Joukkueet ehtivät pimeässä syksyssä jo kertaalleen kohdata. Hyvinkään ottelussa tehtiin seitsemän maalia, ja kaikista vastasi heti alussa karkumatkalle livahtanut Sport.
Samanlaisten lukujen toistuminen ei lauantaina ole todennäköistä jo ihan pelkästään siitä syystä, ettei tämän kauden Mestiksesssä sellaista otteluparia olekaan, jossa maaliero odotusarvoisesti seitsemän tuntumaan kipuaisi. Ei suuri kotivoitto silti ihme olisi. Mikäli Sport saa jälleen hyvän alun, pitäisi joukkueella kehnon alkukauden jäljiltä olla tarpeeksi latausta maaliverkkojen heilutteluun useaan kertaan. Ja taitoa myös.
Viime aikojen otteiden perusteella ei kotivoittoakaan itsestäänselvyytenä voi pitää. Ahmat on hiljalleen parantanut peliään kauden edetessä, vaikka torstain Salamat-ottelu lopulta 1-5-tappioksi kääntyikin. Ahmojen 13:sta ottelusta peräti yhdeksän on päättynyt korkeintaan yhden maalin erolla - mm. KalPa vieraissa - joten helpolla hyvinkääläisiä ei ole voitettu. Oma ihmettelyn aiheensa on sitten se, miten ihmeessä Ahmat on onnistunut lukuisista tasaisista peleistään huolimatta voittamaan vain yhden kerran.
Lauantaina kaikki paineet ovat kotijoukkueella, sillä Ahmoilta ei juuri kukaan odota mitään. Sport sen sijaan on voittanut viimeisimmästä kahdeksasta ottelusta vain yhden, ja kun sijoitus on alle kaikkien odotusten pudotuspeliviivan huonommalla puolella, olisi sarjajumbon pakko kukistua kotiyleisön edessä. Jos Ahmat pääsee johtoasemaan, vaasalaismailojen puristusjännite ei liene pienimmästä päästä.
Sinällään Sportin pakan pitäisi hiljalleen alkaa olla kasassa. Halki, poikki ja pinoon alkukaudesta pantu puolustus alkaa olla pitkäaikaisimpia potilaita lukuunottamatta takaisin kaukalossa, joten kovin pitkään loukkaantumisista ei syitä kompurointiin enää kannata listailla.
Voittamisessa saattaisi auttaa, mikäli vantaalaislahjakkuus Teemu Kuusisto ei olisi ainoa, joka säännöllisesti laukoo pikkumustaa kapeamman punaviivan yli kahden rautatolpan välistä.