Rutiinivoitto Jää-Kotkille mailaviidakossa
Peli alkoi pienen häsäilyn nimissä, mutta aika nopeasti Jää-Kotkat sai koneensa sen verran lämpimäksi, että pelin painopiste ajautui Diskoksen päätyyn. Liike oli hyvää ja laukauksia
napsahteli kohti maalia. Aki Kemppi sai olla aika rauhassa koko ensimmäisen erän, kun vastaavasti virkaveli toisessa päässä, Juha-Matti Pohjola, ei ehtinyt paljoa henkeä vetämään. Avausmaali syntyi ajassa 5.04, kun Hannu Pajunen sai puretuksi kiekon omalta siniviivalta. Topi Riutta ja Joni
Aurasuo pääsivät etenemään kahdestaan yhtä puolustajaa vastaan. Riutta lainasi kiekon Aurasuolle, joka teki varmasti 1-0 johtomaalin Jää-Kotkille.
Johtomaalin jälkeen kotijoukkueen ote jatkui, mutta nyt alkoi Diskoksen karvaus ja kahvaaminen myös purra. Muutamista avopaikoista huolimatta Jää-Kotkien hyökkäykset pyörivät aika paljon nurkissa ja ehkä hieman kikkailuakin oli tullut liiaksi mukaan. Sitten kävi kuten monasti tällaisissa tilanteissa käy. Diskos teki nopean vastahyökkäyksen. Kimmo Kosonen ja
Hannu Päivärinta pääsivät kahdestaan Mikko Mäkirantaa vastaan ja Kosonen viimeisteli tasoitusosuman kauniilla rannevedolla Kempin hanskakäden puoleiseen ylänurkkaan.
Diskos sai tästä maalista ehkä hetkeksi lisää puhtia peliinsä, mutta vain hetkeksi. Muutaman minuutin kuluttua
tasoitusosumasta, oli taas kova mylly Diskoksen päädyssä käynnissä. Jyväskyläläiset joutuivat rikkomaan ja tuloksena oli harvinaiset kaksi jäähyä samanaikaisesti. Moista ei ole usein nähty ainakaan Ukin hallissa. Tämä osoitti päätuomari Aleksi Rantalalta aikamoista ryhtiä ja uskallusta. Nyt
tietysti ounasteltiin Jää-Kotkien karkaavan johtoon kahden miehen ylivoimalla. Ratkaisua ei kuitenkaan nähty. Ylivoima kyllä pyöri aika mukavasti ja kiekko kopsahteli mukavasti lavasta toiseen. Mutta ne laukaukset jäivät puuttumaan. Haudottiin ja koetettiin tehdä pikkunättiä kassia maalin edustalta. Suoraviivaisempi siniviivalaukominen olisi tällä kertaa ollut ehkä tuhoisampaa.
Toinen erä alkoi heti Jää-Kotkien Juuso Akkasen jäähyllä. Diskoksen ylivoima jauhoi sen minkä pystyi, jauhinterä vaan oli tylsä ja isännät heittivät tarpeelliset pitkät kiekot tilaisuuden tullen. Tasakentällisin ei ehditty kauan edellisen jäähyn jälkeen pelata, kun Diskoksen Scott Räisänen sai
2+10 minuuttia selästä taklaamisesta. Nyt Jää-Kotkat käytti tilaisuuden nopeasti hyväkseen ja Ilkka Heikkisen lyöntilaukaus siniviivalta heilautti verkkoa Diskoksen maalissa.
Kymmenisen minuuttia pelattiinkin sitten aika sekavahkoa peliä. Nyt astui kuvaan mukaan se minkä Diskos osasi parhaiten, kahvaaminen. Kahvaaminen on oikeastaan aika ruma sana tälle
pelityylille. Paremminkin on kyse mailaa avuksi käyttämällä karvaamisesta. Diskos onnistui
viemään viimeisenkin vauhdin pois Jää-Kotkien nopeilta hyökkääjiltä. Peli tasoittui ensimmäiseen erään verrattuna silminnähden. Kahvaamisessa on omat riskinsä ja niinpä Jukka Hirvi saikin
Maksim Ivanovin kiinni pitämisestä kakkosen ja kaupan päälle kympin käytöksestä.
Aluksi Jää-Kotkien ylivoima ei ottanut kulkeakseen lainkaan. Kiekkoa ei tunnuttu millään saatavan Diskoksen alueelle ja yrityksen menivät päätyyn lyömisiksi tai yhden miehen pujotteluiksi. Sitten päätti vanha kettu näyttää nuoremmilleen mallia. Sami Häätylä ja Jari Torkki pääsivät kahdella yhtä vastaan hyökkäykseen. Torkki teki hänelle aikoinaan tavaramerkiksi tulleen pienen sivuttaisharhautuksen ja väärään suuntaan lähtenyt puolustaja jätti B-pisteitten väliin Torkille vapaan laukaisulinjan. Pohjola ei ehtinyt konkarin vedon eteen ja näin Torkki teki ensimmäisen maalinsa Jää-Kotkien
paidassa ja Mestiksessä. Pelin komein maali ja yksilösuoritus.
Aivan erän loppusekunneilla oli Maksim Ivanov jäänyt täysin yksin siniviivan tuntumaan laidalle. Saatuaan puolustajalta vapauttavan syötön, Ivanov porhalsi maalille ja harhautti Pohjolan jo jäihin, mutta kiekon nosto tyhjään maaliin kilpistyi jäitä pitkin maalivahti suojuksiin. Ivanov oli selvästi turhautunut epäonnistumisestaan.
Viimeinen erä oli tyylillisesti toisen erä kopio. Diskos karvasi ja kahvasi sen kun ehti. Tämä pelityyli toi myös tilanteita Jää-Kotkien päätyyn, mutta laukaukset olivat turhan usein kaukovetoja, tosin vaarallisesti maskin takaa. Jos isäntien puolustus oli toisessa erässä välillä ollut hieman lepsun oloinen, nyt käytiin mieheen taas ärhäkkäästi kiinni. Kemppi maalissa otti varmasti pahimmat
lähentelyt kiinni.
Lopullinen niitti pelille saatiin Diskoksen Tero Kettusen ja Tuomo Yläisen istuessa samanaikaisesti
jäähyllä. Mikko Mäkiranta latasi siniviivalta ja Topi Riutta ohjasi kiekon nurkalta Pohjolan länkien
välistä maaliin. Ivanovilla oli vielä avopaikka maalin edessä, mutta nyt laukaus meni yli tyhjän kassin. Loppu oli Jää-Kotkien painostusta ja Diskoksen yhä rajumpaa mailahäirintää. Aivan erän lopulla sai Joni Aurasuo tosi pahasti näpeilleen ja luisteli kättään pidellen vaihtoaitoon. Tällaisia
joukkueita vastaan pelattaessa pitäisi pelaajille antaa teräshanskat.
Lyhyt keskustelu kahvaamisen syvimmästä olemuksesta
Diskoksen valmentaja Jukka Ahvenjärvi saapui hieman myöhässä lehdistötilaisuuteen. Syyksi hän
mainitsi aikaa menneen omien pelaajien laastarointiin. Matti Keinonen tokaisi siihen, että ovatko pelaajat onnistuneet vahingoittamaan itseään mailoilla pelin aikana.
Ahvenjärvi mukaan alla oli hyvä kotipeli HC Salamoita vastaan ja tähän peliin oli lähdetty hyvällä
asenteella.
-Alussa Jää-Kotkat tuli kovaa, mutta oman tasoitusmaali vapautti peliä ja päästiin juoneen mukaan. Otettiin kuitenkin turhia jäähyjä omaa hölmöyttään ja erikoistilanteet olivat ratkaisevia, Ahvenjärvi tiivisti. Hänen mielestään vastustaja liikkui hyvin ja pelasi varmasti ja teki kaksi ylivoimamaalia.
Kysymykseen aikooko Diskos pelata lopun karsintapeleistä samalla kahvaamistyylillä, oli Ahvenjärvi närkästyneen oloinen ja vastasi heidän toki kahvaavan ja että heillä on tapana antaa aina vastustajalle lahjaksi kiekko jossa on kahva. Leikki sikseen, hän jatkoi ja oli sitä mieltä että, ns.
kahvaaminen syntyy tilanteissa, jossa vastustaja pyritään ottamaan ylhäältä kiinni ja se on sitten pelaajan taitoa miten se onnistuu ja tuleeko siitä esim. jäähyä. Hänen mukaansa kahvaaminen on ainakin terminä muinaisjäänne kiekkoilussa, mistä se sitten lieneekin peräisin.
Keinonen ei pahemmin hehkutellut voittoa. - Pelattiin hyvää ja liikkuvaa peliä 1-0 maaliin asti. Sitten se loppui, hän analysoi. Maalin jälkeen alettiin taas kai uskoa, että osataan pelata ja lähdettiin Diskoksen tahtiin mukaan. Reunasen kentällinen oli tänään vaisu, mutta onneksi ratkaisijat
löytyivät muista kentällisistä. Ketolan kenttä on piristynyt ja tyhjän jään kuljetukset ovat vähentyneet. Alku oli hyvä ja liikuttiin leveällä rintamalla. Torkin maali oli sitä vanhaa ja tuttua
osaamista jo Lukon ajoilta, sanaili Matti Keinonen. Nyt sitten joukkue valmistautuu kohtaamaan HC Salamat ja pojat kuulemma odottavat jo kieli pitkällä laitatilanteita, naurahti Keinonen lopuksi virnistellen.
Peli ei tosiaankaan ollut mitään taitokiekkoilun juhlaa. Diskoksen peli perustuu tähän ns. kahvaamiseen. Kahvaamista se on, tuntukoon se sitten pahalta jonkun korvissa tai ei. Sitä voisi verrata vaikka jalkapallossa ns. pitkän pallon taktiikkaan, jota mm. Englannin liigassa jotkut joukkueet menestyksellisesti viljelevät. Rumaa ja yksipuolista peliä, eritoten sille taktiikalle häviävän osapuolen mielestä. Eihän siinä mitään, kaikki taktiikat ja keinot on sallittu.
Oikeastaan heikompi joukkue, joka onnistuu kahvaamisella viemään vauhdin pois taitavammalta vastustajaltaan on onnistunut taktiikassaan, etenkin jos vielä voittaa pelin.
Tällä taktiikalla on riskinsä ja niinpä nytkin Diskos sai sen verran jäähyjä, että Jää-Kotkat teki voittoon tarvittavat maalit ylivoimalla. Päätuomari Aleksi Rantala salli aika kovankin mailahäirinnän, mutta piti linjansa erinomaisen kiitettävästi koko pelin ajan. Pelin luonteesta
huolimatta yksi parhaimmista tuomaroinneista tällä kaudella. Ottelu pysyi hänellä onneksi hallussa ja
pelaajiltakaan ei tullut mitään ylilyöntejä vaikka se vaara tällaisissa peleissä aina on.
Jää-Kotkien parhaimmistoa oli Joni Aurasuo, joka pelasi taas kovalla sykkeellä ja tuloksena oli avausmaali. Juha-Pekka Ketola oli myös vauhdissa ja johti hyvin ketjuaan. Jari Torkki vertyi
hyvään esitykseen pelin vanhetessa ja maalinsa jälkeen pyöritti pariin otteeseen aika pahasti Diskoksen puolustusta. Puolustus pelasi tasaisesti ja parhaimmistoa olivat Mikko Rantanen ja Olli
Havikari, muut tulivat lähituntumassa mukana. Maalissa Aki Kempin ei tarvinnut mitään superpelastuksia esittää, joka tapauksessa varma peliesitys. Ketola palkittiin joukkueen parhaana.
Diskoksesta on todella vaikea nostaa ketään ylitse muiden. Joukkueen parhaana palkittiin Teemu Lavia. Maalissa Pohjola ei voinut maaleille mitään ja Kimmo Kosonen teki ainokaisen osuman. Kokonaisuudessa Diskos vaikutti pikkuisen heppoiselta yhdistelmältä. Viime kauden iloinen luistelu on saanut tehdä sijaa mailahäirinnälle. Paineen alla jouduttiin aika hätäisesti roiskimaan kiekkoa pois omalta alueelta. Kolmannen peräkkäisen tappion jälkeen alkaa pikkuhiljaa asema
nousun kannalta tuntua tukalalta. Jos Diskos haluaa vielä pysyä leikissä mukana pitäisi pistetilin alkaa pian karttumaan.