Veljellisen työtaistelun tauottua NHL palaa oletetusti entistä ehompana. Maailmanluokan show polkaistiin käyntiin jo kesähelteillä ennennäkemättömällä pelaajasiirtomylläkällä. Pääroolia näytelmässä esitti mittava vapaiden agenttien joukko.
Useat kovan luokan nimetkin vaihtoivat seuraa. Ja mikä parasta, moni siirtyi osoitteeseen, jota tuskin olisi pari vuotta sitten vaivautunut edes harkitsemaan. Entuudestaan tuttua on se, että pelaajat siirtyvät edelleen ennen kaikkea rahan voimalla, mutta nyt pelivaraa ja –halua on löytynyt hieman yllättäviltäkin seuroilta.
Luonteeltaan siirtorumba muistutti paikoitellen perikanadalaista luonnonjääkiekkoa: perinteisessä shinny-matsissa pelaajat heittävät ensi alkuun mailat kasaan keskelle kenttää ja joukkueet muodostetaan heittämällä mailat satunnaisesti kahteen eri suuntaan. Myös NHL:n huippupelaajien uudelleensijoittaminen näytti sujuvan hieman samaan tapaan.
NHL-perheen uudet jaot vahvistavat mielikuvaa liigasta, joka pyrkii aloittamaan uudestaan edes jossain määrin puhtaalta pöydältä. Mutta kuten kotikulman ulkokentälläkin, on syytä muistaa, että uudet jaotkaan eivät välttämättä takaa pelin tasaisuutta.
Ostamalla Onnelaan?
Reilu tuuletus joukkueiden kokoonpanoissa ja voimasuhteiden muuttuminen on kuitenkin ennakkoon varsin virkistävää. NHL-faneille kulunut kesä oli elämyksellistä aikaa. Viime vuosina liigassa on nähty melko vähän suuria pelaajakauppoja ja todellisten tähtipelaajien seuravaihtoja. Puhumattakaan siitä, että viime kaudella NHL:ää pelattiin korkeintaan tietokoneella.
Nyt puolestaan kannattajat saivat kesähelteillä taivastella lähes päivittäin merkittäviä pelaajasiirtoja. ”Oma” NHL-seura saattoi silmänräpäyksessä nousta harmaasta massasta ranking-listojen kärkipäähän hankkimalla pari markkinoiden kovimpiin lukeutuvaa nimeä. Useimpien seurojen fanit ovat ennen uutta NHL:n uutta työehtosopimusta voineet lähinnä haaveilla moisesta kesäviihteestä. Toisaalta moni uskollinen kannattaja on nyt yhtä lailla joutunut epäuskoisena toteamaan oman suosikkipelaajansa karauttavan muihin maisemiin kuin lännensankari auringon laskiessa.
Niin tai näin, alkavan kauden ennakkoveikkailuissa esiintyy aivan uusia joukkueita viime vuosiin verrattuna. Tuttujen huippujoukkueiden rinnalla patsastelee lukuisia nousukkaita, jotka pyrkivät heti hyödyntämään ylhäältä päin tasoitettua kilpailuasetelmaa ja mahdollisesti omaa suotuisaa sopimustilannettaan.
Samalla jotkut liigan taloudellisiin jättiläisiin lukeutuneet seurat ovat joutuneet karvaalla tavalla mukautumaan muuttuneisiin kiekkotalouden realiteetteihin: kaikkia nimimiehiä ei enää ole varaa pitää kokoonpanossa. Ja oletettavasti jotkut seurat tulevat pänttäämään tätä läksyä vielä ensi kesänäkin.
Vasta pitkä talvi ja vuodenvaihteen kuluttavat runkosarjakuukaudet osoittavat, mitkä joukkueet todella ovat kasanneet ryhmänsä oikeilla siirroilla. Uusin pelisäännöinkin perustotuus lienee se, että menestyvää jääkiekkojoukkuetta ei luoda tyhjästä, saati ostamalla.
Kesäkuukausien ostohuuman laannuttua liigassa on takuuvarmasti joukkueita, joilla ei nimekkäistä vahvistuksista huolimatta ole luvassa ruusuista tulevaisuutta. Vastaavasti hiljaiseloa kesällä viettänyt seura voi kevään tullen olla kärkikahinoissa mukana, jos perustyö ja joukkueen runko ovat olleet osaavissa käsissä jo ennen uutta uljasta NHL:ää.
Uusi, terveempi NHL?
Ilmettään uusineen NHL:n ja uusien jakojen suurin syy piilee siis uusissa taloudellisissa realiteeteissa, seurojen itselleen asettamissa palkanmaksun rajoitteissa. Seurojen omistajat viisastuivat viimein edes siinä määrin, että ymmärsivät kahlita itseään palkkakaton avulla.
Kenenkään ei silti pidä erehtyä luulemaan NHL-palkkojen siirtyneen erityisen terveelle pohjalle. Tulokkaita, rivimiehiä ja kiekkokiertolaisia kuritettiin uudessa sopimuksessa, mutta vahvassa neuvotteluasemassa olevat tähdet ja vapaat agentit kuittaavat edelleen kohtuuttoman suuria palkkoja. Yksittäiselle pelaajalle sallitun maksimipalkan rajoja on jo kolkuteltu useamman tähtipelaajan sopimusneuvotteluissa, eikä tämä välttämättä lupaa kovin hyvää tulevaisuudelle.
Kunnon työmies ansaitsee kunnon palkan ja rehdin osan yhteisestä kakusta. Joissakin vapaiden agenttien sopimuksissa on kuitenkin lyöty mittariin lukemia, joita on vaikeaa perustella ainakaan pelillisillä ansioilla. Yksittäisten sopimusten ohella liigassa on joukkueita, joissa muutaman nimekkään pelaajan palkka syö valtaosan sallitusta budjetista. Jo nyt uskaltaa veikata, että jos missä tahansa joukkueessa neljä tai viisi pelaajaa kuittaa lähestulkoon puolet joukkueen palkkarahoista, näiden pelaajien pelilliset suoritukset tuskin tulevat vastaamaan heihin kohdistettua rahallista panostusta.
Tähdet ovat toki tähtiä – ja heillä on oma lisäarvonsa kaukalon ulkopuolella – mutta ilman rivimiehiä ei heidänkään show’nsa pyöri. Tässä saattaakin olla mielenkiintoinen kysymys lähitulevaisuuden NHL:ssä. Toiko uusi työehtosopimus tullessaan myös uudenlaisen, entistä selvemmän kastijaon tähtipelaajien ja tavallisten NHL-soturien välillä? Ja jos toi, mitä seurauksia sillä on?