Flyers on historiansa aikana palkannut useita seuralegendoja GM:n tehtäviin. Bobby Clarke, Paul Holmgren ja Ron Hextall. Kaikki nimiä, jotka pelaajina muistetaan hienoista urista Flyers-paidassa. Herroja yhdistää tämän lisäksi myös enemmän tai vähemmän epäonnistuneet pestit Flyersin GM:nä.
Clarken ja Holmgrenin pestejä ei voida pitää pelkästään epäonnistuneina, sillä heidän aikanaan joukkue pääsi pudotuspeleihin lähes poikkeuksetta. Flyers vieraili myös finaalissa neljään kertaan (1985, 1987, 1997 ja 2010), mutta viimeinen niitti jäi aina puuttumaan, syystä tai toisesta.
Etenkin Clarke on saanut jälkeenpäin kritiikkiä esimerkiksi useista valmentajanvaihdoksista ja riitautumisesta tähtipelaaja Eric Lindrosin kanssa. Syyttävää sormea on osoitettu myös maalivahtikaksikoiden suuntaan. Hextall oli loistava maalivahti, mutta pitkissä keväissä olisi tarvittu taustatukea. Sitä ei aina Clarken aikana ollut.
Kun Chuck Fletcher nimitettiin GM:ksi vuoden 2018 lopulla, näytti jo siltä, että Philadelphiassa olisi päästy irti seuraikonien nimittämisestä joukkueenjohtoon. Fletcher ei onnistunut työssään, mutta jotenkin hänen aikanaan Philadelphiassa unohdettiin, että legendojen palkkaaminen ei ole toiminut ennenkään.
Flyers on uinut jo pitkään syvissä vesissä ilman selvää säveltä siitä, mihin suuntaan seura on menossa. Kannattajat vaativat Fletcheriä ulos jo pitkään, mutta onko Daniel Brière yhdessä Keith Jonesin kanssa kuitenkaan yhtään parempi ratkaisu?
Voiko tunneside seuraan kuitenkin sokeuttaa ja aiheuttaa väkisin yrittämisen, kun parempi ratkaisu olisi rakentaa joukkue uudelleen?
Ymmärrän, että seuran sisäpiiristä johtoon nousevilla on varmasti tietoa ja taitoa siitä, miten toimitaan seurassa, luodaan uskoa pelaajiin ja valmentajiin sekä viestitään kannattajille. Voiko tunneside seuraan kuitenkin sokeuttaa ja aiheuttaa väkisin yrittämisen, kun parempi ratkaisu olisi rakentaa joukkue uudelleen?
Brière nousee ensimmäistä kertaa urallaan NHL-seuran johtoon. Julkistuksen jälkeen hän on väläytellyt lausahduksia juurikin uudelleenrakennuksesta, jota kannattajat ovat pitkään vaatineet.
Alku lupaa uusia tuulia Flyersiin, mutta takavuosien haamut kummittelevat edelleen. Korulauseita ja lupauksia on Philadelphiassa viljelty ennenkin ilman minkäänlaisia muutoksia.
Niin Hextallin kuin Fletcherinkin palkkauksen yhteydessä annettu viesti oli selvä: joukkue viedään mestaruuteen. Epäonnistuminen olisi täytynyt myöntää, mutta sitä ei tehty. Brièren tärkein tehtävä onkin välttää edeltäjiensä virheet ja lupauksiensa mukaan rakentaa joukkue uudelleen.
Tuloksellista menestystä on Philadelphiassa turha odottaa vielä toviin. On nyt uuden johtoportaan, etenkin Brièren ja Jonesin käsissä, otetaanko askel kohti tulevaisuutta heti vai viivytetäänkö väistämätöntä uudelleenrakennusta.
Urakka on valtava, eikä se ole helppo. Uudelleenrakentamisen alkuun täytyisi päästä eroon ikääntyvistä pelaajista ja heidän turhan hintavista palkkalapuistaan. Ryan Ellisille ja James van Riemsdykille tuskin löytyy ottajia jonoksi asti. Samalla Brièren täytyisi vakuuttaa joukkueen nuorille tähdille kuten Carter Hartille, Travis Konecnylle ja Joel Farabeelle, että joukkueen tulevaisuus on kirkas.
Pelaajiston uudistamisen lisäksi joukkue tarvitsee selvän sävelen siitä, millä pelityylillä ja kenen valmennuksessa uuteen nousuun lähdetään.
Viime kaudeksi päävalmentajaksi palkattu John Tortorella on vanhan liiton valmentaja, jonka palkkaamista on kritisoitu laajasti. Brièren on tehtävä päätös siitä, jatkaako hän Tortorellalla vai valitseeko valmentajaksi jonkun muun, joka sitoutuu uudelleenrakennukseen pitkällä tähtäimellä. Suunta, jota Brièren ei kannata jatkaa, on pitkään Flyersissa valloillaan ollut valmentajaruletti.
Onnistumisen määrittää se, pystyykö Brière antamaan organisaatiolle suunnan kohti tulevaa vai yrittääkö hän edeltäjiensä lailla hakata päätään seinään paineen alla.
