Vuosi on jo vaihtunut vuoteen 2018, mutta mikään ei tunnu olevan muuttunut ainakaan Espoossa. Tämän vuoden maaliskuussa tulee kaksi vuotta siitä, kun edellisen kerran espoolainen jääkiekkoseura teki konkurssin. Uusi uhka on jälleen näkyvissä, koska Ilmarinen hakee Espoo Unitedia konkurssiin. Miten tämä kaikki voi olla mahdollista? Miten Espoossa ei opita virheistä, vaikka muistot ovat tuoreita?
Espoo Unitedista kaavailtiin seuraavaa espoolaista seuraa. Lähes jo pelastajaa, joka ratkaisee kaikki aiemmin menneisyydessä olleet ratkaisemattomat ongelmat. Viime kauden aikana näytti hetken aikaa, että Unitedin perustus olisi vihdoin asettumassa uomiinsa. Toisin kävi, tämä perustus oli varsin heikko. Se mureni viimeistään menneenä kesänä, jolloin ilmaantui useita erilaisia talousongelmia. Näiden ongelmien aiheuttamasta suosta United ei enää noussut.
Oli suuria unelmia, suuria uskomuksia. Espoossa on alusta alkaen painittu erilaisten ongelmien kanssa. Koko seura olisi pitänyt rakentaa aivan erilaiselle pohjalle, terveelle pohjalle. Bluesin jättämiin raunioihin uuden seuran rakentaminen ei ollut helppoa varsinkaan näin nopealla aikataululla, miten United lopulta syntyi.
Siinä Jussi Salonoja teki suuren virheen ja edellistä virhettä seurasi aina uusi isompi virhe. Lopulta niistä rakentui lumivyöry, jota ei pystynyt enää pysäyttää. Voisi kuvitella, että lähimuistissa olisivat ne asiat, mitkä veivät lopulta Bluesin turmioon. Todellisuudessa United on tekemässä aivan samat virheet kuin edeltäjänsä. Tällä kaudella Unitedin peleissä on keskimäärin ollut noin 500 katsojaa, näin ollen ei voida edes olettaa, että sillä pyöritettäisiin taloudellisesti vakaata seuraa.
Mielestäni alun alkaen uutta tulemista olisi pitänyt rakentaa maltillisemmin ja aloittaa uusi tuleminen alemmista sarjoista. Tuntuu, että Espoossa on tapana tai pikemminkin kirouksena, että malttia ei ole vaan hötkyillään riskeistä välittämättä. Kaikki se hötkyily kostautuu lopulta tuhatkertaisesti.
Espoo Unitedin aika tiimalasissa on käymässä vähiin, Salonojan on löydettävä ratkaisu miten Espoossa pystytään pelaamaan tämä kausi loppuun. Espoolainen kiekkoilu ja yleisö ansaitsee taloudellisesti vakaan seuran. Tapahtuuko se Salonojan aikana, sen näkee lähitulevaisuudessa. Vai löytyykö kokonaan uusi porukka, jolla on intoa ja osaamista lähteä rakentamaan espoolaisen kiekkoilun uutta tulemista. Ainoa varma asia on, siihen rakennustyöhön menee vuosia.
