Pelicans–HIFK, ottelusarjaraportti: Pelicans löysi itsensä varjojen laaksosta − rusentava esitys siirsi ottelusarjan takaisin Helsinkiin
Kotijoukkue Pelicans lähti otteluun haastavasta tilanteesta. Ennakkosuosikkina ottelusarjaan lähtenyt joukkue oli menettänyt otteen vastustajastaan, eikä sen omassa kiekollisessa tai kiekottomassa pelissä ole ollut hurraamista puolivälieräsarjassa. Päävalmentaja Ville Nieminen on peräänkuuluttanut pelaajiltaan aktiivista ja aggressiivista pelaamista, mitä ei ole näkynyt lähiaikoina. Sarjan oltua katkolla vastustajille, Pelicansilta oli syytä odottaa aiempaa virkeämpää otetta.
Lahtelaiset lähtevät tähänkin otteluun ilman kärkipuolustajaansa Mikko Kousaa. Kousan nimi komeili vielä alustavissa kokoonpanoissa, mutta hän ei kuitenkaan ollut joukkueen mukana ottelun alussa. Jesse Ylönen sen sijaan palasi pelaavaan kokoonpanoon tervehdyttyään ensimmäisessä pudotuspeliottelussa saamistaan kolhuistaan.
Jussi Olkinuora pelasi jälleen mallikkaan ottelun torjuen 24 laukausta. Torjuntojen joukkoon ei mahtunut varsinaisia haamutorjuntoja, mutta senkin edestä laadukasta torjuntatyöskentelyä. Kunniakasta iltaa varjostivat Olkinuoran tavaramerkiksi muodostuneet seikkailut maalin takana ja yltiöpäiset seikkailut kiekon perässä. Näistä ei tällä kertaa kuitenkaan koitunut kotijoukkueelle sen suurempaa haittaa.
Kotijoukkue esti vieraiden kiekollista peliä ottelun alussa pelaamalla kiekolla aiempia otteluita huomattavasti laadukkaammin. Tämän myötä kesti pitkälle toiseen erään ennen kuin helsinkiläiset vieraat pääsivät pitempään hyökkäykseen lahtelaisten puolustusalueella.
Toisessa erässä Pelicans-puolustus nukahti HIFK:n epäjärjestelmällisen hyökkäyksen aiheuttaman sekaannuksen aikana. Vieraiden rymyvitja Ilmari Pitkänen – Jasse Ikonen – Micke-Max Åsten kapitalisoi tilanteen hakkaamalla irtonaiseksi jääneen kiekon Olkinuoran ja Pelicans-puolustuksen edestä maaliin. Pitkähkön tarkastelun jälkeen tuomarit hylkäsivät maalin maalivahdin häirinnän takia.
Pelicans tuli ottelun ensimmäiseen erään myrskyn lailla. Joukkue teki avausmaalinsa jo toisella peliminuutilla Hannes Björnisen käännettyä pelin nopeasti hyökkäyssiniviivalla. Maalille oli sillä välin ajanut Jordan Rowley, jonka onnistui iskeä kiekko verkon perukoille. Tästä riemastunut kotijoukkue sai riemastuneen ja äänekkään kotiyleisönsä avulla pidettyä paineen hyökkäyspäässään.
Huomattavaa joukkueen hyökkäyspelaamisessa oli kunkin hyökkäysvitjan osallistuminen hyökkäyspelaamiseen, mikä on ollut tässä sarjassa aiemmin hieman heikompaa. Erityismaininta voidaan myöntää mainion pelin pelanneelle Severi Lahtiselle sekä kaksi maalia tehneelle Artturi Toivolalle.
Ylivoimalla Pelicans näytti vahvemmalta kuin muutamaan aiempaan peliin. Toisessa erässä joukkue tosin oli lähellä päästää alivoimamaalin, mutta tästä voidaan syyttää ennemminkin Olkinuoran ylirohkeita valintoja. Ottelun loppua kohdin Pelicansin ylivoima alkoi saada lisää kierroksia, maalilaulu raikasi lopulta onnekkaan pompun ansiosta. Onnistuminen ja parantunut itseluottamus lupaavat lahtelaisille hyvää lauantain koitokseen.
Alivoimalla kotijoukkueella ei ollut suurta hätää, sillä se sai rikottua vieraiden arat yritykset pakkopelistä hallituilla puruilla kerta toisensa jälkeen.
HIFK on kasvanut sarjan vanhetessa suosikiksi jatkamaan pudotuspelejä välieriin. Voitettuaan kolme edeltävää ottelua, helsinkiläiset vieraat pääsivät yrittämään sarjan katkaisua vieraskentällä, jossa he ottivat maanantaina lahtelaisista pelillisen niskalenkin.
Kahdessa edeltävässä ottelussa HIFK on hallinnut pelitilanteita ja maalipaikkoja yllättävän suurella erolla vastustajaansa nähden. Viidennessä osaottelussa punnitaan vieraiden kypsyys ja maltti kotijoukkueen taistellessa kautensa jatkumisesta.
Ilmari Pitkänen palasi pitkästä aikaa pelaavaan kokoonpanoon.
Atte Engren on pelannut vakuuttavasti toisesta osaottelusta lähtien. Perjantaina kokenut maalivahti osoitti taas olevansa huonoimmillaan ailahtelevainen maalivahti, kuten runkosarjassa nähtiin useaan otteeseen. Varsinkin kotijoukkueen toinen maali meni täysin Engrenin piikkiin omalta alueelta ylimalkaisesti puretun kiekon pompittua eriskummallisesti maalin perukoille.
HIFK:n puolustuspelaaminen oli aiempaa heikompaa pitkälti kotijoukkueen reippaasti terävöityneen pelaamisen takia. Itseluottamuksensa löytänyt Pelicans aiheutti vierailleen ongelmia päästyään liikkeelle omalta puolustusalueeltaan nopeilla syötöillä. HIFK:n korkean karvauksen takia joukkueen puolustus ei ollut aina valmiina ottamaan nopeita hyökkäyksiä vastaan.
Aiemmista otteluista poiketen HIFK:n ei onnistunut estää Pelicansin hyökkääjien laukauksia maalin välittömästä läheisyydestä yhtä tehokkaasti kuin edeltävissä otteluissa.
HIFK:n löytämä positiivinen vire ja aggressiivinen ote peliin, jonka ansiosta pelikaanit vaipuivat onnettomaan kiekolliseen peliin edeltävissä kolmessa ottelussa, oli muisto vain, kun sinänsä korkealta ja kovaa karvannut joukkue ei enää onnistunut rikkomaan kotijoukkueen hyökkäyksiin lähtöä. Tämän seurauksena vieraat eivät enää saaneet luotua pitkiä hyökkäyksiä saati hyödynnettyä kiekonriistoja.
Muutoin joukkueen hyökkäyksiin lähdöt tyrehtyivät usein keskialueelle. Vieraiden parhainta kiekollista antia edustivat Anton Lundell ja Sakari Salminen. Joukkueen ykkösketju sai rakenneltua puolittaisia tilanteita ensimmäisessä erässä. Nelosketju hämmensi ajoittain hyvinkin tehokkaasti saaden survottua kiekon kahdesti maaliin, joista tosin vain Kyle Quinceyn maali kolmannessa erässä hyväksyttiin.
Ylivoiman suhteen nihkeästi alkanut sarja sai helsinkiläisten osalta positiivisen vireen kolmannessa ja neljännessä ottelussa, joissa joukkueen onnistui viimeistellä myös ylivoimalla. Tässä ottelussa joukkue taantui jälleen tehottomuuteen ja saamattomuuteen ylivoimalla. Tuskaista esitystä korosti kotijoukkueen iskemä alivoimamaali, joka tosin meni täysin Engrenin piikkiin.
Alivoimalla joukkue joutui kamppailemaan lahtelaisten piristyneen ylivoiman kanssa. Helsinkiläiset olivat Juhamatti Aaltosen mailanvenytyksen päässä alivoimamaalista, joka olisi tosin mennyt Olkinuoran hämmentävän maalivahtipelin piikkiin.
Ottelun ratkaiseva hetki koettiin jo ensimmäisillä minuuteilla, kun kotijoukkue pääsi iskemään ottelun avausmaalin. Tämän ansiosta sekä joukkue että yleisö intoutuivat voimakkaaseen hurmaan, joka palkittiin pian myös toisella maalilla.
Ottelu olisi voinut vielä kääntyä toiseenkin suuntaan kolmannessa erässä, kun HIFK sai kiistanalaisen kavennusmaalinsa jälkeen ylivoiman, joka kuitenkin jäi jälleen ponnettomaksi. Takaa-ajo tyrehtyi viimeistään Aaltosen iskemään ylivoimamaaliin kolmannen erän puolessa välissä.