– Se loi uskoa, kun tiesin tason, millä pystyn parhaimmillani pelaamaan. Pystyn olemaan huippupelaaja, kun saan pelituntuman kuntoon. Monta vuotta meni niin, että pääsin pelaamaan vain pätkittäin, niin kyllä se oli vaikeaa.
Olli Juolevi pelasi kausina 2018–23 enimmillään 45 runkosarjaottelua yhdellä kaudella. Noina vuosina oli selkäleikkaus, polvivamma, toinen alavartalovamma, koronatartunta ja sen jälkitauti sekä leikkausta vaatinut käsivamma.
Vuoden 2016 vitosvaraus on kohdannut urallaan poikkeuksellisen paljon vastoinkäymisiä, mutta keskustelussa ei tule esiin katkeruutta, vaan päinvastoin Juolevi pystyy asennoitumaan kokemiinsa haasteisiin voimavaroina.
– Vaikeita kausia oli, mutta koko ajan yritän oppia. Uskon, että henkisesti olen aika vahva jätkä. Ei maailma kaadu siihen, vaikken yltänytkään haluamalleni tasolle. Pääsin kuitenkin pelaamaan NHL:ssä, minkä harva kiekkoilija saavuttaa. Paljon muistoja ja kavereita jäi niistä vuosista.
25-vuotias puolustajaa kuvaa oppineensa nauttimaan etuoikeudesta pelata jääkiekkoa ammatikseen.
– On kiva tulla hallille, jutella kavereiden kanssa, treenata ja tavoitella voittoa yhdessä. Nuorempana yksi huono peli tai yksi epäonnistunut syöttö sai heittämään mailan seinään. Iän myötä olen oppinut rauhallisuutta ja kärsivällisyyttä. Mestaruutta ei voiteta huomenna, mutta päivittäisellä työnteolla palkinto tulee joskus.
Psykologisesti tällaista näkökulmaa kutsutaan radikaaliksi hyväksynnäksi, joka tarkoittaa nimenomaan tosiasioiden hyväksymistä sellaisina kuin ne ovat tapahtuneet. Kommenttiensa perusteella Juolevi on oppinut hyväksymään hänelle sattuneet vaikeudet ja keskittymään asioihin, joihin pystyy itse vaikuttamaan.
Euroopasta vauhtia uralle
Juolevi pelasi viime kauden Anaheim Ducksin organisaatiossa, mutta pelejä kertyi vain AHL-joukkue San Diego Gullsissa. Uutta NHL-sopimusta isokokoinen puolustaja haki Arizona Coyotesin harjoitusleiriltä koesopimuksen kautta.
Uskon, että henkisesti olen aika vahva jätkä. Ei maailma kaadu siihen, vaikken yltänytkään haluamalleni tasolle.
– Halusin vielä katsoa Pohjois-Amerikka-kortin, mutta kun sieltä ei tullut mitään ohittamatonta tarjousta, niin halusin tulla Eurooppaan. Siinä kohtaa Timråssa oli hyvä paikka auki.
– Coyotesissa oli liikaa pakkeja. Heiltä lähti porukka Australiaan, niin siinä kohtaa kaipasivat reserviä. Halusin katsoa, olisiko jotain mahdollisuuksia. Ja samalla oli mahdollisuus nähdä, aukeaisiko muualle jotain. Olen tyytyväinen, että kokeilin loppuun asti.
Juolevi pelasi viiden Pohjois-Amerikan-kautensa aikana 104 ottelua AHL:ssä ja 42 NHL:ssä, joten niin kutsuttu farmisarja tuli tutummaksi.
– AHL:ssä on seurojen välillä eroa, kuinka tiiviisti ovat tekemisissä NHL-organisaation kanssa. Asetelma on vähän erikoinen, kun pelataan voitoista ja toisaalta yksilöt taistelevat paikasta NHL:ään. Välillä hyvät suoritukset AHL:ssä eivät johda nostamiseen ylös. Sen verran ehdin siellä pelata, että opin keskittymään rauhassa vain omaan tekemiseen.
Seurakavereina AHL:ssä Juolevilla oli esimerkiksi Utica Cometsissa Jalen Chatfield, joka on nyttemmin vakiinnuttanut paikkansa Carolina Hurricanesin puolustuksessa. Viime kaudella suomalaisen kanssa samassa AHL-seurassa pelasi Michael Del Zotto, jolla on alla yli 700 NHL-pelin kokemus.
Kysyttäessä Juolevi ei osannut nimetä ketään erityistä mentoria, mutta kilpailullisessa AHL:ssä vierestä oppiminen on hyödyllistä.
– Kokeneemmilta pelaajilta oli mahdollisuus oppia, ja myös valmennus auttoi. Jos vieressä on kymmenen vuotta ammatikseen pelannut, niin todennäköisesti hän on tehnyt asioita oikein.
Juolevi sanoi myös, ettei Pohjois-Amerikassa pelaamista ole vielä haudattu.
– En ole ihan ikäloppu vielä, 25 ilmeisesti, ja pystyn kehittymään pelaajana. Jos tarjous tulisi, en kieltäytyisi, mutta nyt pitää keskittyä pelaamaan Tapparassa eikä miettiä liikaa tulevaa.
Kokonaisvaltainen täsmäase
Haastatteluhetkellä Juolevi oli pelannut Tapparassa neljä ottelua, joista joukkue oli voittanut kolme ja hävinnyt paikallisvastustaja Ilvekselle jatkoajalle. Sittemmin kirvesrinnat ovat voittaneet kaksi peliä lisää ja hävinneet rumasti KalPalle, ja Juolevi avasi kauden maalitilinsä Kärppiä vastaan.
– Hyvät fiilikset, kiva ollut voittaa. Hetkittäin olen itse pystynyt pelaamaan hyvin ja olen nauttinut myös päivittäisestä tekemisestä, harjoittelu on ollut laadukasta. Tosi kiva alku.
Tapparan puolustus oli laadukas jo ennen Juolevin hankintaa: Valtteri Kemiläinen ja Otto Leskinen mahtuvat puolustajien pistepörssin kärkikymmenikköön, Veli-Matti Vittasmäki ja Joni Tuulola taas ovat profiloituneet puolustusvelvotteiden tinkimättömässä hoitamisessa.
Juolevi aikoo erottua pärjäämällä kaikissa tilanteissa.
– Kokonaisvaltaisella pelaamisella pystyn auttamaan joukkuetta. Minut voi laittaa ylivoimaan tai alivoimaan, tekemään maaleja tai puolustamaan johtoa. Päivittäin tehdään hommia, että saa ison roolin.
Ison liigaroolin kautta Juolevi tavoittelee paikkaa Leijonissa.
– Euroopassa pelatessani maajoukkue on tietysti sellainen, mitä haluan kokea. Pari peliä pääsin pelaamaan TPS-kauden jälkeen Lauri Marjamäen aikana, mutta Pohjois-Amerikassa pelatessani maajoukkue jäi monta vuotta väliin. Totta kai pitää pystyä pelaamaan hyvin, että sinne pääsisin. Kilpailu on kovaa, ja korkeintaan kahdeksan pakkia pystyy kerralla pelaamaan.