- Mä olin kesällä sellaisessa voitto-voitto –tilanteessa. Jos olisin saanut NHL:ään yhden suunnan sopimuksen, olisin mennyt. Mutta halusin valtavasti pelata myös Jokereissa. Täällä saan pelata enemmän kiekollisena, ei ole pelkkää rumbaa koko ajan, Sami Helenius kertaa kevään valintatilannetta.
Lähes kaksimetrisen ja yli satakiloisen Heleniuksen parhaat avut ovat fyysisessä pelissä. Niinpä ei ollutkaan yksitoista vuotta sitten mitenkään odottamatonta, että Sami varattiin NHL:ään. Ja hän lähti. Vuosien aikana pohjois-amerikkalaisten alasarjojen erittäin kova peli ja taistelu paikoista ylhäällä NHL:ssä bussimatkailuineen tulivat enemmän kuin tutuiksi. Vihdoin Helenius nousi vakituisemmin ylös NHL:ään ja sai pukea ja pelata pari kautta sitten Dallasissa lähes 60 ottelussa. Viime kaudella hänet siirrettiin ja Chicagoon ja peliaikaa tuli sielläkin.
Dallasissa Sami Helenius sai tehtäväkseen saman kuin alasarjoissa eli oman maalin puolustamisen ohella piti olla valmis myös nyrkkihommiin. Samaa vaativaa 7. pakin virkaa Helenius hoiti huolella myös Chicagossa. Siirto Jokereihin ja kahden suunnan tarjousten hylkääminen useammaltakin NHL-seuralta kertoo siitä, että Helenius haluaa elämältään muutakin.
Juuri nyt Sami Heleniukseen kohdistuu Jokereiden kannattajilta valtavat odotukset. Osittain siksi, että vihdoinkin hänet myös nähdään Jokereiden paidassa. Heleniusta pidetään lähes messiaana, joka ottaa fyysisesti Areenan ja SM-liigan haltuunsa ja siivoaa Jokereiden maalinedustan vastustajista kuin luuta muruset portailta.
- Sitä omaa peliäni tulen Jokereissakin pelaamaan. Toki yritän kiekollista osaamistani koko ajan kehittää, mutta meikäläisen ruutu on siinä oman maalin edessä. Ja se ruutu pidetään mahdollisimman tyhjänä ja kerätään vastustajalta veroa. Aion pelata maalin edessä erittäin kovaa, mutta fiksusti. Sanon suoraan sen, että Jokereiden maalilla on tarjolla vain makuupaikkoja... Mutta pidän järjen mukana, jotta ei tule ylilyöntejä.
Kapteenina Sami Helenius ei aio muuttaa pelitapaansa ja tehtäväänsä yhtään. C-kirjain rinnassa saa hänet lähes pakahtumaan ylpeydestä, mutta Helenius ymmärtää edelleen erittäin hyvin sen, että hänen tehtävänsä on myös suojella nuorta joukkuetta ja sen tähtiä vastustajien mailaniskuilta ja kovilta taklauksilta.
- Tästä eteenpäin Jokereiden tähtipelaajat on syytä jättää kokonaan rauhaan. Yhtään todella kovaa taklausta en tule katsomaan läpi sormien. Jos joku taklaa kovaa Jokereiden tähtipelaajia, on aivan sama, oliko taklaus puhdas vai. Taklaaja vastaa siitä minulle. Korkeintaan yksi varoitus ja jos ei se auta, sen jälkeen tulee aina kutsu, josta ei ole perääntymistä, Helenius sanoo vakavana ja juuri sen näköisenä, että uskon kapteenin pitävän huolen omistaan.
- Mä olen huomannut, että tässä Jortikan joukkueessa on sellainen hieno ja positiivinen energia ja kaikin tavoin hyvä fiilis, että jokainen pelaaja välittää toisistaan ihan oikeasti. Se on ollut upea kokea ja huomata samalla se, että en ole ainoa pelaaja, joka tulee reagoimaan vastustajan rumiin otteisiin. Meiltä löytyy muitakin, jotka ovat tarvittaessa siihen valmiita.
SM-liigan kovat kaverit
Sami Helenius voidaan uransa ja saavustensa perusteella Pohjois-Amerikan alasarjoissa ja NHL:ssä nimetä kiistatta SM-liigan kovimmaksi kaveriksi. Pelatessaan NHL:ssä Helenius toimi yhtenä kullloisenkin joukkueensa poliiseista, joiden tehtävä oli myös tapella aina kun tarvettta siihen vähänkään ilmeni. SM-liigassa tilanne on tietysti aivan erilainen, mutta kyllä täältäkin muutama kova kaveri löytyy. Lista on lyhyt ja sen muodostavat Heleniuksen ohella Shayne Toporowski, Roman Vopat, Tony Mäkiaho ja Pasi Nielikäinen, jos Pasi sopimuksen liigaan saa.
- Shayne Toporowskin kohtasin pelatessani Toronton farmissa, St. John's Maple Leafsissa. Shayne ei ole lainkaan mikään tappelija. Shayne pelaa reilua peliä, taklaa kovaa ja mitä kuulin, niin teki Espoossa aika paljon maalejakin. Mutta ei Shayne tappele. Isoveli Kerry olisikin sitten kovempi luu.
- Roman Vopatin kanssa tappelin silloin kun olin Tampassa ja Vopat oli Philadelphiassa. Reilu kaveri, sen tappelunkin jälkeen vaihdettiin pari sanaa. Täällä Suomessa joku tuli sanomaan mulle baarissa, että Vopat haaveilisi uudesta mahdollisuudesta. Mutta enpä tiedä, en usko Vopatin siitä enää haaveilevan.
- Tony Mäkiahon tapasin MM-kisojen jälkeen Kaivolla. Jäi mieleen kivana, fiksuna kaverina, jolla oli paljon samanlaisia mietteitä tappeluista kuin mulla. Tony tietää missä mennään SM-liigassa ja muutenkin. Jääkiekkohan on fiksujen miesten laji, ei täällä tyhmät pärjää...
- Pasi Nielikäisen tiedän ja ollaan tavattukin pari kertaa kesän aikana. Kivantuntuntuinen kaveri, sen verran tutustuttiin, että puhelinnumeroita vaihdettiin.
Nielikäisen Pasi on kuitenkin julkisesti sanonut, että kohtaisi sinut tappelussa hyvin mielellään. Tarkistin asian eikä Pasi ole mielipidettään siitä asiasta mihinkään muuttanut. Pyysi tosin sanomaan, että hän kunnioittaa tappelujasi NHL:ssä lujasti, mutta täyden päivätyön saisit hänen kanssaan tehdä.
- Sanooko Pasi sellaista? No perskatti, jos Pasi haastaa, niin haasteen otan ilman muuta vastaan! Kumma kun se ei ole mulle tuosta mitään vielä puhunut... Mä olen valmis tappelemaan SM-liigassa kahdessa tapauksessa. Silloin kun joku tekee Jokereiden pelaajille jotain todella hölmöä. Ja silloin kun joku tulee haastamaan. Sanon sen ihan avoimesti, että kummassakaan tapauksessa en epäröi hetkeäkään, en kertaakaan. Silloin otetaan hanskat ja kypärä pois ja katsotaan mistä kana pissii.
Olet Jokereiden kapteeni. Koetko, että C-kirjain rinnassasi muuttaa tai kahlistee jotenkin kovaa pelitapaasi?
- Mä olen kohta 30-vuotta, mihin se nyt enää tässä iässä muuttuisi... Pelaan niin kuin parhaiten osaan. Mutta kuten jo sanoin, pelaan kovaa, mutta fiksusti. Pidän järjen mukana. Ei tyhmyyksiä, ei ylilyöntejä. Tsemppaan koko joukkuetta ja aina niitä kavereita, jotka ovat kulloinkin jäällä. Silti sanon, että jos siellä tapahtuu jotain ikävää Jokereiden pelaajille, mä olen seuraavana vastassa.
Se kuuluisa välierä, jossa Sami Helenius ei pelannut
Palataan vielä hetkeksi kevään 2003 MM-kisojen tapahtumiin. Helenius valittiin kuin valittiinkin lopulta MM-joukkueeseen. Ensimmäisen A-maaottelunsa Sami pelasi juuri kisojen alla Latviassa. Seuraavan ja uransa toisen A-maaottelun hän pelasi Tampereella, jossa oli vuorossa toiseksi viimeinen harjoituspeli ennen kisoja. Olin katsomassa tuota ottelua Ruotsia vastaan ja hämmästyin siitä, kuinka lämpimästi hämäläisetkin ottivat Heleniuksen vastaan. ”Hyvä meirän Sami”, kuului katsomosta.
Eikö tuo ensimmäinen A-maaottelusi kotimaassa ollut melkoinen kokemus sinullekin?
- Olihan se aivan valtava kokemus. Tunteita oli vaikea pitää kurissa, niin hyvältä tuntui. Vaikka usein sanotaan, että pelaaja ei kuule ottelussa sitä, mitä katsomosta huudetaan, niin kyllä mä aistin sellaisen lämpimän tunteen aina kun luistelin jäälle. Ja kuulin omaa nimeänikin huudettavan muutaman kerran.
MM-kisoissa Helenius pääsi vasta Saksaa vastaan jäälle, mutta siitä huolimatta hän pelasi joukkueen päävalmentajankin mielestä hyvin. Sitten tuli eteen se kuuluisa MM-kisojen välierä Ruotsia vastaan...
- No, tuon Ruotsi-pelin alla sanottiin että puen. Mä ajattelin heti, että mennäänkö nyt kuudella vai seitsemällä pakilla. Sitten Hannu Aravirta sanoi, että Sami hei, nyt mennään pari kierrosta kolmella pakkiparilla. Mutta kentälle en lopulta päässyt lainkaan...Mä olen kuitenkin maailmalla oppinut tämän seitsemännen pakin roolin ja osaan hakea aina siitäkin positiiviset puolet. Koitan tsempata aivan hemmetisti niitä jätkiä jotka siellä kentällä pelaavat.
- Mä en haluaisi sanoa mitään siitä, olisinko pystynyt kentällä omalla pelilläni auttamaan Suomen voittoon Ruotsista. Mutta sanotaan nyt sen verran, että kun mun peli on sitä mitä on, niin kyllä mä uskon siihen etteivät ruotsalaiset olisi tulleet sinne Suomen maalille ihan niin helposti kuin tulivat. Kun joku tällainen hullu hakkaa pohkeille ilkeästi koko ajan vaikka kiekkoa ei olisi lähimaillakaan, niin kai se olisi vähän vaikuttanut. Että ne Forsbergit ja Sundinit olisivat jatkossa kiertäneet minut vähän kauempaa, Sami Helenius pohtii, mutta ei lainkaan katkerana.
Helenius on niin tottunut seitsemännen pakin rooliinsa, että hän hyväksyi sen täysin. Ja teki seitsemäntenä pakkina kaiken sen minkä vain voi Suomen voiton eteen. Mutta kentälle hän ei päässyt.
Terveiset Jerelle
- Jere on maailmanluokan pelaaja ja mun kaverikin. Mä olen varma, että Jerestä tulee loistava roolipelaaja HIFK:lle. Jerellä on omat ongelmansa kuten meillä jokaisella on joskus. Mä toivon, että Jere selvittää ongelmansa ja palaa kentälle. Mä sanoisin niin, että ei muuta kuin päätä pystyyn, Jere!
Sami Helenius, faktat, ura ja tappelut
Synt. 22.1. 1974, Hyvinkää
Pituus: 196 cm
Paino: 104 kg
Rooli NHL:ssä: 7.–8. puolustaja, poliisi
Vahvuudet/heikkoudet: Fyysinen, voimakas ja isokokoinen peruspakki. Todellinen joukkuepelaaja. Saa vain muutamia vaihtoja ottelussa, mutta pyrkii aina antamaan kaikkensa. Osaa motivoida joukkuepelaajiaan myös penkiltä. Otti Dallas Starsin aikaan poliisin viitan leveille harteilleen. Siirto Chicagoon ei muuttanut tehtävää. Parhaimmillaan oman maalin edessä. Puutteita luistelussa ja laukauksessa. Ei aina käytä koko voimaansa taklauksissa.
Ura: NHL-varaus vuonna 2002 (5. kierros, numero 102) Calgaryyn. Sen jälkeen paljon pelejä ja elämää alasarjoissa. Helenius raivasi sinnikkäällä työnteollaan tiensä AHL:n ja IHL:n kautta Calgaryn, Tampan ja Coloradon jälkeen Dallasin vakiokokoonpanoon kaudella 2000-2001, jolloin pelasi 57 ottelua ja keräsi 99 jäähyminuuttia. Siirto Chicagoon kesken kauden 2002-2003, jossa kausi loppuun. Paluu Suomeen, jossa valittiin lopulta Suomen MM-kisajoukkueeseen 7. puolustajaksi. Pääsi pelaamaan yhden ottelun (Saksa). Siirtyi Suomeen ja Jokereihin kaudeksi 2003-2004. Valittiin Jokereiden kapteeniksi 2003.
Tappelut NHL:ssä kausina 1998-2003
Kaudella 1998-1999
Roman Vopat
Kaudella 1999-2000
Dave Scatchard
Andrei Nazarov
Louie Debrusk
Jim McKenzie
Steve McKenna
Kevin Stevens
Kaudella 2000-2001
Brad May
Kaudella 2000-2001
Andrei Nazarov
Sylvain Blouin
Brad May
Georges Laraque
Ryan VandenBussche
Jason Strudwick
Scott Hartnell
Steve McKenna
Kaudella 2001-2002
Ryan VandenBussche
Nathan Perrott
Ty Jones
Kaudella 2001-2002
Ben Clymer
Chris Dingman
Reed Low
Scott Mellanby
Jody Shelley
Richard Scott
Kaudella 2002-2003
Andrei Nazarov
Steve McKenna