Helsingin Jokereiden päävalmentaja Lauri Marjamäki on saanut kuraa niskaansa viimeisten vuosien aikana todella paljon. Myös allekirjoittanut on epäillyt ja kirjoittanut epäuskoisia kolumneja.
Marjamäen pelitavassa ja pelillisessä ajattelussa ei varmastikaan ole vikaa paljoa ollut, mutta pelitavan toteuttamisessa ja siinä, miten hänen valmentamansa joukkueet tätä pelitapaa toteuttavat, on saattanut olla ongelmia.
Esimerkiksi syksyllä, kun Jokerit ui todella syvissä vesissä, joukkue näytti siltä, ettei se olisi enää päävalmentajansa näpeissä.
Kukaan Jokereiden joukkueeseen kuulumaton ei toki tiedä tämänhetkistä tilannetta, mutta juuri nyt on hyvin vaikea uskoa, etteivät pelaajat Marjamäelle pelaisi. Tosin, eiväthän pelaajat koskaan valmentajalleen pelaa. Pelaajat pelaavat toisilleen ja valmentaja luo kokonaisuuden, jota pelaajien olisi syytä toteuttaa. Kaikki tekevät töitä yhteisen tavoitteen eteen ja tämä seikka kuullaan usein myös ”Laten” suusta sanottuna.
Pienien pohjustuksien jälkeen päästään kiinni tähän kirjoitukseen. Läpi vuoden 2020 keskustellessa Jokereiden pelaajien kanssa pelaamisesta, voitoista ja tappioista on heistä huokunut luotto suurempaan kuvaan. Aina toki luotetaan ja ehkä jopa valehdellaan itselleen, että "Kyllä se sieltä tulee", mutta Jokereiden kohdalla vuoden 2020 puolella pelatut pelit ovat antaneet pohjia väitteille, että "Kyllä se sieltä sitten tulee, kun tarvitsee".
Tästä voidaan kaivaa esimerkeiksi kotipelit SKA:ta vastaan sekä tammi- että helmikuussa. Tammikuussa Jokerit murskasi SKA:n, ja runkosarjan viimeisessä pelissä joukkue oli ensimmäiset 30 minuuttia pelillisesti edellä, kunnes SKA iski kahdesti ja Jokerit lopetti pelaamisen. Lisäksi viimeiseltä viikolta voimme nostaa esiin kotipelin Dinamo Moskovaa vastaan sekä vieraspelin Avangard Omskia vastaan.
Kahden ensimmäisen pudotuspeliottelun jälkeen olemme viisaampia. Jokereiden peli löytyi uomiinsa kauden tärkeimmällä hetkellä. Pudotuspeleissä voitot merkitsevät ja kahdesta pelistä on tullut kaksi voittoa. Ja tapa miten voitot ovat tulleet, ovat olleet hämmästyttäviä.
Jokerit on pelannut seurahistoriansa parasta kiekkoa sitten 1990-luvun, jolloin SM-liigassa neljä kautta päättyi mestaruuteen.
Ensimmäisessä ottelussa Lokomotivia vastaan Jokerit söi vastustajansa elävältä. Kiekko pysyi tiukasti narripaitojen lavassa, ja rautatieläiset olivat helisemässä. Peli oli ohi 40 minuutin jälkeen.
Tiistain toisessa ottelussa Jokerit pelasi vielä vähän paremmin, toki vain ensimmäiset 25 minuuttia, kun taululla paloi tällöin lukemat 4–0.
Jääkiekossa täysin viisikoin pelaaminen merkitsee eniten. Pelataanhan siten eniten. Pudotuspeleissä hyvä viisikkopeli korostuu ja pelit ratkaistaan erikoistilanteissa ja maalivahtipelissä.
Jokereiden pelaamisessa upeaa on jatkuva kiekkokontrolli. Joukkue ei hyökkää alivoimaisena vastustajaa vastaan. Narripaidat saavat pitkiä, laadukkaita pyörityksiä vastustajan alueelle käyttämällä rännikiekkoja ja poikittaissyöttöjä. Pelissä otetaan tietoisia riskejä, kun niitä täytyy ottaa.
Kiekottomana Jokerit iskee kovan karvauksen Lokomotivin puolustukseen ja puolustaa keskustaa tiiviisti, kun joukkue joutuu omalla puolustusalueella operoimaan. Mikään näistä asioista ei toteutuisi ilman sitoutunutta ryhmää. Vaikka allekirjoittanut tätä kolumnissaan vajaa kuukausi sitten epäili.
Jääkiekon yksinkertaisetkin tilastot kertovat karua kieltään Jokereiden ylivoimasta toistaiseksi tässä ottelusarjassa.
Kahteen ensimmäiseen otteluun Jokerit on voittanut laukaukset 55–34. Maalit ovat, kuten edellä mainittiin, 11–1. Tasaviisikoin maalin ovat 5–0. Ylivoima on toiminut mallikkaasti, kun kahdeksasta yrityksellä neljä on päättynyt Jokereiden tekemään maaliin.
Jokereiden pelin laadukkuudesta kertoo eniten se, että tasaviisikoin Lokomotiv on luonut noin kaksi hyvää maalintekopaikkaa Antti Niemen tai Janis Kalninsin vartioimalle maalille. Jokerit on puolestaan pommittanut molemmissa peleissä Lokomotivin maalivahdin vaihtoon.
Pudotuspelit ovat täysin alkuvaiheessa. Lokomotivilla on kaksi seuraavaa peliä kotona. Jaroslavlissa joukkue on totutusti todella vahva, ja kaukalo on hieman kapeampi kuin Helsingissä.
Mutta tosiasia on se, että mikäli Jokerit ei nyt johonkin käsittämättömästi virettään kadota kahdessa yössä, niin kolmannestakin pelistä tulee suurella todennäköisyydellä joukkueelle voitto, ja tämän jälkeen helsinkiläisillä on neljä ottelupalloa lyödä sarja poikki.
Jokerit on pelannut itsensä niin hyvään tilanteeseen, että sen ei tarvitse muuttaa mitään tai tehdä mitään ylimääräistä voiton eteen. Joukkueen täytyy vain odottaa, että Lokomotiv ajaa itse itsensä nurkkaan ja luo Jokereille mahdollisuuden tappaa peli.
Kolmannessa pelissä Jokerit voi tylysti puolustaa koko ensimmäisen erän ja heittää kiekkoa punaisen jälkeen päätyyn. Tämä turhauttaa Lokomotivin ja Jokereiden saadessa esimerkiksi ylivoiman tulee mahdollisuus iskeä avausmaali, ja sitten peli on selvä.
Nämä ovat kovia väitteitä, mutta niin paljon on Helsingin Jokerit Lokomotiv Jaroslavlia edellä, että näin voi rehellisesti sanoa.