Tappara−HPK, ottelusarjaraportti: Kaksi hylättyä maalia laittoivat Tapparan finaaliputkelle pisteen − HPK rokotti virheistä ja vei sarjan nimiinsä

Torstaina jatkoerässä varsin varamiehisenä voittoa nelospelissä juhlinut HPK lähti metsästämään välieräsarjan ensimmäistä ryöstöään Hakametsän kaukalosta. Edellisessä Tampereen ottelussa se pääsi jo lähelle, mutta yskinyt ylivoima käänsi tuolloin ottelun Tapparalle. Kerhoa riivasi edelleen joukkuetta piinaava flunssa-aalto.

Emil Larmi pelasi HPK:n maalilla huippupelin ja oli erikoistilannepelaamisen ohella Kerhon avain voittoon. Varsinkin ensimmäisen erän jälkimmäisellä puoliskolla Larmi otti todella isoja torjuntoja ja sai pidettyä HPK:n kahden maalin etumatkan ensimmäiselle erätauolle.

Puolustajat olivat isossa roolissa hyvin rullanneessa ylivomapelaamisessa ja pitivät Emil Larmin vartioiman maalin edustan ikävänä paikkana. Pitkään johtoasemassa pelannut HPK pyrki ottaamaan Tapparalta ajan ja tilan pois keskialueelta.

Yksittäisenä nostona on poimittava kokenut Arto Laatikainen, joka pelasi todella vahvan pelin.

Hyvää kiekon liikuuttelupeliä nähtiin jälleen ajoittain ottelun alkupuolella, mutta HPK vetäytyi ehkä liikaa päästyään kahden maalin johtoon. Hyökkäyspelaaminen jäi sitä pienempään rooliin mitä pidemmälle peli eteni. Vähäinen hyökkäysaika käytettiin tehokkaaseen kiekonsiirtelyyn päädyssä, millä saatiin kulutettua aikaa kellosta ja mehuja Tapparan viisikosta. HPK laukoi koko ottelussa vain 13 kertaa kohti maalia.

Jos ylivoima tökki edellisellä Hakametsän vierailulla, niin nyt ensimmäinen pakkopeli tuotti heti tulosta. Petteri Nikkilä tinttasi sinivaalta 1–1-tasoituksen Jan-Mikael Järvisen istuessa kaksiminuuttista korkeasta mailasta. Hetkeä myöhemmin Eetu Tuulola veivasi maalin kulmalta jo seuraavan ylivoimamaalin vieden HPK:n johtoon, ja Arto Laatikainen paukutti heti perään tilanteeksi 1–3. Jälleen ylivoimalla.

Edellinen peli ei missään nimessä ollut Tapparalle helppo, vaikka Joona Luoto lopulta jatkoerässä sen ratkaisi voitoksi. Puolustuspelaamisessa on ollut hakemista viime otteluissa, ja myös aloitukset aiheuttavat päänvaivaa. Tapparan kokoonpano pysyy täysin samanlaisena kuin tiistain ottelussa.

Christian Heljanko oli mies paikallaan Tapparan maalilla. HPK:n maalissa kiekko oli Heljangon silmien ulottumattomissa, mutta muuten hän sai jälleen hyvin tärkeitä torjuntoja. Kuitenkin jatkoerässä Heljanko venyi Leinon laukaukselle.

Pelin alku oli sinioranssille puolustukselle hankala, kun HPK sai otteen pelistä. Siniviivan edustalla kiekonriistäminen onnistui, mutta laitakamppailussa ja lähdöissä oltiin aika ajoin ongelmissa. 

Maalinedustalle oli etsimistä. Puolustuspäästä lähteminen oli etenkin aluksi verkkaista, mutta katkoista Tappara oli vastahyökkäyksissä jälleen hyvin vahva. Teemu Suhonen antoi taidonnäytteen ja ajoi rauhallisesti tyhjälle maalinpuoliskolle, josta tasoitti pelin. Kristian Kuusela oli jälleen huomattavin yksittäinen tekijä hyökkäyksessä. Kolmannessa erässä hyökättiin lähes jatkuvasti päästä päähän.

Kahden miehen vajaalla alivoimalla Tapparasta ei ollut tarpeeksi vastusta aktiiviselle HPK:lle. 

Kolmannen erän lopussa Tappara pääsi tärkeälle ylivoimalle, muttei saanut tulosta tehtyä. 

Avausottelussa maaleitta jäänyt HPK sai lauantaina kotonaan maalihanat auki ja teki neljä maalia. Tiistain otteluun päävalmentaja Antti Pennasen suojatit lähtivät pitkälti samalla kokoonpanolla. Aiemmissa välieräotteluissa 13 hyökkääjällä pelanneen HPK:n kokoonpanossa oli tiistaina seitsemän puolustajaa, kun niukalti peliaikaa saanut slovakialaispuolustaja Jan Brejcak nousi kokoonpanoon.

Vierasjoukkueen maalilla Emil Larmi sätki, pomppi ja loikki. Tärkeintä HPK:n kannalta oli, että Larmi onnistui saamaan itsensä kiekon tielle, vaikka ajoittain ylipelaaminen näyttikin kostautuvan.

HPK selviytyi myös kolmannesta ilman Arto Laatikaista pelaamastaan ottelustaan hyvin puolustuspäässä. Esimerkiksi nuori Niclas Almari pelasi parasta pudotuspelikiekkoaan ja kokoonpanoon noussut ja tällä kertaa myös peliaikaa saanut Jan Brejcak suoriutui lähtökohtiin nähden hyvin. Slovakialaispuolustaja jakeli myös muutaman mojovan taklauksen.

HPK pystyi tukkimaan Tapparan tavoin keskustaa ja oli terävänä irtokiekoissa.

HPK:n hyökkäyspelaaminen rennompaa ja rohkeampaa. Yhteistyö päätypelissä laadukasta. HPK oli aktiivisempi osapuoli ja ennätti kiekkoihin useammin. Rentoudesta osoituksena nelosketjun laiturin Miro Ruokosen komea yksilösuoritus 2−2-maalissa, jossa nuori Tappara-puolustaja Toni Utunen harhautettiin komeasti ulos tilanteesta.

Passiivisesti alivoimalla pelannut Tappara tarjosi HPK:lle aikaa ja tilaa, mutta vaikka HPK laukoi paljon, olivat laukauksia edeltäneet syötöt turhan verkkaisia.

Alivoimalla Kuuselan syötöt läpäisivät turhan helposti HPK:n nelikon, mutta uhrautuva puolustus ja Malisen tuhriminen vetopaikoissa pelastivat vierailijat useammalta vastaiskulta.

Tapparan aseina olivat ensimmäisessä kohtaamisessa keskialueen tukkiminen ja hämeenlinnalaisten pitäminen poissa maalipaikoilta. Tämä toimi, ja yksi maali riitti Kirvesrinnoille voittoon Tampereella. Runkosarjassa Tappara hävisi molemmat Hämeenlinnan vierailunsa.

Christian Heljanko oli ottelun avausmaalissa voimaton, kun lähes täydellinen laukaus painui oikeaan yläkulmaan, Heljangon ollessa pahassa maskissa Tuukka Mäntylän ja HPK:n hyökkääjän Philippe Cornetin toimesta. Myös toinen maali oli Heljangolle tekemätön paikka, kun Petteri Nikkilän laukaus muutti suuntaa Juhani Jasusta.

Tappara lähti karvaamaan korkealta ja tämä tehosi erityisesti ottelun alussa, kun HPK:n avauspelaamisesta ei meinannut avauskympillä tulla oikeastaan mitään. Karvaus katosi lopullisesti toisen erän aikana ja päätöserässä Tappara joutui hämeenlinnalaiseen pesukoneeseen, josta sillä ei ollut minkäänlaista ulospääsyä.

Tästä jäi edellispelin tavoin paljon parannettavaa. Tapparan vähäiset paikat eivät olleet itse luotuja, vaan syntyivät enemmänkin HPK:n virheistä. Mitä pidemmälle ottelu eteni, sitä vähemmän hyökkäyspelin aihioita Tapparan puolelta nähtiin.

Ben Blood nahinoi itsensä istunnolle HPK:n hyökkääjän Eetu Tuulolan kanssa kakkoserässä. Tappara hyödynsi tasavajaalla vapautuneen tilan paremmin ja kiekko saatiin toimitettua yksin maalin eteen unohtuneelle Tuukka Mäntylälle, joka toi vieraat tasoihin.

Ylivoimaa päästiin kokeilemaan kolmesti, mutta pakkopelin käyntiin saaminen oli vaikeaa, eikä yhtään todellista maalipaikkaa saatu rakennettua. Alivoimalla Tappara oli hätää kärsimässä, ja ottelun voittomaali syntyi Tuukka Mäntylän istunnon aikana.

HPK:n merkittävin poissaolija avauspelissä oli Arto Laatikainen, joka sai kolmen ottelun pelikiellon viimeisen TPS-pelin taklauksestaan. Hänen paikkansa otti Niclas Almari. Seitsemättä puolustajaa ei kokoonpanossa ollut, sen sijaan nelosketjuun ja 13. hyökkääjäksi tulivat Miro Ruokonen ja Henri Kanninen.

Emil Larmi oli tehtäviensä tasalla alusta asti. HPK:n puolustaessa hyvin maalintekopaikkoja ei ollut älyttömästi, mutta Larmi oli hereillä ja onnistui myös mailalla katkoissaan maalinedustalla. Ainoaan maaliin hänellä oli hyvin vähän mahdollisuuksia. 

Vastustajan taso ja Laatikaisen poissaolo alkoivat näkyä hieman puolustuspelissä. Kun Tappara sai laadukkaampia pitkiä hyökkäyksiä aikaiseksi, alkoi HPK:n pakeilla olla ajoittain kiire. Se ei poikinut merkittävästi virheitä, mutta jäähyjä kyllä. Kokonaisuutena pakisto jaksoi asiallisesti kyydissä ja oli varsin huolellinen tekemisissään, vastustajaan nähden.

Jäi eniten vajaaksi. Keskialueen pelaaminen oli paikoin vähän huolimatonta, eikä kiekkoa saatu pelattua päätyyn ja hyökkäysalueelle riittävän huolellisesti. Hyökkäykset ja päätypelit jäivät vajaiksi ja ristikiekkojakin oli vaikea heittää Tapparan peittäessä keskustan. Tekemiseen pitää saada lisää huolellisuutta etenkin päätyyn menemisessä ja maalinedustan ympärillä. Ehkä jokusen kerran myös pelin hidastaminen olisi voinut auttaa.

Jäi tehottomaksi tänään kahden ylivoiman aikana.