Hallissa saatiin kuitenkin jännittää aivan loppuun asti LeKi-KOO-VEE–kamppailun lopputulosta. Piinallisen odotuksen jälkeen ilo nousi ylimmilleen kenttäkuulutuksen kerrottua LeKin voittaneen 3-2. Tämä tulos varmisti samalla Titaanien paluun Suomen toiseksi ylimmälle sarjatasolle reilun kymmenen vuoden tauon jälkeen.
Ottelun avauserä oli varsin tyypillinen Titaanien kannalta, sillä joukkue tuli alussa rajusti päälle halliten kenttätapahtumia lähes suvereenisti. Kuparista ei kuitenkaan saatu hyvistä paikoista huolimatta rikki ja se kostautui tutulla tavalla.
Kuten aiemminkin, niin myös tänään vierasjoukkue rokotti käytännössä ensimmäisestä paikastaan, jonka se sai kesken titaanipainostuksen vastahyökkäyksellä rakennettua. Lasse Lintula pääsi kuin varkain nousemaan maalin eteen ja laukoi räväkällä rannelaukauksella FPS:n karkumatkalle. Tämä selvästi kipsasi kotkalaiset, ja peli oli ensimmäisessä erässä aika-ajoin varsinaista sekametelisoppaa.
Vaikka Titaanien pelistä puuttui pienen mailanpuristamisen johdosta selkeä juoni, pystyi joukkue silti hallitsemaan varsin vaivattomasti kenttätapahtumia. FPS:n kontrolloidut hyökkäykset pystyi koko erässä laskemaan yhden käden sormin, sillä niin harvassa olivat vieraiden vierailut titaanimaalilla. Molemmat joukkueet pääsivät kertaalleen kokeilemaan myös ylivoimapelinsä tehokkuutta, mutta laukaukset puuttuivat lähes tyystin eikä kuvionkaan kuntoon laittaminen tuntunut olevan helppoa puuhaa.
Lopulta kotiyleisö sai revetä ensimmäisen kerran liitoksistaan. Punapaitojen ykkösketju painoi vahvalla kulmapelillään paineen forssalaisten kenttäpäätyyn ja pienen pyörityksen jälkeen titaanihyökkääjä Jaakko Niemensivulle pelattiin tyhjä maali, josta tämä ei erehtynyt. Tasoitusmaalin jälkeen Titaanien peli avautui totaalisesti, ja FPS oli täysi vastaantulija koko loppuerän. FPS-maalissa urakoinut Janne Kari-Koskinen piti kuitenkin hienoilla torjunnoillaan vieraat mukana vahvassa titaanipyörityksessä.
– Meillä oli taktiikkana saada avausmaali ja lähteä siitä rakentamaan omaa peliä. Se maali myös saatiin, mutta Titaanit pystyi kypsällä pelillä nousemaan kovien paineiden alla rinnalle, kommentoi FPS –luotsi Timo Tuomi.
– Puristettiin taas mailaa pelin alussa ja vastustaja iski maalin. Onneksi pojat uskoivat itseensä eikä passivoiduttu liiaksi. Erän loppuun tullut tasoitus avasi selvästi meidän kipsiä ja päästiin taas mukaan taistoon, myhäili puolestaan titaanivalmentaja Jari Helle.
Titaanit menee menojaan
Toisen erän alku jatkui kotkalaisten komennossa ja kauan ei keritty kiekkoa vatkaamaan, kun Titaanien johtomaali näki päivänvalon.
Kotkalaiset saivat FPS-maalille aikamoisen hässäkän aikaiseksi, ja pienimuotoisen miekkailun jälkeen Mikko Kansikas hakkasi ties kuinka monennen riparin sisään. Kansikkaan maali siirsi Titaanit ensimmäistä kertaa johtoon ottelussa. Tilanteessa vierasveskari Kari-Koskinen teki kaikkensa estääkseen isäntien aikeet, mutta kun pakeilta ei apua herunut, oli mies lopulta voimaton titaanihyökkääjän laukauksen edessä.
Forssalaisia ei auttanut edes heti titaanimaalin jälkeen tullut ylivoimapeli, sillä joukkueen konseptit tuntuivat olevan todella pahasti sekaisin. Tämän seurauksena Titaanit pääsi kuittaamaan alivoimamaalin, joka lopullisesti ratkaisi ottelun.
Titaanikapteeni Jussi Onnela katkaisi vastustajan hyökkäyksen omalla siniviivalla ja syötti samantien Ville Vallin läpiajoon, eikä Kokemäen Keisari jättänyt paikkaansa käyttämättä. Raudanluja rannelaukaus b-pisteen kaaren tuntumasta ei jättänyt FPS-maalivahdille mitään saumaa torjuntaan.
3-1 –maalin jälkeen molemmat joukkueet tuntuivat höllentävän otettaan selvästi. Kun vielä ottelun päätuomari Jarkko Ruokonen alkoi ottaa hieman suurempaa roolia, meni koko loppuerä lähes täydelliseksi erikoistilanne-show’ksi. Otteet kentällä kovenivat selvästi ja jälkipeliä alkoi syntyä jokaisen vihellyksen jälkeen. Vasta Ruokosen pikkupuhuttelu molempien joukkueiden valmentajille sai erän lopussa tunteet rauhoittumaan.
Vaikka ylivoima-aikaa herui molemmille joukkueille todella lahjakkaasti, ei siitä tuntunut olevan mitään hyötyä. Laukauksia säästeltiin puolin ja toisin, pelin mennessä näpertelyksi sekä vastuun siirtelyksi. Sitten kun lauottiin, ei maskia ollut riittävästi maalivahtien edessä eikä lisämaaleja näin ollen nähty.
Nousujuhlat alkakoot
Koko kolmas erä oli lähinnä loppusummerin sekä Lempäälän pelin tilannetiedotusten odottelua. Sen verran selvästi Titaanit peliä kuitenkin hallitsi paremman liikkeensä ja tahtonsa takia, ettei FPS:lle lopulta jäänyt edes kunnon paikkoja mahdollisiin kavennus– ja tasoitusmaaleihin.
Kotkalaiset rykäisivät erässä vielä kahdesti kiekon forssalaismaaliin. 4-1–osumasta vastasi jälleen kärkkäästi läpi ottelun uurastanut Jaakko Niemensivu, joka runnoi illan toisen osumansa väellä ja voimalla ohi vierasveskarin. Tämän jälkeen kotiyleisö alkoi jo itsevarmana lauleskella voitonlaulujaan katsomossa, mutta tunnelmaa hieman latisti Lempäälässä kehitteillä ollut tasapeli, mikä olisi siirtänyt Titaanien mahdollista nousua ainakin päivällä.
FPS yritti vielä pelin lopussa kavennusta vetämällä rohkeasti maalivahtinsa vaihtoaitioon, mutta näennäinen paine ei tuonut kuitenkaan tulosta. Titaanipelaajat puolustivat nöyrästi ja fiksusti omaa aluettaan, eikä forssalaisille lopulta jäänyt kuin luu tästäkään yrityksestä käteen.
Viimeisetkin pyristelyt päätti kotijoukkueen puolustaja Janne Ruohola, joka sivalsi kiekon tyhjään vierasmaaliin puolittaisen läpiajonsa päätteeksi. Kun ottelun voittajasta ei ollut enää epäselvyyttä, alkoivat kaikki odottaa tilannetiedotuksia Lempäälästä.
Lopulta kenttäkuulutus kertoi sulosäveliä kotkalaiskorviin – LeKi oli siirtynyt 3-2–johtoon, mikä tarkoittaisi sitä, että Kotkassa juhlittaisiin Mestis-nousua, jos ottelu noihin numeroihin vain jäisi.
Päätössummerin soidessa kukaan ei kunnolla uskaltanut vielä tuulettaa, vaan kaikki hallissa olijat jäivät hiiren hiljaa odottamaan lopputulosta Lempäälästä. Lopulta se myös saatiin – LeKi voitti 3-2. Jää täyttyi raivoisasti juhlivista titaanipelaajista ja mahtavasti omiaan läpi karsintasarjan tukenut kotiyleisö palkitsi sankarinsa valtavalla huutomyrskyllä.
Titaanit palaa ensi kaudeksi Mestis-kartalle reilun 10 vuoden tauon jälkeen.
– Onnittelut kotkalaisille voitosta ja Mestikseen noususta. Illan ottelussa Titaanit pelasi kypsää peliä ja pakotti meidät muutamiin pahoihin virheisiin, joista selkäranka sitten rusahti lopullisesti poikki, jutteli Timo Tuomi samalla kätellen titaanikollegaansa.
Avainsana menestyksessä - Joukkue
– Kyllä nyt on kerrassaan mahtava fiilis. Vaikea sanoin edes kuvailla omia tunteita. Iso työ tuli päätökseen ja palkintomme saatiin, pystyi selvästi liikuttunut Jari Helle toteamaan.
– Salaisuus nousulle on kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä loistava joukkue. Seurajohdon ja valmennuksen tekemä saumaton yhteistyö mahdollisti lopulta näin hienon ja hyvän pelaajakatraan kasaamisen täksi kaudeksi. Kova työ tehtiin kesällä ja syksyllä. Se kantoi tiukassa paikassa hedelmää. Joukkue kasvoi kauden edetessä valtavasti ja taktinen kypsyys oli silmiinpistävää. Kyllä tämä on nimenomaan joukkueen voitto, eikä kenenkään yksittäisen henkilön.
– Olin täällä reilu 10 vuotta sitten, kun ensimmäisen kerran noustiin ykkösdivisioonaan, mutta se on sanottava, että tämänkertainen savotta oli edellistä selvästi vaikeampi. Pienet marginaalit lopulta ratkaisivat, ja onneksi me olimme valmiita ottamaan sen mitä halusimme.
– Uskomatonta. Vaikken ole kymmeneen vuoteen itkenyt, niin nyt ei yksinkertaisesti voinut mitään. Niin vahva tunnekuohu tuli nousun varmistuessa. Hieno homma kerta kaikkiaan, totesi valtaisat aplodit ottelun jälkeen yleisöltä saanut Titaanien ex-TJ Sakari Välimaa.
– Suuri kiitos pelaajille, jotka tekivät tämän mahdolliseksi. Suuri kiitos myös Titaanien puheenjohtaja Hannu Kanaselle, joka mahdollisti tuloni Titaanien toiminnanjohtajaksi kolme vuotta sitten. Ilman Hanskia ei tätä hommaa olisi pystytty viemään näin hienoon päätökseen. Luotto ja usko tähän touhuun oli alusta asti 100 %:sta ja tämän viimeisen askeleen jälkeen olo on samalla helpottunut ja onnellinen, jatkoi ensi kaudeksi TPS:n palvelukseen siirtyvä Välimaa.
– Minulla on sydämessäni kolme joukkuetta. Kasvattiseurani TPS, Kanadan junnusarjojen aikainen joukkueeni jonka kanssa voitimme mestaruuden sekä sitten tämä kotkalainen jengi. En tule koskaan unohtamaan tätä aikaa Kotkassa. Suuri kiitos kaikille kannattajille ja seuran eteen töitä tehneille tahoille. Nyt on aika juhlia ansaittua nousua!