Pelicans maajoukkuetauolle komeassa pisteputkessa - JYPin tuska kasvoi Lahdessa
Illan kotijoukkue lähti koitokseen neljän ottelun pisteputkessa. Viime aikoina suhteellisen tasaisiin pelillisiin ja tuloksellisiin suorituksiin pystynyt Pelicans oli hivuttautunut syksyn viimeiseen viikonloppuun lähdettäessä sarjassa jo viidenneksi.
Pussinokkien sanalla sanoen parhaimpia yksilöitä ovat lähimenneisyydessä olleet yhdessä viilettänyt trio Jesse Saarinen - Aleksi Mustonen - Hynek Zohorna. Viimeistä on verrattu hallin käytävillä jo Ryan Laschin tasoiseksi, ja se on lahtelaisen kiekkoyleisön vaatimustason tietäen kova vertaus.
Taiturimainen jenkki oli Pelicansin toistaiseksi komeimman uroteon, eli kauden 2011-12 hopean pääarkkitehti. Pudotuspelit huomioiden pistekeskiarvo oli päälle pinnan. Zohornalla on kaikki edellytykset samaan.
Ylivoimahyökkäyksen päätteksi lähteneelle Ossi Ikosen huimalle laukaukselle ja sitä seuranneelle 2−1-kavennusmaalille Jakub Skarek ei mahtanut mitään, mutta muuten tsekki oli tontillaan mies paikallaan.
Ansaitulle tauolle lähteneen Pelicansin veskarikaksikko Skarek - Jussi Olkinuora selvisi syksyn urakasta jopa kiitettävästi. Lahtelaisjoukkueen reppu heilui runkosarjan ensimmäisen kolmanneksen aikana 41 kertaa, ja se oli perjantain pelien jälkeen kolmanneksi vähiten koko sarjassa.
Pelicans teki alakerrassaan kaiken vaadittavan hyvin. Joukkueessa alkaa olemaan puolustuksessa loistava balanssi hyökkääviä ja puolustavia puolustajia vertailtaessa.
Jatkuvasti parantava, mutta vaisusti kautensa aloittanut ykkösparin Casimir Jürgens sekä Mikko Kousa pystyivät jälleen käynnistämään hyökkäyksiä sekä ylipäätään hyökkäävään peliin. Kakkos- ja kolmosparit Miihkali Teppo - Aleksandr Shtshemerov sekä Jarkko Pynnönen - Oliwer Kaski toivat vastaavasti alakertaan tasapainoa.
Pelicansin tavaramerkiksi tiedetty raivokas hyökkääminen ei perjantaina saanut luotua aiemmin nähdyn tapaisia pitkiä paineita syvälle vastustajan alakertaan. Lahtelaisten syksyn viimeisessä ottelussa hyökkäysmyllyt olivat ajallisesti lyhyitä, mutta äärimmäisen tehokkaita.
Erikoistilanteet olivat kuin Pelicansin koko ilta pienoiskoossa: Riittävän hyvää. Joukkue napautti voittomaalin ylivoimalla, eikä parilla alivoimalla sillä ollut mainittavia haasteita.
Liigan häntäpäähän vajonneen JYPin osalta syksy on ollut täydellistä tervanjuontia. Lokakuun illat olivat sille sysimustia jo ennen kellojen kääntämisiä, sillä yhteensä 12 Liigan ja CHL:n ottelusta irtosi vain kolme voittoa ja surkeasti yksi varsinaisella peliajalla.
Toki valoa tunnelin päässä on ollut havaittavissa. Hurrikaanipaitojen ylivoima (25,00%) oli iltaan lähdettäessä peräti toiseksi parasta ja alivoimakin (84,62%) kolmanneksi vankinta.
Silti esimerkiksi Jerry Turkulaisen ja muiden potentiaalisten pistemiesten kasvoilta oli ja on luettavissa hirvittävä tuska. Se ei liene yllätys menestyjäkandidaatiksi tiedetyssä JYP-leirissä.
Eetu Laurikaista ei käy sormella osoittaminen tappion jälkeen. Yhteensä (6+6+11) 23 torjuntaa ottanut veskari torjui kaiken, minkä pystyi. Maalivahti oli joukkueensa parhaimpia pelaajia yhdessä pakki Ikosen kanssa. Ehkä tämä osoitti sen, että JYPin alakerta selviytyi Lahden reissusta suhteellisen hyvin.
Edellisen lisäksi myös tämä kohta osoittaa sen, että hurrikaani oli sentään puolustuspäässä jollain lailla pirteä. Vieraiden mahdollisesti ainoita hyvyyksiä oli se, ettei isäntäjoukkue tosiaankaan saanut luotua valtavia paineita Laurikaisen vartioiman maalin ympärille. JYP oli ainakin siinä mielessä lukenut Pelicansin pelitavan oikein.
Toisaalta lahtelaiset löysivät nyt erilaiset keinot iskeä tarvittavat maalit, kun paineiden kautta niiden yrittäminen jäi minimiin.
Vieraiden kokonaisvaltaisessa tekemisessä ei tuntunut olevan minkäänlaista selkäydintä. JYP kyllä liikutti kiekkoa ylöspäin ja sai muutamia mainioitakin maalipaikkoja, mutta punainen lanka puuttui edelleen jyväskyläläisten pelaamisesta ja pahiten se näkyi lopulta liian sekavana hyökkäämisenä. Tontit syntyivät suurimmaksi osaksi vastaiskuista, kuten esimerkiksi vieraiden maali osoitti.
Ei ollut kummoista vieraiden kohdalla erikoistilannepelaaminenkaan. Vaikka ylivoima-aikaa kertyi vain reilut kaksi ja puoli minuuttia, pystyi siitä havaitsemaan maalinteon tuskan. Kiekko toki liikkui hyvin, mutta viimeisistä ratkaisuista puuttui yllätyksellisyys. Illan ensimmäisen ylivoimansa JYP "kruunasi" jäätävään sekoiluun otettuaan väärästä vaihdosta kakkosen.
Alivoimalla vieraat eivät joutuneet kovin montaa minuuttia pelaamaan, mutta silti se maksoi kovaa hintaa. Niko Kivelä nimittäin napautti heti ensimmäisellä Pelicans-ylivoimalla 2-1-voittomaaliksi jääneen häkin.
Pelicansin Red Bull -kypärää kantoi parhaana alle 20-vuotiaana pistemiehenä tehot 4+2=6 iskenyt Jesse Ylönen. Jotain vastaavasti JYPin vanhuudesta kertoo se, ettei jyväskyläläisten leirissä pottaa kantanut kukaan. Vieraiden ainoa alle parikymppinen pelaaja, 18-vuotias Anttoni Honka (1+3=4) ei Lahdessa pelannut.
Jääkiekkotilastoihin erikoistunut Eliteprospects-sivusto tietää kertoa, että hurrikaanipaitainen joukkue tosiaan on keski-iältään Liigan toiseksi vanhin heti HIFK:n jälkeen. Pelicans vastaavasti on nuorin.
Yle ja JYP uutisoivat viikolla, että joukkue on kasvattanut katsojamääräänsä alkukaudella. Yhdeksän ensimmäisen kotiottelun katsojakeskiarvo oli korkeampi kuin neljään edelliseen kauteen.
Jyväskyläläisyleisöä oli saapunut myös Lahteen ilahduttavan paljon, eikä rummun pärinän perusteella aina ollut varma, pelataanko ottelu mastokaupungissa vai Keski-Suomessa.
Pelicans käytti JYPin heikot ajat tylysti hyödyksi. Joukkue iski armotta päälle, vaikka pidemmät hyökkäyspään paineet jäivätkin piippuun. Raskaan ja aneemisen oloinen vierasjoukkue ei päässyt pelissä missään vaiheessa niskan päälle.
Jälleen tappioputkeen ajatuneen hurrikaanilauman kokonaisvaltaisesta tekemisestä tuntuu yhä puuttuvan punainen lanka. Jos oli Pelicans tehokas viimeistelyssä, niin JYPin paikoista turhan moni veto päätyi seinille.