Jan Lundell pääsi SaiPa-ottelun loppuhetkillä maalille − Otto Paajanen johdatti HIFK:n voittoon
Helsingin IFK ilmoitti ennen ottelu kokoonpanomuutoksesta, kun varamaalivahdiksi ilmoitettu Atte Engren sairastui ottelun alla. Näin ollen luukkuvahdiksi tuli SaiPaa vastaan maalivahtivalmentaja Jan Lundell, 46.
Frans Tuohimaalle ottelu oli erikoinen. SaiPa ei saanut ainuttakaan laukausta maalia kohti avauserässä ja lopulta, kun se ensimmäinen laukaus tuli Tuohimaata kohti, se upposi maaliin. Muut laukaukset Tuohimaa otti kiinni.
Lundell pääsi lopulta maalille ja torjui viimeiset 66 sekuntia.
Omalla puolustusalueella HIFK pystyi varsin nopeasti pysäyttämään vierailijoiden hyökkäykset. HIFK:n paineistuspelaaminen oli läpi ottelun varsin väkevää, siten HIFK sai kiekonriistoja, joista se pystyi rakentamaan pitkiä hyökkäyksiä.
Omalla puolustusalueella oli ajoittain aukkoja, mutta pääsääntöisesti SaiPa pysyi poissa maalipaikoilta.
HIFK rytmitti kiekollista peliään ja lähti varsin useasti viivelähdöin SaiPan laittaessa keskialueen tukkoon. Hyökkäysalueella HIFK ei kuitenkaan pystynyt murtautumaan laadukkaimmille maalipaikoille. Laukaukset lähtivät kaukaa laidoilta sekä siniviivalta, eikä maalilla oikein ollut maskeja.
Mitä pidemmälle ottelu eteni, sitä paremmin HIFK sai myös hyökkäysalueen hyökkäyspelaamistaan käyntiin.
Toisessa erässä Otto Paajanen kuitenkin ohjasi maalin edestä 1−1-tasoitusmaalin Niklas Nordgrenin loisteliaasta esityöstä.
HIFK pääsi toisessa erässä pelaamaan ylivoimalla ja käytti tilanteen heti hyväkseen, kun Paajanen laukoi joukkueensa 2−1-johtoon. Päätöserän ylivoima ei tuottanut tulosta.
HFK joutui kerran alivoimalle ja pystyi pitämään SaiPan poissa maalipaikoilta.
SaiPa tuli otteluun neljän ottelun tappioputkessa. Edellisistä kymmenestä ottelustaan lappeenrantalaiset olivat voittaneet vain yhden.
Niclas Westerholm torjui vieraiden maalilla sen, minkä pystyi. Hän otti muutamia isoja torjuntoja, muttei lopulta voinut oikein mitään HIFK:n maaleille.
SaiPa paineisti harvakseltaan korkealta hyökkäysalueella ja tyytyikin enimmäkseen keskialueen ohjauspeliin. SaiPan hyökkäyspeli ei tuottanut järkeviä paineistustilaisuuksia, minkä takia lappeenrantalaiset tyytyivät keskialueen trappiin. Siten se sai HIFK:n hyökkäyspelaamisesta vauhtia pois.
Omalla puolustusalueella SaiPa tyytyi tukkimaan keskustan ja oman maalin edustansa. Silti HIFK löysi sieltä täältä aukkoja.
SaiPan kiekollisessa pelaamisessa oli haasteita. Hyökkäykset eivät soljuneet sulavasti, viisikkopelin rakenne oli kateissa ja SaiPa tyytyikin hyökkäämään vastahyökkäyksillä. Laukauksia tuli harvakseltaan, eivätkä vierailijat pystyneet pysymään kiekossa hyökkäysalueella.
SaiPan hyökkäykset olivatkin käytännössä yksittäisiä harppuunahyökkäyksiä.
SaiPa pääsi pelaamaan kaksi kertaa ylivoimalla, joka oli erittäin vaisua. HIFK pystyi helposti peittämään syöttösuunnat, eikä vierailijat pystyneet luomaan ainuttakaan maalipaikkaa.
SaiPa joutui myös kahdesti alivoimalle ja joutui kerran antautumaan Paajasen onnistuttua maalinteossa.
HIFK:n varamaalivahtina toimi maalivahtivalmentaja Lundell, kun Engren sairastui ottelun alla. Lundell saikin raikuvat suosionosoitukset luistellessaan jäälle, kun kotijoukkue asteli jäälle ennen ottelua.
Lundell vaihdettiin lopulta tolppien väliin ottelun loppuhetkillä ajassa 58.54.
HIFK oli runsaasti edellä viisikkopelaamisessaan. HIFK myös iski toisessa erässä kolme maalia, joiden myötä SaiPan selkäranka katkesi.