Hokki aloitti pirteästi, kun heti ensimmäisestä hyökkäyksestä Juho-Tuomas Appel pääsi yksin maalin kulmalta kokeilemaan Tommi Kelan yllättämistä. Kela kuitenkin aloitti vakuuttavasti ja yksin unohdettu Appel jäi nuolemaan näppejään.
Tilanteet vaihtelivat päästä päähän ja molemmille maaleille luotiin tekopaikkoja kristillisen tasaisesti, mutta sen paremmin Kela kuin Hokki-vahti Jaakko Huhti eivät olleet yllätettävissä. Molemmat joukkueet pääsivät kokeilemaan ylivoimansa toimivuutta avauserässä, mutta molempien joukkueiden juonet olivat vielä hieman kinkkuterässä ja erätauolle mentiin tuplamunassa.
Toisessa erässä molempien ykkösvitjat alkoivat ottaa suurta roolia. Erityisesti vieraiden ykkösnyrkki Jani Tuppurainen - Jean-Philippe Paré - Tomi Mustonen oli alituisesti vaarallinen. Kolmikosta Mustonen pääsi heti erän alkuun avopaikkaan Parén syötöstä, mutta ajautui liian lähelle maalia ja Kela sai pidettyä maalinsa puhtaana. Ketjun seuraavassa vaihdossa Mustonen vapautti Tuppuraisen läpiajoon, mutta jälleen Kela veti pidemmän korren.
Myös forssalaisten uuteen muotoon muokattu ykkösvitja oli erinomaisessa tikissä. Toni Ronkainen - Jan Sochor - Martin Lamich aiheutti harmaita hiuksia Huhdille, mutta pientä tarkkuutta varsinkin Lamichin otteet kaipasivat. Kahteen ensimmäiseen erään Sochor järjesteli maanmiehelleen neljä selkeää tekopaikkaa, mutta Lamich ei tuntunut saavan mistään sisään kovasta yrityksestä huolimatta.
Ketsuppipullot auki
Kolmas erä näytettiin menevän kahden ensimmäisen erän kaavan mukaisesti, kun ensimmäisen seitsemän minuutin aikana hyviä paikkoja siunaantui molempiin päihin lähes solkenaan, mutta maalivahdit pitivät lukemat nollissa.
Sitten alkoivat maalijuhlat. Ensin Antti Halosen nappisyötöstä Rolle Viljanen avasi maalitilinsä päästyään nokikkain Kelaa vastaan, eikä Viljanen erehtynyt ja korjasi kiekon talteen pujotettuaan kiekon Kelan jalkojen välistä maaliin. Hokki ei kuitenkaan kauaa ehtinyt juhlia, kun Paré otti hyökkäyspäässä typerän koukkaamisjäähyn ja FPS pääsi ylivoimalle. Pelikello ehti käydä hieman yli puoli minuuttia Parén jäähyä, kun Jussi Kulmalan kova veto räpsähti maskissa olleen Huhdin vartioiman maalin oikeaan yläkulmaan.
Huhti joutui tämän jälkeen varsinaiseen tulitukseen ja erän loputtua miehelle merkittiinkin peräti 21 torjuntaa. Ennen erän päätöstä kuitenkin molemmat ehtivät heiluttaa verkkoja, kun ensin Tuppurainen löysi taustalta nousseen Mustosen, joka purjehti yksin läpi ja teki jo ratkaisevalta vaikuttaneen osuman.
FPS viritti kuitenkin hurjan kirin, joka huipentui puoli minuuttia ennen loppua kun Kai Rautio otti Kelan pois maaliltaan. Loistavan ottelun pelannut tsekkilaituri Lamich katseli hetken syöttöpaikkaa b-pisteen kaarella, jonka jälkeen mies huomasi Rami Jokisen erinomaisen maskin ja latasi kiekon tulisesti Huhdin kilpipuolelta sisään. Vielä erän lopussa forssalaishyökkääjän kova laukaus oli yllättää Huhdin, mutta Ilves-kasvatti pomputti kiekon juuri ohi maaliviivan vain muutama sekunti ennen kuuttakymmentä minuuttia.
Jatkoaika tarjosi erittäin vauhdikasta kiekkoa, jossa päästä päähän mentiin melkoisella intensiteetillä. Forssalaisten vaarallisin paikka siunaantui Jarno Kantelukselle, joka nousunsa päätteeksi pääsi vielä paluukiekkoonkin, mutta Huhdin patjakorkeuden yli noussut kiekko suuntautui kuitenkin aavistuksen liian keskelle maalia. Kelan maalilla hulinat olivat jatkuvat, kun ylivoimahyökkäystä pukkasi toisensa jälkeen. Paré sai yrittää kahdesti, Mustonen kerran, kunnes lopulta Viljanen toisti temppunsa. Jani Södön oivalluksesta jälleen yksin läpi päässyt Viljanen löysi saman paikan kuin edellisessäkin läpiajossa - puikot.
Harvinaista herkkua
Lauantai-illan koittaessa sai olla lähes varma siitä, että illan kahdesta kiekkopelistä se jälkimmäinen olisi parempaa kiekkoa - olivathan pikkuleijonat tarjonneet aikamoista menoa ennen välieriä. Toisin kuitenkin kävi, kun illan paikallinen Mestis-vääntö oli varsin viihdyttävä ja korkeatasoinen, pikkuleijonien tarjottua hieman vähemmän viihteellisen ottelun suomalaisvinkkelistä. Joukkueiden lisäksi onnistujien listaan voitiin lisätä myös illan tuomari Sami Partanen. Partanen vihelsi erinomaisen ottelun, eikä missään vaiheessa ollut epäselvää mikä oli illan linja.
Kotijoukkueelta edukseen erottuivat ykkösvitjan tsekkikaksikko Jan Sochor ja Martin Lamich, jotka olivat kovassa tikissä alusta loppuun. Sochor pelasi ehkä parhaan ottelunsa forssalaispaidassa toistaiseksi, ja ensimmäistä otteluun viherpaidassa pelannut Lamich kun saa maalivireensä kohdalleen, niin Sochorin järjestelemistä paikoista on luvassa enemmänkin kuin yksi kaappi. Myös neloskentän Mika Tasala oli jälleen mies paikallaan.
Myös Hokilta onnistujia löytyi isompi liuta. Jean-Philippe Paré ja Tomi Mustonen olivat läpi pelin hyökkäyspään kuninkaita. Kaksi maalia viimeistellyt Rolle Viljanen ei ihmeitä esittänyt kahden ensimmäisen erän aikana, mutta kolmannessa erässä Viljanen oli ilmiliekeissä ja Kela joutui useampaan otteeseen pysäyttämään Viljasen aikeita, eikä aina siinä onnistunutkaan. Vaikka Hokilla puolustajapula oli ilmeinen, ei se juurikaan näkynyt peliesityksissä. Suuressa roolissa pelannut Antti Halonen oli takalinjoilla selkeä johtohahmo Juha Falinin kanssa.
Molempien joukkueiden kakkostähdet löytyivät kuitenkin maalinsuulta, sillä niin Tommi Kela kuin Jaakko Huhti olivat erityisesti kaksi ensimmäistä erää loistavia. Tehtyjä maaleja ei voi kummankaan piikkiin laittaa, sillä jokaisessa Hokki-maalissa hyökkääjä oli unohdettu yksin ja forssalaisosumissa Huhdille ei annettu juuri mahdollisuuksia nähdä kiekkoa ennen kuin takana helähti.
Vähissä on kaudessa ne ottelut missä joutuu käyttämään lähinnä superlatiiveja - jopa tuomarin kohdalla, mutta tulipahan yksi sellainenkin nähtyä...