HPK:n tasapaino oli kauhun tasapainoa - Heshka pommitti Kärpille voiton
Kärppien maalinteko oli tökkinyt, mutta oman pään tiukan pelin ansiosta myös verkko oli heilunut vähän. Kolmen pisteen voittoja ei ollut niistäkään peleistä, joita se hallitsi selkeästi.
Veini Vehviläinen oli totutun rauhallinen verkollaan. Kauneusvirheenä voidaan pitää ensimmäisen erän tilannetta, jossa Vehviläinen pomputti päädyn kautta tullutta kiekkoa ja oli lahjoittaa Kerholle "söpsön" tyhjään maaliin. Kauden ensimmäiseen nollapeliin vaadittiin 23 torjuntaa.
Kärpät karvasi enimmäkseen yhdellä kärkikarvaajalla ja keskittyi rakentamaan siitä sumppuja keskialueelle. Se sai ohjattua HPK:n nousevia pelaajia aikaisessa vaiheessa laidalle ahtaaseen paikkaan. Tämä vaikeutti HPK:n kokemattoman puolustuksen avauspeliä.
Omassa päässä Kärpät oli mukavan aggressiivinen. Se iski paikan tullen hanakasti kiinni ja pelasi HPK:n vetoja hankaliin kulmiin.
Hyvä puolustuspelaaminen ja HPK:n kenttätasapainon horjuttaminen loi Kärpille mukavasti paikkoja parhaalta maalintekosektorilta. Puolustus oli paras hyökkäys. Kärpät loi paikkoja monipuolisesti.
Kolme maaleista tehtiin lähietäisyydeltä ja neljäs Shaun Heshkan viivapommilla. Miska Humalojan maali oli tosin myös viivalaukauksen ohjuri.
Alivoimalla kotijoukkueen neliö toimi kokonaisuutena hyvin. Kiekkoa lähinnä ollut hyökkääjä painosti erittäin aggressiivisesti ja rohkeasti HPK:n kiekollista pelaajaa viivassa tai laidassa. Se toimi, eikä HPK:n viivan kautta tehty kolmiopelaaminen päässyt kunnolla jauhamaan.
HPK:lla oli allaan kolme hyvää peliä ja romahdus HIFK:n vieraana. Siinä missä kiekollinen peli toimi mukavasti TPS:ää, Tapparaa ja Ässiä vastaan, oli edellisessä pelissä HPK vastaantulija. Peli oli neljäs viime kauden välieräjoukkueen kohtaaminen viiteen ensimmäiseen otteluun.
Tiistai ei ollut Emil Larmin paras päivä. Oma pelaaminen toimi asiallisesti, mutta tällä kertaa häntä päästiin häiritsemään liikaa lähietäisyydeltä. Tämä hajotti Larmin pelaamista - maalivahti joutui poukkoilemaan liikaa maalinedustallaan. Eniten takaiskut menivät kuitenkin kenttäpelaajien piikkiin.
HPK:n puolustuspelaaminen toimi Kärppiä vastaan vain paikoin. Kenttätasapainon horjuminen aiheutti kuitenkin sen, että karvaus ei ollut totutun tehokasta. Hyökkäyspäässä se joutui puolustamaan siirtokiekkojen jälkeen, oli usein myöhässä, ja ketjut olivat väsyneitä vaihtojen alettua ensin omasta päästä. Otto Paajasen ketju oli tasapainoisin. Myös Philippe Cornet rouhi mukavasti. Omassa päässä nuori puolustus oli tällä kertaa paikoittain helisemässä.
HPK:n hyökkäyspeli toimi kunnolla vain silloin, kun karvaus onnistui. Silloin hyökkäyspään pelaaminen oli paikoin näppärän näköistä ja vauhdikasta sekä ratkaisuihin halukasta. Pelin rakentaminen omasta päästä sen sijaan oli varsin vaikeaa. Kiekollinen pelaaja ajautui ahtaalle ja syöttöjen laatu kärsi. Hyökkäysalueelle pääsyt oli vaivalloista.
HPK ei saanut ylivoimallaan takakolmiota kunnolla toimimaan Kärppien aggressiivisen paineen alla. Itse muotti on kunnossa, ja laidoilta löytyy molemmin puolin laukaisu-uhkaa.