"Janne, Janne, Janne!"
HIFK:n kotiyleisö aloitti heti ottelun alussa laulun Jan Lundellille. Sama toistui päätöserän viimeisillä minuuteilla, kun katsomosta kuuluivat "Janne kentälle" sekä "Janne, Janne, Janne" -huudot.
Ottelua oli pelaamatta reilu minuutti, kun kannattajien toive toteutui. 46-vuotias Lundell laittoi kypärän päähänsä ja luisteli kahdeksan vuoden tauon jälkeen HIFK:n maalin tolppien väliin Liiga-ottelussa. Helsingin jäähalli täyttyi suosionosoituksista.
− Olihan se huikeaa. Se, miten he ottivat minut vastaan heti ottelun alussa, kyllä se sanattomaksi vetää. Kiitos heille, tekivät tästä ikimuistoisen illan, Lundell iloitsee.
− Oli hieno hetki, kun kävin sanomassa "Lunkalle", että ala ottaa lämpöä, kun rupesi fanipäätykin vähän hiillostamaan. Ainoa ohje oli, että älkää päästäkö ampumaan, HIFK:n päävalmentaja Jarno Pikkarainen toteaa.
Tarina sai pienen silauksen lisää, kun Lundellin poika Anton Lundell käännähti HIFK:n päävalmentajaan Pikkaraiseen ja kysyi:
− Kysyin vielä, pääsenkö kentälle ja hän sanoi, että pääset.
− Sehän se suola tässä on, kun tällaiset tarinat ovat kuitenkin niin vähissä. Se on koskettavaa, kun ihmiset osaavat arvostaa tällaista hetkeä, Pikkarainen kertaa.
Lundelleista tuli liigahistorian neljäs isä-poika-pari, jotka ovat olleet samaan aikaan samassa ottelussa kokoonpanossa.
18-vuotias huippulupaus Anton Lundell oli otettu päästessään isänsä kanssa samaan aikaan jäälle.
− Totta kai se oli sellainen asia, jonka tulen muistamaan koko elämäni. Ei ole koskaan edes käynyt mielessä, että pääsisin samassa joukkueessa samaan peliin pelaamaan.
− Yritin vähän kiekotella hänen kanssaan, mutta hän ei halunnut hakea kiekkoja, Lundell kertoo.
Isä-Lundellia ei juurikaan jännittänyt hypätä jäälle pitkän tauon jälkeen, sillä HIFK johti ottelua niin selvin lukemin.
− Sen verran luotin itseeni, että kyllä johto pysyy.
Varamaalivahti sairastui
Kaikki lähti siitä, kun HIFK:n varamaalivahdiksi torstai-illan otteluun ilmoitettu Atte Engren sairastui ottelun alla.
HIFK tiedotti Jan Lundellin roolin vaihtumisesta muutama tunti ennen ottelua.
− En uskonut silloin, kun lopetin, että tällainen homma vielä tulisi ja saisi kokea tällaisen päivän. Nämä ovat hienoja hetkiä, kun saa pitkästä aikaa olla joukkueen sisällä ja kopin puolella.
Alkulämmöissä Lundell pääsi torjumaan useita kiekkoja ja koppihan tarttui varsin hyvin. Hänen oma poikansakaan ei saanut kiekkoja selän taakse.
− Ajattelin antaa hänelle itseluottamusta, kun varmaan alkoi jännittää vähän, Anton Lundell heittää.
− Sanotaan näin, että raskasta se oli. Muistui mieleen, että kyllä tolppien välissä on aina hauskaa, isä-Lundell toteaa.
Vaikka Jan Lundell ehti olla tolppien välissä varsin vähän aikaa, torjui hän silti yhden laukauksen.
SaiPan pelaaja päätti laukoa kiekon puolesta kentästä kohti HIFK:n maalia, jonka Lundell kuitenkin torjui.
− Siellä oli varmaan pelisilmää, että lähti puolesta kentästä ampumaan, jotta saatiin tilastoihin torjunta.
− Tuossa vauhdissa pää toimii ja tietää, mitä pitäisi tehdä, mutta kroppa ei tottele – se tulee aikamoisella viiveellä, Lundell jatkaa.
Jan Lundellista tuli samalla liigahistorian vanhin pelannut pelaaja. HIFK:n kasvatti pelasi pelaajauransa aikana useita kausia kasvattajaseurassaan ja päätti myös uransa helsinkiläisseurassa.
Ennen SaiPa-ottelua hän oli käynyt viimeksi jäällä torstaiaamuna.
− Sitä ennen vähän ennen joulua olin jäällä. Ei tässä viime aikoina ihan liikaa olla oltu (jäällä). Olisi ollut vähän hakemista, jos olisi joutunut pelaamaan enemmän. Mitä tahansa voi käydä, joten pitää olla valmiina hyppäämmään kehiin.
Ennen ottelua, eikä ottelun aikanakaan ollut selvää varmuutta, että isä-Lundell pääsisi tolppien väliin. SaiPa meni 1−0-johtoon toisen erän alussa Veikko Loimarannan liigauran avausmaalilla.
HIFK kuitenkin iski tarvittavat maalit ja pystyi kasvattamaan johtonsa tarpeeksi suureksi, jotta tilaisuus ilmeni.
− Tilanne teki sen, että oli mahdollisuus sitten siinä. Ei ole koskaan helppoa istua pari tuntia kylmänä ja hypätä kehiin. Sattui olemaan hyvä sauma ja jätkät hoitivat hyvin tuloksen.
− Siitä on sen verran kauan, kun hän lopetti ja aamulla, kun kuuli uutiset, toivoin salaa, että saisimme sellaisen johdon, jotta valmentajat heittävät isän maaliin, Anton Lundell paljastaa.
HIFK:n teko on kerännyt kiitosta ympäri sosiaalista mediaa. HIFK:n temppua pidetään kulttuuritekona, jota se myös on.
− Hän sai elää vielä yhden päivän pelaajan nahoissa ja piti puheen joukkueelle siitä, että pelaaminen on parasta ja sen jälkeen et pääse koskaan kokemaan niitä tunteita, vaikka valmentaisit tai olisit lähellä joukkuetta, Pikkarainen iloitsee ja jatkaa:
− Nämä muut roolit ovat kuitenkin korvaushoitoa sille.
