Avausmaali alivoimalla
Kyllä, nyt voi hyödyntää edellisen pelin selostusta ja käyttää samaa otsikkoa. Maali jopa tehtiin samaan päähän kuin viime maanantaina. Valitettavasti tekijöinä olivat kuitenkin täysin vieraat miehet. Juha-Pekka Loikas oli viimeistelijä ja syöttäjinä olivat Marko From ja Olli Korkeavuori. Sen takia samaan päähän, koska jostain syystä Jääkotkat aloitti pelinsä poikkeavasti katsomosta
katsoen oikeassa päädyssä. Normaalista kotipääty on ollut se sisäänkäynnin puoleinen. Jos valmentaja Aki Mykkänen halusi jotenkin tällä tavalla herätellä pelaajia, ihmetellä voi minkä takia.
Viime pelihän meni paremmin kuin aikoihin, miksi siis järkyttää virettä tällaisin konstein.
Avausmaalista siis vastasivat hyvinkääläiset. Ennen tätä maalia peli näytti jokseenkin tasaiselta, mutta sen jälkeen alkoi Ahmojen vauhti ja liike purra pahasti Jääkotkiin. Ykkösketju Jukka Penttinen-Loikas-Miika Jäske oli vaikea pideltävä, eivätkä muutkaan hyvinkääläiset arkailleet ajaa
raa’asti Jääkotkien alueelle. Musta hetki tuli erän puolessavälissä, kun ensin Jaakko Kolari yllätti Matias Valavuon kaukolaukauksellaan puolustajan jaloista ja puolentoista minuutin kuluttua Lauri Tukonen lisäsi johdon kolmeen maaliin. Jääkotkien puolustajista Jari Laihi ja Marko Paananen seurasivat maalien syntyä aitiopaikalta.
Isäntien peli oli totaalisen sekaisin. Ainoa, joka sai hetkittäin kiekon vietyä vastustajan alueelle oli Topi Riutta, mutta muut ketjukaverit eivät pysyneet hänen vauhdissaan mukana. Myös Sami Häätylä koetti taistella raivokkaasti omassa päädyssä,
mutta yksin ei viidelle voi mitään. Ahmat todella hallitsi tätä erää.
Heinosen nolla puhkeaa
Toisen erän maalinteon aloitti taas Ahmat. Nyt osuma syntyi ylivoimalla ja sen viimeisteli Turo Virta Penttisen syötöstä. Miika Kaski ehti istua rangaistustaan vain 18 sekuntia. Ennen tätä jäähyä sai Jääkotkat yrittää viidellä kolmea vastaan kaksi minuuttia ilman tulosta. Ahmat siis oikeastaan
näytti alivoimansa jälkeen miten ylivoimat hoidetaan. Aloitus oli Jääkotkien päässä ja aloitusvoiton
jälkeen muutama kiekon siirto ja kaappi kolisi Aki Kempin takana.
Toiseen erään Jääkotkien maalille luisteli Aki Kemppi, joka teki samalla sarjadebyyttinsä kotikatsomon edessä. Ensimmäisen erän maaleista ei oikein Valavuotakaan voi syyttää, mutta välillä on hyvä antaa Kempillekin
peliaikaa, ja kohtuullisen hyvin hän hommansa hoiti. Kasken jäähyn jälkeen sai Ahmat koettaa vielä kahdesti ylivoimaa ja hetken aikaa kahdenkin miehen edulla, mutta lisäosumia ei enää
syntynyt. Seuraavat neljä jäähyä tuli Ahmoille, joten kumpikaan valmentaja ei voi syyttä, että tuomari ratkaisi pelin. Ylivoimaa saivat molemmat yhdistelmät pelata sen verran, että ratkaisuja olisi pitänyt syntyä - ja Ahmathan hyödynsikin molempien joukkueitten ylivoimapelejä paremmin.
Ennen näitä Ahmojen jäähyjä onnistui Sami Häätylä tekemään Jääkotkien avausmaalin. Hyvän syötön läpiajoon hänelle antoi Marko Paananen ja Häätylä nosti kiekon rystyltä ohi Sami Heinosen.
Heinonen hieman paiskoi mailaansa, harmittiko menetetty nollapeli tai puolustajien möhläys, tiedä
häntä. Paananen sai tällä hyvällä syötöllään hieman anteeksi ensierän kompurointejaan.Loppuerän ylivoimapelejä ei Jääkotkat enää onnistunut hyödyntämään, vaikka kiekko saatiin välillä hyvinkin haltuun ja liikkumaan Ahmojen alueella. Ratkaisijoita ei vaan löytynyt ja selvästi näkyi puolustajien huono siniviivapelaaminen ja heikko laukaisutaito. Samoin selvä johtava pelintekijä puutuu.
Loikas aloitti ja lopetti
Toisen erän viimeinen Ahma-jäähy jatkui kolmannen erän alkuun ja kun vielä Jan Eriksson Ahmoista otti erän alkuun heti kakkosen korkeasta mailasta, pääsi kotijoukkue pelaamaan hetken
viidellä kolmea vastaan. Kun Erikssonin jäähyä oli vielä jäljellä, onnistui Joni Aurasuo ohjaamaan Marko Paanasen vedon vähän onnekkaastikin ohi haarojaan levitelleen Heinosen. Jos Paananen ei olisi pelin alussa nähnyt niin montaa omiin mennyttä maalia läheltä, hän olisi saattanut olla se
ensimmäinen Jääkotkien puolustaja, joka saa Jatkoajan tähtiä tällä kaudella.
Kaksi maali olisi enää kirittävänä. Erän puoleenväliin asti näyttikin siltä, että lisäkavennukseen on mahdollisuuksia, mutta ote alkoi pikkuhiljaa hiipumaan. Ahmojen keskialueen tukitseminen ja kiekon heittäminen pois omalta alueelta puri hyvin Jääkotkiin. Puolustajien avaukset - jos niitä avauksiksi voi sanoa - eivät enää yksinkertaisesti löytäneet sinivalkoisten mailanlapaa ja hyökkääjät joutuivat lähes yksitellen
syöksähtelemään viittä ahmapelaaja vasten. Hetkittäin Jääkotkat pelasi jopa kahdella ketjulla, mutta jotenkin ne viimeisetkin hyökkäyskuviot olivat täysin kadoksissa, tai sitten liian vaikeita toteuttaa käytännössä. Sen viimeisen katkeran pisaran juotti Loikas iskemällä paluukiekon Kempin
taakse pari minuuttia ennen pelin loppua.
Surupuku
Jos Jääkotkille pitäisi valita uusi kappale joka soi, kun joukkue luistelee kentälle, se voisi olla
vaikkapa Trio Niskalaukauksen ”Surupuku”. Kaksitoista (12) pelattua peliä ja saldona yksi (1)
piste. Tehtyjä maaleja 20 ja päästettyjä 76! Kyllä tämä kaikki vaikuttaa niin Jääkotkien kuin
uusikaupunkilaisen jääkiekkoilun hiljaisilta hautajaisilta. Kun putoaminen tällä vauhdilla tullee,
niin Uudessakaupungissa ei löydy potentiaalia jatkaa Suomi-sarjassa, joka on lähes yhtä kallis -
jollei kalliimpi - sarja kuin Mestis. Seuraava sarjataso on oletettavasti siis II divisioona ja sitä
myötä paluu 80-luvun hiljaiseloon ja kyläsarjojen pelaamiseen. Toivottavasti joku edes muistaa pitää kauniin muistopuheen. Aina voidaan sanoa, että tällainen on tappiomielialan lietsomista, mutta joskus on pakko nähdä kylmät tosiasiatkin. Tottakai sitä mieluimmin kirjoittaisi ylistäviä
juttuja niin peleistä kuin pelaajistakin. Ja ehkä pelaajat sittenkin tällaisessa tilanteessa ovat ne vähinten syylliset tilanteeseen. He vain pyrkivät toteuttamaan kentällä heille annettuja ohjeita
parhaimpansa mukaan.
Löytyi sentään muutama onnistujakin kotijoukkueesta. Ensi kertaa Jääkotkien paidassa esiintyi uusi puolustaja Jari Sinkkonen. Hän on tätä ennen pelannut Ranskassa Besancon HC:ssa viime kaudella ja FPS:ssa edelliskaudella. Eihän hänkään mitään hän Paul Coffeyn otteita esittänyt, mutta hoiti tonttinsa suhteellisen virheettömästi ja laukoi napakasti. Eli pelasi niin kuin puolustaja normaalisti pelaa. Siitä tähti hänelle!
Maalissa aloittanut Valavuo ei tänään ollut aivan parhaimmillaan, muttei huonokaan. Ehkä muutama tärkeä venyminen jäi puutumaan. Toisessa erässä maaliin tullut Kemppi ei ehkä joutunut enää niin kovan myllytyksen alle kuin Valavuo. Molemmat maalivahdit pelasivat kohtuu hyvän pelin, mutta tällä hetkellä se ei riitä jos joukkue aikoo pisteenkin saada. Tarvitaan loistopelejä ja haamutorjuntoja, ja niitä ei tänään ollut tarpeeksi.
Hyökkääjistä Riutta, Häätylä, Aurasuo ja Miika Kaski olivat terhakkaimmat. Ivanov väläytteli kiekollista osaamistaan hetkittäin, mutta yhteispeli ketjun kanssa ontui hieman. Ivanovin ja Riutan välissä pelannut Hannu Pajunen oli kai niellyt heinäseipään ennen pelin alkua ja se ei kolmessa erässä ehtinyt sulamaan.
Mainitaan vielä ne murheen alhon miehetkin: Jari Laihi, kolmen maalin aikana kentällä. Risto Talvitiellä oli tie vastustajan maalille todella hukassa, taito ei yksinkertaisesti riittänyt kun sai kiekon. Hannu Pajunen tuli jo mainittua. Marko Paanasella miinusta ensimmäisestä erästä, paikkasi
hyvin lopussa. Mikko Rantanen näkyi vähän kentällä ja lopussa ei ollenkaan.
Ahmoista onnistuivat lähes kaikki, ainakin pelin alkupuoliskolla. Ykkösketju oli paikkansa arvoinen ja taustalla säestivät hyvin pakit From ja Korkeavuori. Lauri Tukonen etsiytyi hyvin maalintekopaikoille ja pelasi vahvasti kun ottaa huomioon pojan iän. Maalissa Heinosen ei tarvinnut taaskaan ihmeempiä taitojaan näyttää. Miehen hyvyys on siis edelleen
uusikaupunkilaisille arvoitus. Nähtäväksi jää, pelaako hän myös ensi keskiviikkona Sportin maalin
suulla, kun vaasalaiset saapuvat pelaamaan Ukiin. Sen verran pikaisesti mies seuroja näköjään vaihtaa, ja Uudessakaupungissa vieraillessa saa voittopelejä alle.
Päätuomari Jussi Perttu oli tarkka ja piti tasonsa koko pelin ajan. Jos ovat valmentajat tällä kaudella
moittineet tuomareita, on aika yllättävää, että Uudessakaupungissa ei ole vielä tällä kaudella nähty
yhtään luokatonta tuomaritoimintaa. Viime kaudellahan homma meni välillä lähes fiaskoksi. Jotain hyvääkin siis on tapahtunut tuomareitten kehityksessä.
Parhaina palkittiin Miika Kaski Jääkotkista ja Juha-Pekka Loikas Ahmoista.