Laitahyökkääjä Samu Vilkman, 24, siirtyi Tapparasta KooKoohon tammikuun alussa. Tampereella peliaika jäi pieneksi ja Kouvolassa paluumuuttajalle oli tarjolla iso rooli. Kouvolalaisjoukkueen suuret tavoitteet ja laadukas organisaatio miellyttivät Kouvolassa myös kaudet 2007–2009 viettänyttä hyökkääjää.
– Tapparassa alkoi peliaika jäämään vähille ja aloin oleman kokoonpanon ulkopuolellakin. Tuli vähän sellaisia ajatuksia, että onko tämä nyt sitten kivaa. Olen kuitenkin vielä nuori pelaaja, niin tarvitsen pelejä, ne kun kuitenkin kehittävät.
– Täältä oltiin sitten kiinnostuneita ja itse olin todella halukas tulemaan. Tiesin, että kova joukkue ja hyvä valmennus on kasassa, niin varmaan kehittyisin pelaajana.
Siirtopäätöstään Vilkmanin ei ole tarvinnut katua. Mies viihtyy Kouvolassa ja pelitkin ovat lähteneet kulkemaan.
– En kyllä ole katunut lähtöä Tapparasta. Alkuun oli ehkä vähän hakemista, kun vaikka tuttuun paikkaan tuli niin valmennus on vaihtunut niin vähän aikaa menee tietenkin, että pääsee juttuun kiinni. Tiesin, että kunhan jaksaa tehdä hommia ja pitää mielen positiivisena niin kyllä se sitten lähtee, niin kuin on pikkuhiljaa nyt lähtenyt.
KooKoo on Vilkmanille parin kauden takaa tuttu seura. Puolentoista muualla vietetyn kauden aikana on kuitenkin tapahtunut Kouvolassa yhtä ja toista – Vladimir Kolek on vaihtunut Ismo Lehkoseen eikä tutuista pelaajistakaan enää montaa ole jäljellä. Sopeutuminen joukkueeseen sujui kuitenkin hyvin.
– Oli kyllä helppo tulla. Täällä oli hyvä meininki päällä, kun sen voittoputken aikana tulin. Jo ensimmäisenä päivänä näki, että on tosi hyvä henki. Jotain tuttuja pelaajiakin vielä on ja olosuhteet sekä kaupunki on tutut niin oli helppo sopeutua.
Playoffs-huumaa
Puolivälierissä runkosarjassa toiselle sijalle sijoittunut KooKoo lähetti runkosarjan seitsemännen, K-Laserin, kesälaitumille suoraan voitoin 3-0. Vilkman oli sarjassa joukkueensa parhaita pelaajia, tehden kolme (2+1) tehopistettä.
– Me oltiin mielestäni kuitenkin aika selvästi sen sarjan ennakkosuosikkeja. Pystyttiin käsittelemään se asia hyvin, eikä itse asiassa sitä niin hirveästi edes mietitty vaan pelattiin sitä omaa peliä ja luotettiin siihen.
– Ajatus pysyi aina hetkessä ja joukkueena pelasimme hyvin. Oltiin kuitenkin mielestäni aika selkeästi parempia.
Välierissä kouvolalaiset saavat vastaansa hyvässä nosteessa olevan Vaasan Sportin. Vaikkei hyvinkääläislähtöinen Vilkman olekaan kotkapaitoja tällä kaudella vielä ennättänyt kohtaamaan, on tulevan vastustajan vahvuudet jo tiedossa.
– Itse en olekaan Sportia vastaan tällä kaudella pelannut, mutta mitä on tuossa joukkueen kesken puhuttu, niin sieltä tulee hyvin liikkuva joukkue, joka tekee varmasti aina 60 minuuttia ihan täysillä hommia. Se vaatii meiltäkin jokaisessa pelissä vähintään sen 60 minuuttia työtä.
– Luotetaan siihen omaan peliin, että sillä tulee tulosta.
”Meillä on todella laadukas joukkue”
Vilkman löysi runkosarjan lopulla yhteisen sävelen Mikko Liukkosen kanssa, ja nyt laiturit ovat saaneet keskelleen Iivo Hokkasen. Vilkman on tyytyväinen sekä ketjukavereihinsa että omaan peliinsä.
– Siinä on kyllä todella mukava pelata kun tietää, että paikkoja tulee itsellekin varmasti – niin kuin on tullutkin ja olen pari maalia päässyt tekemään. Kaksi tosi kovaa pelimiestä, siinä olen kyllä tykännyt paljon pelata.
– Pikkuhiljaa olen omasta mielestäni pystynyt parantamaan peliä, mutta totta kai tässä pitää elää hetkessä, parannettavaa on ja pitää keskittyä siihen jokapäiväiseen työntekoon. Hommia on vielä, vaikka olen mielestäni pystynyt peliä parantamaan.
Vaikka oma peli on pikkuhiljaa lähtenyt kehittymään parempaan suuntaan, tietää Vilkman myös töitä olevan jäljellä.
– Jos liigankin kannalta ajattelee, niin siellä on vielä vähän vahvempia pelaajia niin voimapuolta ja luisteluvoimaa pitää vielä saada lisää, jotta pystyy haastamaan kiekon kanssa ja voittamaan enemmän kaksinkamppailuja.
– Vahvuudet on varmaan siinä, että olen aikalailla kahdensuunnan pelaaja. Sellainen monipuolisuus, että pystyy sopeutumaan rooliin kuin rooliin.
KooKoo on paukuttanut tavoitteensa harvinaisen selvästi julkisuuteen. Mestiksen mestaruus ja nousu SM-liigaan ovat kunnianhimoisia tavoitteita. Vilkman tietää joukkueen vahvuudet, joiden avulla tavoitteisiin päästään.
– Näkisin vahvuutena sen, että meillä on todella laadukas joukkue – laatua riittää ihan neljään ketjuun. Se tässä meillä onkin ollut vahvuus, että pystytään pelaamaan pelejä hyvin neljällä ketjulla eikä ratkaisijat ole aina samat.
Luistelukoulusta Hyvinkään kautta Lahteen
Jääkiekkouransa Samu Vilkman aloitti Riihimäen Nikkareiden luistelukoulusta. D-juniori-iässä Nikkarit vaihtui Hyvinkään Ahmojen riveihin. Hyvinkäällä Vilkman pelasi D-junioreihin asti, mutta oli sitten pakotettu vaihtamaan seuraa.
– Voitimme Ahmoissa C-junioreissa SM-hopean, meillä oli hyvä joukkue kasassa. Sitten ei kuitenkaan saatu B-junnuja seuraavalle kaudelle niin piti lähteä muualle. Osa lähti Hämeenlinnaan ja osa Järvenpäähän, mutta itse lähdin sitten Lahteen.
Suomen Chicagosta Vilkmanilla on vain hyvää sanottavaa. Pelit pussinokissa menivät hyvin ja kaupunkikin nuorta miestä miellytti.
– Pelasin yhden kauden B:tä ja siirryin sitten tavallaan vanhempana B-juniorina jo A-junnujen mukaan.
– Viihdyin Lahdessa todella hyvin, kaupunki on kiva ja kun siellä muutaman vuoden oli niin paljon ehti saada kavereita. Oli siellä opiskelua ja armeijan kävin, niin tuli jääkiekon ulkopuoleltakin kavereita.
Vilkman vietti Lahdessa viisi kautta, 2002–2007. Läpimurtoa edustusjoukkueeseen ei vielä tullut, mutta paljon positiivisia kokemuksia sitäkin enemmän. Yksi hienoimmista hetkistä oli ensimmäisen liigamaalin syntyminen helmikuussa 2007.
– Olin silloin vielä aika poikanen. Ensimmäiset liigapelit olivat kuitenkin tosi arvokkaita kokemuksia, kuitenkin ihan eri tapahtumakin jo SM-liigan ottelu ja joku A-nuorten liigapeli. Eka liigamaalikin siellä syntyi, niin tosi hyvät muistot jäi.
– Heinon Henri veti jostain tuosta b-pisteiden välistä ja menin itse maalille. Kiekko sitten tippui Pekka Tuokkolan kainalosta siihen maaliviivalle, jossa olin nälkäisenä paikalla ja pääsin lyömään kiekon maaliin. Aika huikea fiilis, muistaakseni se oli vielä aika tärkeä peli kun tarvittiin kevätpuoliskolla pisteitä kipeästi.
Myös toinen hieno kokemus ajoittui kevääseen 2007, jolloin Pelicansin A-nuoret voittivat Suomen mestaruuden.
– Huippuhetki oli ehdottomasti A-nuorten mestaruuden voittaminen. Pelasin syksyn HeKissä Mestistä, mutta ennen joulua tulin takaisin kun oli paljon loukkaantumisia Liigan puolella.
– Ensin piti vain paikata loukkaantumisia ja palata Heinolaan, mutta mietittiin valmennuksen kanssa sitten, että jos jäisikin siihen treenaamaan liigajoukkueen mukana ja pelaisi A:ssa. Keväällä muutaman liigapelinkin pääsin pelaamaan, mutta pääasiassa A:ssa. Mestaruuden voittaminen oli hieno kokemus.
Kouvolassa 17 maalia
Lahdesta Vilkman muutti peliajan ja vastuun perässä Kouvolaan. Liigapaikan vakiinnuttaminen ei vielä ollut realismia, mutta Mestiksessä suuren roolin ottaminen oli.
– Pelicansin kanssa oli puhetta, että varmaan kannattaisi pelata Mestistä vuosi tai kaksi. Pelicansin A:ssa valmentanut Kai Rautio tunsi KooKoon toiminnanjohtaja Arto Sirviön ja sitä kautta oikeastaan lähti asiat etenemään tähän tuuntaan.
Kouvolassa Vilkman paukutti ensimmäisellä KooKoo-kaudellaan, 2007–2008 hurjat 17 maalia ja 32 tehopistettä 40 ottelussa. Ensimmäisen kauden maalimäärä oli miehelle itselleenkin yllätys.
– Oli se kyllä henkilökohtaisestikin pienoinen yllätys, että meni niin hyvin. Itse kuitenkin tiesin pystyväni ihan hyvin Mestis-tasolla pelaamaan, kun olin puolikkaan kauden HeKissä jo pelannut, mutta oli se silti vähän yllätys.
Toisella KooKoo-kaudella maalimäärä putosi kymmeneen, mutta Vilkmanin otteet toivat miehelle pelipaikan Nordenskiöldinkadulta seuraavaksi kaudeksi 2009–2010. Liigaotteluja HIFK-paidassa Vilkmanille kertyi 24 kappaletta ja niissä mies teki kuusi tehopistettä.
– Sehän oli ensimmäinen kokonainen kauteni liigajoukkueen mukana. Pelicansissa olin kuitenkin paljon A-junioreiden mukana ja Mestiksessäkin välillä.
– Aina puhutaan, että HIFK:ssa on sitä jotakin, niin kyllä se pitää paikkansa. Se oli tosi hieno kokemus, huikeat fanit ja se oma halli huokuu sitä pitkää historiaa. Se touhu on sellaista yhteisöllistä ja Kari Jalonen tietysti kokenut, vaativa ja reilu koutsi. Siellä oppi paljon jokapäiväistä työntekoa kokeneilta pelaajilta. Hieno kokemus ja uskon, että kehityin pelaajana henkisesti ja fyysisesti.
Hävitty tappelu
Liigaläpimurto jäi HIFK:ssa tekemättä ja kesällä 2010 Vilkman lähti Tampereelle koettamaan pelipaikan lunastamista Tapparasta. Try-out muuttui hyvin sujuneen kesän jälkeen loppukauden kattaneeksi pestiksi.
– Agenttini ilmoitti, että olisi sellainen mahdollisuus, Tappara oli kiinnostunut. Sinne tuli sitten lähdettyä, se kiinnosti, että sinne on lähtenyt paljon nuoria pelaajia, jotka ovat sitten tehneet hyvää tulosta.
– Aluksi minulla oli try-out-sopimus elokuun loppuun ja ensimmäinen tavoite oli tietysti saada sopimus loppukaudeksi. Kesällä treenattiin hyvin ja treenipelit meni hyvin, vaikkei nyt paljoa voitettukaan. Ilmeisesti meni itselläkin valmennuksen odotusten mukaisesti, kun sain sopimuksen.
Sekä Tappara että Vilkman aloittivat liigakauden hyvin. Kevättä kohden molempien vauhti kuitenkin hiipui ja lopulta Vilkman putosi pelaavan kokoonpanon ulkopuolelle.
– Sopimuksen jälkeen oli hyvä fiilis, tavallaan kun sai sen ensimmäisen askeleen otettua. Pelasimme joukkueenakin todella hyvin kun kausi alkoi, tuli voittoputki siihen alkuun ja itsellenikin taisi muutama piste tulla.
Yksiselitteistä syytä tehojen hiipumiselle ja peliajan pienentymiselle Vilkman ei osaa antaa, mutta henkilökohtainen tavoite on selkeä – SM-liiga.
– Tiesin jo Tapparan kanssa sopimusta tehdessäni, että lähtökohtaisesti siitä neloskentän paikasta tulen tappelemaan. Ei varmaan mitään yksiselitteistä syytä ole miksei läpimurtoa tullut.
– Uskon, että pystyn sen paikan vielä vakiinnuttamaan jossain liigajoukkueessa – sen eteen tehdään kovasti hommia. Tavoitteita pitää olla myös henkilökohtaisesti, ja minulla se on edelleen se, että pystyisi ottamaan paikan liigassa.
