Illan ottelun alkuasetelmat olivat isäntäjoukkue Kiekko-Vantaalle varsin ikävät. Viime keväänä pudotuskarsinnoissa taistellutta vantaalaisryhmää vastaan oli asettunut hallitseva mestari, Mikkelin Jukurit, joka halusi kasvattaa voittoputkeaan neljän mittaiseksi. Vantaalaiset olivat voittaneet vastustajistaan vain naapuriseura HCK:n.
Ensimmäinen erä alkoi vantaalaisten aloitusvoitolla. Molemmissa päädyissä nähtiin muutama nopeatempoinen vastahyökkäystilanne. Kiekko-Vantaan peli oli kuitenkin hätiköidyn oloista. Monessa tilanteessa oli epävarmuutta, ja harhasyöttöjä vilisi minne sattui. Jukureiden peli alkoi puolestaan huomattavasti rauhallisemmin. Tyyneys näkyi tuhannesti harjoitelluissa hyökkäyskuvoissa ja partaterän tarkkuudella pelatussa syöttöpelissä. Pienen alkujännityksen jälkeen myös vantaalaiset saivat pelin juonesta kiinni. Lohipaitojen peliin tuli huomattavasti selkeyttä, kun alkujännitys ja jatkuva mailan puristaminen loppui.
Toisin kuin saattoi kuvitella, pelasi Kiekko-Vantaa ensimmäisessä erässä aggressiivista hyökkäyspeliä sen sijaan, että olisi peruutellut koko erän ja pelannut kilpikonnamaista puolustuspeliä. Jukurit ei tästä kuitenkaan säpsähtänyt ja maksoi samalla mitalla takaisin.
Molemmilla joukkueilla nähtiin muutama valonpilkahdus ensimmäisessä erässä. Muutamasta nuokahduksesta huolimatta molemmat joukkueet onnistuivat torjumaan vastustajan vaarallisimmatkin maalipaikat hyvin.
Ensimmäisen erän lopulla päästiin todistamaan kuuluisaa Jukurit-ylivoimaa. Jukurit pelasi ensimmäisen erän viimeisen kuuden minuutin aikana yhteensä neljä minuuttia pakkopeliä. Ylivoima osoittautui kuitenkin varsin pahviseksi muutamaa potentiaalista maalipaikkaa lukuun ottamatta. Kiekko-Vantaalla oli puolestaan erittäin hyvä paikka pistää pomppukiekosta taululle lukemat 1-0, mutta Aleksi Mustonen ei ennättänyt paikan päälle ajoissa ohjaamaan kiekkoa.
- Tänään oli vastassa äärettömän laadukas, huippukunnossa oleva, kurinalainen ja hyvin valmennettu joukkue. Huomasi, että nuoret pojat mietti alussa, että missä tässä mennään, mutta pikkuhiljaa päästiin paremmin peliin mukaan, totesi toimitsijakiellosta palannut Pekka Kangasalusta.
Aaro Peltonen onnistui pitämään Jukurit ensimmäisessä erässä nollilla varsin ilmiömäisillä torjunnoillaan. Peltonen on osoittanut olevansa Kiekko-Vantaalle painonsa arvoinen kullassa.
Ensimmäinen erä päättyi lopulta maalittomana. Molemmat maalivahdit pelasivat erittäin vakuuttavan erän.
Toisen erän alussa myös vantaalaiset pääsivät koittamaan ylivoimaa. Maaleja ei kuitenkaan syntynyt.
Pelin ensimmäinen maali nähtiin lopulta toisen erän alkupuoliskolla, kun Jukureiden Niko Laakkonen pommitti kiekon Peltosen selän taakse. Osuma jäi Jukureiden ainoaksi.
Toisen erän aikana lähes tulkoon jokainen Kiekko-Vantaan hyökkäystilanne meni tavalla tai toisella plörinäksi. Turhautuminen pelitilanteiden hajanaisuuteen alkoi näkyä kotijoukkueen pelaajista.
Loppujännitys
Kolmannessa erässä vantaalaiset saivat karistettua viimeisetkin epäröinnin rippeet. Kaukalossa nähtiin kaksi erittäin väkevästi ja tasaisesti suorittavaa joukkuetta. Harvoin pääsee todistamaan ottelua, joka on ensimmäisen erän ensimmäisestä sekunnista aina viimeisen erän loppuun asti näin intensiivistä. Ottelu oli koulukirjaesimerkki Juhani Tammisen "kuudenkymmenen minuutin paineesta".
K-Vantaa onnistui lopulta tasoittamaan pelin ylivoimalla maalineduskahakassa, kun Teemu Henritius iski kiekon Jukureiden häkkiin Jere Karjalaisen syötöstä.
Peli näytti viimeisen erän lopussa niin tasaiselta, että joukkueet olisivat voineet jatkaa peliä vaikka viikon. Molempien joukkueiden alivoima- ja maalineduspelaaminen toimi kuin junan vessa.
- Taistelusta ja sitkeydestä antaisin kouluarvosanaksi täyden kympin, sanoi Kangasalusta.
Ottelu venyi aina voittomaalikilpailuun saakka, kun kukaan ei ottanut sankarin viittaa kannettavakseen jatkoajan aikana. Peli loppui lopulta Jere Karjalaisen ja Henrik Koiviston osumiin Jukureiden maalitilin jäädessä rangaistuslaukauksissa nollaan.
- Tiukka ja tasainen peli. Pelissä oli hyvä intensiteetti ja kovaa kamppailua kaikin puolin. Ensimmäisessä erässä meiltä oli puolustusrytmi kateissa, mutta saatiin tukittua se reikä muissa erissä. Luotiin kohtuullinen määrä maalipaikkoja, mutta maalinteko yski tänään, varsinkin ylivoimalla. Hyvälle joukkueelle hävittiin, ei siinä mitään, päivitteli Jukureiden päävalmentaja Jarno Pikkarainen.
- Kolmannessa erässä lukuisat jäähyt sotkivat meidän pelaamista, mutta löytyi hienosti taistelutahtoa. Peltonen viimeisenä lukkona pelasi erittäin hienon pelin. Äärimäisen kova ja viihdyttävä jääkiekkopeli. Ne, jotka olivat katsomossa, tulevat varmasti seuraavaankin otteluun. Upea ilta! Voitto rankkareista on monesti arpapeliä, ja nämä ovat kovia voittoja noille nuorukaisille tuolla kopissa, hehkutti Kangasalusta lopuksi.