Veljellisen rakkauden kaupungista Philadelphiasta kajahti jatkosopimusuutinen, joka varmasti herätti suurta ihmetystä niin Pohjois-Amerikassa kuin Suomessa.
Vaikka Rasmus Ristolaiselle löytyy vahvat tukijansa, viiden vuoden ja reilun 25 miljoonan dollarin sopimuksen reipasta ylihintaisuutta ei tuskin kukaan kiistä. Ristolainen on saanut todistaa tasonsa NHL:ssä jo liki kymmenen vuoden ajan, eikä merkittävää kehitystä ole missään vaiheessa tapahtunut.
Perspektiiviä Ristolaisen sopimuksen ylihintaisuuteen tuo se, että likimain samalla palkkakattoon vaikuttavalla summalla operoivat ensi kaudella Vegas Golden Knightsin Shea Theodore ja Carolina Hurricanesin Jaccob Slavin.
On ilman muuta selvää, ettei Ristolainen ole pelilliseltä tasoltaan lähelläkään Theodorea tai Slavinia. Puhtaasti pelillisiä asioita tuijottamalla jatkosopimuksen pituus olisi luultavasti ollut yksi tai kaksi vuotta ja kausipalkaltaan noin kahden miljoonan dollarin tuntumassa.
Sekä rahaa että vuosia on siis huomattavan paljon, minkä takia uudella sopimuksella on huomattava riski tulla ulosostetuksi ennen sen päättymistä. Jos Ristolainen ei ole läheskään sopimuksensa tasoinen pelaaja, mikä sai Flyersin päätymään tähän ratkaisuun?
Flyers selvästi maksaa Ristolaisen uudessa sopimuksessa nostalgiasta.
Ei ole sattumaa, että juuri Flyers antoi ison sopimuksen kovista taklauksistaan tunnetulle pelaajalle, joka sopii muutenkin olemukseltaan seuran brändiin. Flyersin seurakulttuuri rakentuu vahvasti 1970-luvun Broad Street Bullies -aikakauteen sekä Philadelphian kaupungin "meille ei vittuilla" -imagoon.
Ristolainen istuu erinomaisesti tällaiseen muottiin – muistuttaahan hän jossain määrin melko paljon seuran suosittua maskottia Grittyä.
Flyersia seuraava The Athleticin toimittaja Charlie O'Connor tiivisti twiitissään hyvin, kuinka Flyersin seurajohto on pitänyt paljon Ristolaisesta ja hänet nähdään edustavan erinomaisesti seuran imagoa.
The key people in the front office obviously liked Ristolainen from the start. But my understanding of part of why they wanted to re-sign him so badly is because they felt like his physical style was needed for the Flyers. That whole "Flyers should be hard to play against" thing.
— Charlie O'Connor (@charlieo_conn) March 10, 2022
Flyers selvästi maksaa Ristolaisen uudessa sopimuksessa nostalgiasta, millä ei tietenkään ole tekemistä menestymisen kanssa 2020-luvun NHL:ssä. Luultavasti Ristolaisen halutaan olevan jonkinlainen vetonaula, jonka ansiosta ihmisillä olisi syy lähteä Flyersin otteluihin mahdollisesta rämpimisestä huolimatta.
No, tällä kaudella Flyers on rämpinyt toden teolla ja katsojaluvut ovat olleet kehnoja intohimoisessa NHL-kaupungissa. Se siitä.
Seurakulttuurin ohella Ristolaisen sopimuksessa näkyy se, että NHL:ssä kovaotteisten ja isokokoisten puolustajien arvostus on yhä varsin korkealla, vaikka pelipaikan evoluutiossa ovat viime vuosina korostuneet kiekollisuus ja kontaktipelaamisen väheneminen.
Ristolaiselle itselleen uusi sopimus on toki varsinainen lottovoitto, mutta sen ei pidä hämärtää kokonaiskuvaa hänen tasostaan. Selvä parannus tähänastisen NHL-uran esityksistä on epätodennäköistä, koska mahdollisuuksia on ollut todistaa enemmän kuin tarpeeksi.
Flyers maksoi jo kovan hinnan saadakseen Ristolaisen riveihinsä, ja nyt se yrittää väkisin vääntää kehnosta kohupelaajasta itselleen kultakimpaletta.
