Rauman Lukon alkukausi on alkanut hyvin. Sinikeltaiset ovat esittäneet ensimmäisissä otteluissa raikasta ja vauhdikasta peliä. Pekka Virran startti Lukon uutena päävalmentajana on ollut myös tulosten valossa hyvä. Kolme voittoa, yksi jatkoaikavoitto sekä yksi tappio. Pistesarakkeessa on tällä hetkellä kymmenen pistettä.
Ensimmäiset neljä ottelua toi pelkkiä voittoja ja kaiken kruununa murskaava 7-2-kotivoitto Satakunnan paikalliskamppailussa Ässiä vastaan. Voittoputki kuitenkin katkesi tiistaina Jyväskylässä JYPin vieraana. Virta myönsi ottelun jälkeen suoraan, että Lukon projekti on vasta alkutekijöissään ja että se näkyi ottelun lopputuloksessa.
Raumalla on aloitettu pelillisen identiteetin luominen, joka on hidas projekti ja vaatii kärsivällisyyttä. Pelkillä hienoilla kiekonsiirtelyillä ja hyökkäyskuvioilla tiiviin kiekkoyhteisön pitkämielisyyttä ei saa puolelleen. Prosessille on onnistuttu voittojen myötä ostamaan aikaa, joka on projektin onnistumisen kannalta oleellisen tärkeää.
Erityisen hämmentävää on ollut se, että Lukon pelaaminen on jo tässä vaiheessa kautta ollut hyvin uomissaan. Viime kaudeksi uudeksi päävalmentajaksi valittu Juha Vuori yritti myös kunnianhimoista pelitavallista uudistusta, joka epäonnistui karusti. Virta on onnistunut välttämään tämän sudenkuopan. Joukkue on omaksunut Virran haluaman pelitavan nopeasti ja myös toteuttaa sitä hyvin.
Kasvukipuja Savonmualla
Kuopiossa alkukausi olisi voinut lähteä käyntiin paremminkin. Viisi ottelua on tuonut kaksi kolmen pisteen voittoa, yhden jatkoaika- sekä kaksi suoraa tappiota.
Ongelmia on ollut maalinteon tehokkuuden sekä tasaisuuden kanssa. Pelillisten otteiden taso heittelee liikaa ja maalintekijöitä ei tahdo löytyä. Kilpipaitojen riveistä löytyy tältä kaudelta vain seitsemän eri maalintekijää, jotka ovat yhteensä heiluttaneet verkkoa yhdeksän kertaa.
Kumpikin ongelma on selitettävissä joukkueen nuorella rungolla sekä päävalmentaja Sami Kapasen haluamalla kunnianhimoisella pelitavalla. Kapasen käsissä on KalPan liiganousun jälkeisen aikakauden nuorin joukkue. Muista liigajoukkueista nuoremmalla kokoonpanolla on liikkeellä ainoastaan Pelicans, Ilves sekä HPK.
Kapanen painotti jo ennen kauden alkua Jatkoajan kausiennakossa, että kuopiolaisryhmän tavoite on pelata nopeammin ja aktiivisemmin kuin mitä se pelasi viime kaudella. Tämä tavoite on johtanut nuoren pelaajapakan kanssa epätasaisiin pelisuorituksiin. Moni nuori pelaaja, kuten Frank Gymer, Alexander Texier sekä Joni Ikonen, on vielä sekä jääkiekkoilijana että urheilijana raakile. Heiltä puuttuu kokeneen pelaajan rutiinitaso, jonka ansiosta suoritustaso ei heittele merkittävästi.
KalPan tavoite organisaationa on olla ponnahduslauta nuorille kohti isompia kaukaloita. Tätä tavoitetta ei uhrata muutaman pikavoiton tähden. Vielä tässä vaiheessa savolaisten esitykset voivat olla suoritustasoltaan vaihtelevia ja maalintekijöistä voi olla pulaa, mutta kauden mittaan tilanne voi olla jo toinen, kun nuorelle pelaajapakalle kertyy vyölle pelejä sekä vastuuta.
Kumpi hallitsee kiekkoa?
Kumpikin joukkue on kiekollisena rohkea ja pyrkii paikan tullen nopeasti kohti hyökkäysaluetta. Kummastakin joukkueesta löytyy myös kyky rytmittää peliä ja hakea tarpeen vaatiessa uusi, viisikon yhteinen lähtö omalta puolustusalueelta. Kiekottomana molemmat joukkueet pyrkivät aggressiiviseen häirintäpeliin ja sitä kautta kiekonriistoihin. Ottelussa ei siis tulla näkemään keskialueen trap-muodostelmassa seisoskelua. Pelilliseltä viihdearvoltaan ottelu voi nousta erittäin laadukkaaksi kamppailuksi sarjapisteistä.
Molempien joukkueiden pelitavan selkäranka on kiekossa pysyminen. Pelivälinettä ei roiskita ränniin tai pleksin kautta keskialueelle kuin äärimmäisessä pakkotilanteessa. Sekä Pekka Virta että Sami Kapanen uskovat, että pelivälinettä hallitseva osapuoli on pelin herra.
Ongelma on, että kaukalossa on vain yksi kiekko ja vain toinen joukkue voi olla kiekollinen osapuoli. Siksi pelin avainkysymys onkin se, että kumpi ottaa pelivälineen hallinnan. Kiekkoa enemmän pitävä joukkue on ottelussa oletusarvoisesti niskan päällä.
