SaPKo
Vaikka SaPKo olikin ”vasta” kolmas oman lohkonsa runkosarjassa, se ei tarkoita, että mikään heikko yhdistelmä lauantaina jäälle luistelee. Pikemminkin kolmas sija oli osoitus lohkon tasaisuudesta ja joukkueitten hyvyydestä. Isännät lähtevätkin tähän peliin ennakkosuosikkeina. Kotipeli, voitto alla ja hyvin sujuneen runkosarjan tuoma itseluottamus
pelaajien puseroissa.
SaPKon parhaimmat pistetehtailijat Suomi-sarjassa olivat toisella sijalla ollut Kalle Konsti (20+30=50), neljännellä tilalla ollut Jarno Tiilikainen (26+18=44) ja yhdeksäntenä ollut Lauri Heinonen (18+20=38). Joukkue teki runkosarjassa 172 maalia ja edellä mainitut herrat niistä
vain 37%. Tästä voi päätellä joukkueen olevan materiaaliltaan tasainen, koska maalintekotaito ei jakaannu yksittäisten pelaajien hartioille.
Vastaavasti omiin meni 105 kiekkoa, joka voisi kieliä heikosta puolustuksesta. On kuitenkin huomattava, että vain kaksi joukkuetta on päästänyt vähemmän SapKon lohkossa maaleja omaan päähän, Jokipojat (64) ja Ketterä (99). Pelit ovat olleet
ilmeisen runsasmaalisia sarjassa, mutta tuskin peleissä mitään avoimien ovien päiviä on aina vietetty. Runsasmaalisuuteen lienee syynä taitokiekkoilu, luistelevat joukkueet ja kahvauksen vähyys - ja tietysti hyvät maalintekijät.
Jyväskylässä verkkoja heiluttivat Tiilikaisen (2) ja Konstin (1) lisäksi Tuomas Nissinen (2) ja Jyri Paavola (1). Kaksi maaleista oli alivoimamaaleja.
SapKon maalivahdeista toinen, Tomi Nyman, pelasi viime kauden alun Jää-Kotkissa. Jokin ei vaan natsannut ja hyvin menneestä harjoituspelikaudesta huolimatta mies lähti pois
Uudestakaupungista kolmen sarjapelin jälkeen. Nyt hän on siis paljon vartijana SapKon maalin suulla. On oletettavaa, että Nyman aloittaa, sillä hän on Suomi-sarjassakin pelannut
suurimman osan peleistä Tomi Räisäsen jouduttua tyytymään luukkuvahdin virkaan. Isokokoiselle ja hyvin peittävälle Nymanille tuskin on kuitenkaan hyötyä lyhyesti vierailusta
UJK:n paidassa, sillä vierasjoukkue on lähes tyystin eri kokoonpano kuin viime kaudella.
SapKon valmentaja Timo Turunen aikoo perjantaisen Itä-Savon mukaan valmistautua peliin hyvin. Vastustajan peliä on tarkoitus tutkailla videonauhalta. Muuten UJK on tuntematon
vastus valmentajalle. Toki muutamat SapKon pelaajista ovat aikanaan kohdanneet uusikaupunkilaisjoukkueen Mestistä pelatessaan. Turunen kuitenkin toteaa sanomalehden mukaan että, SapKon on pelattava parasta omaa peliään ja onnistuttava kaikin tavoin nappiin. Joukkue aloittaa ainakin pelin kolmella kentällä, vaikka miehiä riittää hyvin
neljänteenkin viisikkoon.
Jää-Kotkien kotivoitosta Jokipojista Turunen arvioi seuraavasti: ”Uskallan arvella, ettei Jokipojat ole ollut parhaimmillaan. Joensuusta on pitkä matka Uuteenkaupunkiin ja UJK:n
halli on jokaiselle joukkueelle täydellinen kulttuurishokki.”
Jää-Kotkat
Jos on Uudenkaupungin jäähalli kulttuurishokki Timo Turusen mielestä muille joukkueille, shokeeraava on myös tämä koko sarja Jää-Kotkille. Pitkät vieraspelimatkat lähes itänaapurin
puolelle ja tiheä peliaikataulu. Vaikka Talvisalon halli olisi kullalla silattu ja jää kuin kristallia, se ei poista sitä tosiseikkaa, että pitkä linja-automatka vie parhaimman terän pois pelaajista ja tekee jalat puupökkelöiksi. Kun tämän lisäksi vielä koko kauden aikana joukkue ei ole
saanut kuin kaksi pistettä vieraissa, on kotijoukkue jo ennen kiekon putoamista jäähän ainakin puolikkaan maalin verran etuasemassa.
Leikki sikseen. Kuten savonlinnalaisillakin, myös Jää-Kotkilla on onnistunut peli alla ennen
tätä koitosta. Joukkue ei kuitenkaan voi ylpeillä oman sarjansa parhailla pistenikkareilla tai suurella tehtyjen maalien määrällä, päinvastoin. Tämä on tietysti aivan selvä asia, jos joukkue
on sarjassaan viimeinen ja koko sarjakin on tasoltaan korkeampiluokkainen kuin Suomi-sarja.
Jotain nuori joukkue on sentään saanut kovatasoisesta sarjasta onkeensa. Kovaan
vauhdinpitoon on totuttu ja esimerkiksi runkosarjan viimeisessä pelissä Jää-Kotkat tarjosi tasapäisen vastuksen Mikkelin Jukureille, joka metsästää kolmatta perättäistä Mestis-mestaruuttaan. Myös alivoimapelaamista on saatu harjoitella oikeastaan liiankin
kanssa, siitäkin on otettu opiksi ja turhat jäähyt ovat karsiutuneet pois.
Edellisessä pelissä onnistujia olivat, koko joukkueen ohella, vankka puolustaja Mika Laaksonen, veturin lailla kentällä pyyhältävä Pasi Reunanen ja välillä melkein pakkien
jalkojenkin välistä karkuun vilahtava Maksim Ivanov. Mustana hevosena kentällä hääräilee myös Calgaryn Olympiakisojen hopeamitalimies Jari Torkki.
Kaikesta tästä joukkueen profiilin kohottamisesta on tietysti kiittäminen vastuuvalmentaja Matti Keinosta. Toisin kuin Turunen, Keinonen on todennut, että Jää-Kotkille ei ole mitään hyötyä vastustajan ”vakoilemisesta”. Joukkue pyrkii pelaamaan omaa vauhdikasta
ja laitoja paukuttelevaa peliään - voisiko sanoa - vanhaan raumalaiseen kettumaisen ovelaan tyyliin.
Miten käy?
Vaikka sarjassa on jokaisella joukkueella 10 peliä, ovat nämäkin pisteet elintärkeitä molemmille joukkueille. Kotipelit on voitettava ja vierasta napsittava pisteitä, jotta viimeisillä kierroksilla sarjapaikka on vielä omissa käsissä, eikä muitten peleistä kiinni.
Uusikaupunkilaisille on pientä etua kovemmasta sarjatasosta, mutta sekin etu vähenee sitä mukaa, kun kilometrit linja-auton matkamittarissa karttuvat. Kotijoukkue taasen on saanut rauhassa valmistautua videoitten ääressä illan peliin. SaPKo tullee tekemään ensimmäisessä erässä ehkä sen ratkaisevan avausmaalin, kun vierailijat ovat matkasta vielä hieman
puuduksissa. Muuten tasainen peli päättyy savonlinnalaisten eduksi parin kolmen maalin erolla.