Leijonakuninkaan jäljillä -juttusarjassa Jukka Jalosen joukkueissa pelanneet jääkiekkoilijat kertovat kokemuksiaan kaikkien aikojen suomalaisvalmentajan urasta.
– Todella hyvät muistot on Jukka Jalosesta valmentajana, Jukan CV on käsittämätön kova ja hän on Suomen kaikkien aikojen paras valmentaja jo nyt!
Peliuransa keväällä 2013 päättänyt Erkki Rajamäki muistelee Jalosta lämmöllä. Rajamäki pelasi Jalosen valmennuksessa kaksi kautta HPK:ssa ja lyhyen jakson Englannin pääsarjassa Jokerit-organisaatioon kuuluneessa Newcastle Jestersissä kaudella 2000–01.
– Newcastleen lähdin peliajan perässä, siellä oli kolmen viikon pätkä tarjolla. Seura olisi kai tarvinnut puolustajaa, mutta lupauduin lähtemään, vaikka en pakkina pystykään pelaamaan. Kelpasin kuitenkin ja pääsin 11 peliä pelaamaan. Siellä oli paljon suomalaisia ja Jukka valmentajana.
Seuraavalle kaudelle Rajamäelle tarjottiin sopimusta HPK:hon, jonne myös Jalonen siirtyi Englannista.
– En koskaan kysynyt, vaikuttiko hän minun hankintaan, mutta yhteistyömme jatkui Hämeenlinnassa. Koen, että hyviä asioita tapahtui, kun lähdin reissun päälle.
Newcastle − silmiä avaava kokemus
Rajamäki oli pelannut kauden 1999–00 NCAA:ssa – seurakaverina oli muun muassa puolustaja Cory Murphy, joka siirtyi muutamaa vuotta myöhemmin Liigaan ja voitti parhaalla kaudellaan sekä parhaan puolustajan Pekka Rautakallio -palkinnon että runkosarjaan parhaalle pelaajalle annettavan Lasse Oksanen -palkinnon.
Ennen lähtöään Newcastleen Rajamäki oli aloittanut kauden HIFK:ssa, jonka kokoonpanossa oli Sakari Lindfrosin, Veli-Pekka Kautosen ja Mika Kortelaisen kaltaisia konkareita ja tulevia NHL-pelaajia, kuten Marek Židlický ja Lasse Pirjetä. Englannin pääsarja oli kuitenkin erilainen kokemus.
– Olin aika keltanokka kuitenkin, kun Newcastlessa pelasin. Oli silmiä avaava kokemus 22-vuotiaana nähdä pohjoisamerikkalaisia tappelija-statuksen pelaajia, joista yksi laittoi ennen peliä vaseliinia silmäkulmiin. Myös rähinät pukukoppikäytävällä oli uusi juttu.
Newcastle Jestersissä oli valmentaja Jalosen ja Rajamäen lisäksi yhteensä seitsemän suomalaispelaajaa: maalivahti Tommi Satosaari, puolustajat Santeri Immonen ja Arttu Käyhkö sekä hyökkääjät Tero Arkiomaa, Timo Salonen, Tommi Sova ja Jari Suorsa.
– Suomalaisten jätkien kanssa oli tosi kivaa ja pidetään edelleen yhteyttä. Jukka oli asiallinen valmentaja, englanniksi hoidettiin kaikki asiat. Jukka on kyllä maksanut hintaa menestyksestään, painanut hommia Italiassa ja Englannissa. Se on hieno tarina.
– Hauska juttu Newcastle-kaudelta on, kun Santeri Immonen teki jonkin virheen, ja Jukka meni siitä huomauttamaan. Santtu vastasi, että jos mä en tekisi virheitä, en mä täällä pelaisi. Siihen Jukka ei enää vastannut mitään.
Kuuluminen Jokereiden organisaatioon toi Jesters-kauteen aivan erityisiä piirteitä.
– Pelipaidat olivat Jokereiden vanhoja. Muistaakseni pelasin numerolla 10 – en tiedä, oliko Esa Tikkasen vanha paita. Fanikaupassa myytiin esimerkiksi Jan Bendan pelipaitaa eli seuraidentiteettiä ei oikein syntynyt.
Saksalaishyökkääjä Benda oli kyseisellä kaudella Jokereiden kolmanneksi paras pistemies.
– Muistan myös, kun treeneissä nostin Immosen mailaa ja hän hätääntyi, että älä lyö noin, kun ei näitä mailoja ole montaa. Kokonaisuutena kuitenkin hieno kokemus ja kannatti lähteä hakemaan peliaikaa.
Englannin pääsarjassa oli tuolloin paljon pohjoisamerikkalaisia pelaajia ja valmentajia, mikä toi kulttuuriin oman mausteensa. Kanadalaisvahvistusten joukossa oli muun muassa 242 NHL-ottelussa 794 jäähyminuuttia kerännyt tappelija Dennis Vial.
– Meidän joukkueessa oli varmaan vähemmän tappelijoita kuin muissa jengeissä. Ennen peliä saattoi meidän jätkä sanoa haastattelussa, että huomenna lähtee vastustajalta pää irti. PAPP:sta oli vähemmän puhetta eli ei Jukka voinut vaatia pelitavan noudattamista.
HPK:ssa harjoiteltiin laadukkaasti ja keskityttiin olennaiseen
Kaudet 2001–03 HPK:ssa pelanneella Rajamäellä on Hämeenlinnasta mukavia muistoja, erityisesti joukkueiden onnistunut kokoaminen on jäänyt positiivisena mieleen.
– Oli nuoria eteenpäin pyrkiviä pelaajia, jotka eivät olleet lyöneet läpi alkuperäisissä seuroissaan – Eero Somervuori ja Tommi Santala esimerkiksi. Antti Miettinen omista kasvateista oli samanlainen läpimurtoa hakeva pelaaja ja pelasi näistä kolmesta komeimman uran.
– Oli Marko Tuulolan, Kimmo Peltosen ja Pasi Määttäsen kaltaisia kokeneita pelaajia. Ja sitten oli ihan huikeat ulkomaalaispelaajat eli Tšekin ja Slovakian maajoukkuepelaajia, kuten Vladimír Vůjtek ja Ján Pardavý.
Jalosen toiminnasta Rajamäki nostaa esiin laadukkaan harjoittelun.
– Oli tutkittua tietoa, harjoiteltiin kovaa ja oltiin kovakuntoinen ja urheilullinen joukkue, mutta ei ollut tarvetta vetää ekstrakovaa eikä kukaan oksentanut treenien jälkeen. Luulen, ettei tämän päivän liigapelaajat vedä samanlaisia tuloksia. Kun joukkueessa oli paljon nuoria pelaajia, treenattiin usein ekstraa ja harjoituksissa oli kovaa kamppailua.
Rajamäki kehuu myös Jalosen kykyä keskittyä oleelliseen.
– Jukan ei valmentajana tarvinnut huutaa eikä puuttua, kun esimerkiksi lauantaipelien jälkeen joukkueena vietettiin iltaa. Joku valmentaja voisi kyseenalaistaa ja kytätä, mutta Jukka luotti siihen, että homma toimi ja tiesi, että tällaiseen asiaan puuttuminen olisi voinut haitata joukkuetta.
Kehujen lisäksi Rajamäki keksii Jalosesta myös kritisoitavaa.
– Sellainen pelillinen asia on jäänyt mieleen, että meillä pelaajilla oli monesti varmempi tunne, että saadaan peli käännettyä. Jukka ehkä suotta käytti energiaa joukkueen herättelyyn, mutta hän on myös kehittynyt tällaisessa rauhallisuudessa.
Rajamäen mukaan HPK oli tuolloin niin hyvä joukkue, että pelaajat tiesivät pystyvänsä kääntämään ottelut voitoiksi. Seuran historian pisin voittoputki onkin 12 ottelun mittainen vuoden 2002 joulukuusta vuoden 2003 tammikuuhun. Pisteputki oli vielä pidempi eli 21 ottelua 2002 marraskuusta 2003 helmikuuhun. Se on yhä Liiga-historian pisin.
Tuore maailmanmestaruus todistaa, että Jalosen joukkue osaa kääntää tappiotilanteet voitoiksi. Leijonat oli takaa-ajoasemassa sekä välierässä että loppuottelussa ja menetti myös johtoaseman Kanadaa vastaan, mutta molemmat ottelut päättyivät Suomen eduksi.
– Toinen negatiivinen juttu niiltä vuosilta tulee mieleen, että Jalonen antoi ulkomaalaispelaajasta medialle negatiivista kommenttia, mutta ei puhunut asiaa pelaajan kanssa. Se koettiin joukkueessa vääräksi, mutta varmasti Jukka on tässäkin asiassa oppinut.
– Paljon enemmän on hyvää sanottavaa. Jukalla on myös tosi iso merkitys siinä, miten me koko Suomessa nähdään tapamme pelata jääkiekkoa. Hän on tehnyt hienoa työtä pelitavan kehittymisessä koko maassa.
"Jukka ei vain pärjäisi NHL:ssä vaan menestyisi!"
Kaudella 2001–02 HPK oli runkosarjan kakkonen ja Rajamäen toisella kaudella joukkue voitti runkosarjan. Molemmat kaudet kuitenkin päättyivät pronssijuhliin, kun keväällä 2002 Jokerit ja vuotta myöhemmin Tappara pudotti HPK:n välierissä – molemmilla kausilla Jalosen joukkue hävisi tulevalle mestarille.
– Itse olin HPK-vuosina vielä nuori ja kaikki kokemukset oli ensimmäisiä, niin pronssimitali oli tosi kova juttu. HPK:n pronsseille silloin vitsailtiin, mutta en koe, että me oltaisiin mitenkään mokattu. Taso oli silloin tosi kova, esimerkiksi kevään 2003 puolivälierissä noustiin 1–3-tappiosta ottelusarjavoittoon TPS:ää vastaan. Se on huikea muisto.
Rajamäki korostaa voittamisen opettelua. HPK voitti Jalosen valmennuksessa ensimmäisen suomenmestaruutensa vuonna 2006, mitä edelsi neljä peräkkäistä pronssipeliä. Myös Tappara joutui häviämään kahdesti finaaleissa ennen mestaruuttaan vuonna 2003.
– Kerho teki Jalosen aikana paljon hyviä ratkaisuja, kuten Ville Leinon hankinta Ilveksestä. Ja Jukkaa kun miettii, niin vähissä on pelaajat, jotka hänen valmennuksessa pelaavat huonommin kuin jossain muualla. Hän luo ilmapiirin, jossa pelaaja uskaltaa pelata, silloin pelaajasta saa enemmän irti.
– Enkä muista nähneeni otsikoita, että Jalosen jengissä olisi kaikki rikki. Jokaisessa joukkueessa tulee loukkaantumisia, mutta kun treenataan hyvin, loukkaantumisia on vähemmän.
Lähdettyään HPK:sta Rajamäki pelasi eniten Petri Matikaisen valmennuksessa Bluesissa ja HIFK:ssa, mutta uran aikana tulivat tutuiksi myös esimerkiksi Ismo Lehkonen, Kari Heikkilä ja Raimo Helminen. Jalosen erotti muista laaja-alaisempi tietotaito.
– Jukassa näkyy se opiskelutausta ja että hänellä on tietoa fysiologiasta sekä opettamisesta. Valmentaminen vaatii, että pitää tietää kaikesta kaikki. Nyt maajoukkueessa hän pystyy delegoimaan asioita, mutta kun valmentaa Newcastlessa, pitää itse hoitaa kaikki.
Jalosella on Rajamäen mukaan tietämystä ehkä keskivertovalmentajaa laajemmin, mutta jokaisella valmentajalla on myös yksilölliset vahvuutensa.
– Voisin kuvitella, että 2011 MM-kultajoukkueeseen Pasi Nurminen ja Petri Matikainen toivat omat vahvuutensa, joista Jukka otti oppia – Matikaiselta tiettyä suoruutta ja isoon kuvaan keskittymistä. Petun joukkueissa on ollut hyvät arvot: työnteko ja sitoutuminen. Ja sekä Jalosen että Matikaisen joukkueissa sai olla oma itsensä eikä tarvinnut pelätä pelaamista.
Jalosen NHL-pestillä on spekuloitu jo vuosia, ja Rajamäellä on asiaan yksiselitteinen kanta.
– Olen varma, että Jukka ei vain pärjäisi mukana NHL:ssä vaan menestyisi siellä!