutta parannettavaakin löytyi.
− Ihan siistiä hommaa tuokin oli. Muutama tilanne oli, jotka olisi voinut pelata toisellakin tapaa. Mutta ihan ok meni.
Manninen on myös jatkossa valmis hyppäämään hyökkääjän rooliin, mikäli tilanne sitä vaatii.
− Miksikäs ei. Jos kutsu käy, niin olen kyllä valmis.
Loukkaantumiset riesana
Ennen perjantain ottelua HIFK oli voittanut edellisestä kymmenestä ottelustaan vain kolme. Mannisen mukaan huonon vireen taustalla on monia eri syitä.
− Meillä on ollut paljon muuttujia. On ollut myös pelillisesti ja tuloksenteollisesti haasteita, mutta ne kuuluvat pitkään kauteen. Tämä on prosessi, jota käydään läpi. Siinä on kipuiluja, mutta kiristellään ruuvia kevättä kohden ja otetaan enemmän voittoja.
HIFK:n kautta ovat tälläkin kaudella vaivanneet loukkaantumiset. Tästä syystä Manninenkin päätyi lopulta hyökkääjän tontille. Mannisen mukaan asia pitää vain hyväksyä.
− Loukkaantumiset kuuluvat tähän urheiluun. Meidän pitää elää niiden kanssa.
HIFK:ssa on pelannut tällä kaudella eniten pelaajia kaikista liigaseuroista. Vantaalaislähtöisen puolustajan mukaan pelitavalla on iso rooli siinä, että uudet pelaajat pääsevät helposti hyppäämään sisään joukkueeseen.
− Yritämme saada pelitavan niin toisteiseksi, että siihen on helppo hypätä. Meillä on paljon hyviä äijiä kopissa. Aina sieltä joku astuu esiin.
Kevättä kohti kehittyessä
33-vuotias puolustaja aloitti uransa Jokereissa. Pitkän kotimaan kierroksen jälkeen hän palasi viime kaudella jälleen Helsinkiin, tällä kertaa HIFK:n nuttuun. HIFK ei kuitenkaan ole ikinä ollut punainen vaate Manniselle.
− Isäni on pelannut aikoinaan HIFK:n junnuissa. Me olemme sellainen molempien puolien suku. Sellaiseen olen kasvanut.
HIFK:n tavoitteena on joka vuosi mestaruus, eikä tämä vuosi ole poikkeus. Manninen tietää, että paljon on silti tehtävä, jotta lopullinen tavoite voisi toteutua.
− Olemme vielä tässä vaiheessa runkosarjaa, joten pyrimme kehittämään omaa peliämme siten, että mestaruus olisi keväällä mahdollinen. Emme vielä kurota tähtiin, vaan kehitämme juttuamme päivä päivältä ja keväällä toivottavasti keräämme palkinnon.
KalPa-peli oli Mannisen mukaan hyvä esimerkki siitä, miten HIFK:n pitää jatkossakin pelata.
− Tämä oli sellainen jämäkkä esitys mitä tarvitsemmekin. Vielä kun kehitämme tuota peliä ja pidämme saman taisteluilmeen, niin keväämme näyttää hyvältä.
