TPS tiedotti kauden kynnyksellä uudesta hankinnasta, kun Markus Nenonen tuotiin kahden kuukauden pätkäsopimuksella Turkuun paikkaamaan loukkaantumisia. Nenonen pelasi edeltävällä kaudella ensin HPK:ssa ja päätti kautensa Ruotsin pääsarjassa SHL:ssä.
Liigan ja SHL:n erot ovat olleet viime aikojen kuumimpia puheenaiheita kotimaisessa jääkiekossa. Nenonen viihtyi länsinaapurissa hyvin, vaikka IK Oskarshamnin kausi päättyi pettymykseen.
− Joukkueemme tulos oli karuin mahdollinen, kun tipuimme sarjasta, mutta viihdyin siellä. Pidin ruotsalaisesta ajattelutavasta ja pelityylistä paljon. Itselläni oli siinä toki aika paljon meneillään, koska liityin uuteen joukkueeseen sekä uuteen sarjaan ja olin tällä kertaa itse se ulkomaalaispelaaja, joten uutta oli paljon.
Nenonen nostaa esiin erityisesti sarjan perustason korkeuden.
− Oli hienoa pelata, kun pääsi SHL:n peliin kiinni ja sarjassa oli paljon laadukkaita pelejä sekä pelaajia. Jokaisen pelaajan perustaso on todella korkealla, eivätkä tasoerot ailahtele niin paljoa. Huiput ovat toki vielä muita parempia, mutta aivan sama kenet sieltä nostaa esiin, perusasiat kuten syöttäminen, luistelu ja kamppailu ovat todella hyvällä tasolla.
− SHL:ää pidetään yhtenä maailman kovimmista sarjoista ja maalimäärät ovat myös sen mukaiset. Siellä ei tehty erityisen paljoa maaleja.
Hyökkääjä mainitsi myös eroavaisuuden lajikulttuurien ajatustavoissa. Millaisesta erosta on kyse?
− Ero oli siinä, että jääkiekko ei ollut liian vakavaa koko ajan, nimenomaan hyvällä tavalla. Mielestäni Suomessakin on nyt päästy hyvin kiinni siihen ajatusmaailmaan, ettei koko ajan tarvitse tuijottaa pisteitä. Täytyy osata tehdä tosissaan, muttei totisesti. Jääkiekosta pitää muistaa myös nauttia, sillä tämä on siistiä hommaa ja siitä kaikki on lähtenyt.
− Kääntöpuolena siellä olisi saanut olla hieman enemmän myös niitä asioita, mitkä ovat täällä hyvin, eli suoraa palautetta silloin, kun peli ei kulje. Kultainen keskitie näistä molemmista olisi täydellisyys, mutta tapoja on monia ja pääasia on se, että pelejä voitetaan. Itselleni se oli kuitenkin todella mieluisa reissu ja kokemus.
Oskarshamn on pieni paikkakunta eteläisessä Ruotsissa. Nenosta ei kuitenkaan uuden ympäristön koko haitannut.
− Se on pieni kaupunki, mutta viihdyin siellä hyvin. En tarvinnut sirkushuveja siihen, naurahtaa Nenonen.
− Ohjelmamme oli myös aika tiivis ja pelejä oli paljon. Siinä huomasi, että Ruotsi on pitkä maa. Paljon istuimme bussissa ja välillä myös lensimme. Kaupunki oli pieni, siellä oli satama ja osuin vielä loskakelien aikaan paikalle, mikä ei varmasti ole otollisin ajankohta. Oli mukavaa törmätä ruotsalaisiin ihmisiin ja heistä jäi ystävällinen, iloinen ja positiivinen kuva. Hyvin siellä viihtyi, vaikka se ei olekaan mikään metropoli.
Ulkomailta loppukaudeksi siirtyneen jääkiekkoilijan elämä oli myös Oskarshamnissa rauhallista. Nenonen kuitenkin muistelee, että tiiviin yhteisön jääkiekkoseuraa pidempään edustaneilla tilanne oli erilainen.
− Minua ei tunnistettu erityisemmin eikä kukaan tullut kaupungilla höpöttelemään. Veikkaan kuitenkin että he, jotka siellä ovat pidempään pelanneet ja ovat sellaisessa oman kylän pojan roolissa, saavat enemmän julkisuutta osakseen. Paikkakunta on pieni, joten yhteisö on tiivis. Kaupunki eli ja hengitti mukanamme, ja joukkueen lippuja näkyi kaikkialla.
Määräaikaisten työsopimusten arkea
SHL-kauden päätyttyä Nenonen palasi Suomeen kesäksi ja alkoi etsimään uutta seuraa. Tilanne oli hänen urallaan ensimmäinen laatuaan, mutta ei painanut hyökkääjän mieltä.
− Itse en stressannut sitä erityisesti. Puhuin monen kanssa asiasta kesällä ja minulta kyseltiin kausien käynnistyessä, että missä tulen pelaamaan, kun paikkaa ei vielä ole. Minulla ei ollut kuitenkaan hätää ja olin varmaan ensimmäisen kerran huumassa, kun tällaista tilannetta ei ole aikaisemmin ollut.
− Oli mukava ottaa hieman happea ja olla tavallaan itse vastuussa itsestään. Nyt taas kun on päässyt peliin mukaan, huomaan myös onnistuneeni siinä ja olevani valmiina pelaamaan. Se oli tosi erilaista aikaa, mutta pidin siitä.
Kesän Nenonen harjoitteli Hämeenlinnassa.
− Olin Hämeenlinnassa kesän ja syksyn tähän saakka ja meillä oli hyvä harjoitteluryhmä. Itsekseen olisi ollut pitkästyttävää harjoitella, mutta aina löytyi harjoitteluseuraa. Jäillä kävi noin 20 pelaajaa, joten siinä sai sen joukkuefiiliksen kesälle. Elokuu oli enimmäkseen sellainen, että kun kaikki lähtivät johonkin ja jäi vain muutama kaveri, piti keksiä jäille tekemistä.
− Ei silloinkaan tullut kyllä mitään stressiä. Lopulta löysin mielenkiintoisen paikan ja tavoitteemme kohtasivat, joten on hienoa olla täällä ja mukana joukkueen arjessa.
Pelipaikka löytyi lopulta Turusta ja TPS:stä, mutta sopimus on vain kahden kuukauden mittainen. Nenonen ei ota paineita myöskään sopimuksen pituudesta, vaan näkee sen enemmänkin mahdollisuutena.
− Aina, kun pääsee tällaiseen seuraan, joukkueeseen ja ylipäänsä pelaamaan, on näyttöjä annettava. Kun olen täällä, haluan pelata niin hyvin, että pääsen kokoonpanoon ja kentälle.
− Ei ole varsinaisesti kyse stressistä, mutta tämä on hyvä paikka näyttää, että olen kunnossa, pystyn pelaamaan ja tarpeen vaatiessa laittamaan kiekkoa reppuun. En halua olla vain perävaununa mukana, vaan auttaa tätä joukkuetta ja toivon, että pestin jälkeen minusta jää jokin jälki tänne.
