Alku sekoillaan
Peli oli ensimmäisen erän puoliväliin asti molemmilta osapuolilta hapuilua ja huonoja syöttöjä. Ote ei oikeastaan ollut kummallakaan ja päästä päähän mentiin syötönkatkojen ja kiekonmenetysten avulla. Kunnon viisikkopeliä ei juurikaan tarjottu harvalukuiselle katsomolle. Se tuli kuitenkin selväksi, ettei tällä kertaa ehkä nähtäisikään jo tavanomaiseksi tullutta kotkan höyhennystä ja
teurastusta. Sen verran uhrautuvasti kotijoukkue pelasi omassa päädyssä ja vastaavasti vierailijat olivat matkassa hehtaaritähtäimillä.
Parhaimmat tilanteet forssalaisista loi Matti Raunio, kun hän veti pariin otteeseen napakan kudin kohti Jääkotkien maalissa seissyttä Matias Valavuota ja ehtipä Raunio yhden läpiajonsakin tuhrimaan. Paras tilanne tuli Jääkotkien Pasi Reunaselle, joka latasi maalin edestä lujaa kohti Juha-Matti Taposta. Reunasen olisi kannattanut tähdätä kohti, niin olisi ehkä paukkunut ylänurkassa niin että punalamput olisivat hehkuneet.
Ensimmäinen rangaistus tuli FPS:n
Jarno Kantelukselle korkeasta mailasta, joka osui Sami Häätylää kasvoihin. Häätylä ei pahemmin loukannut, vaan pystyi jatkamaan peliä. Paras tilanne Jääkotkien ylivoimassa tuli FPS:n Andrei
Makroville, joka epäonnistui läpiajossaan. Makrov pääsi yrittämään toisen kerran tasakentällisin, mutta nyt laukaus meni yli maalin. Jääkotkien puolustus pelasi välillä karmaisevan hazardimaisella otteella omalla siniviivalla. Normaalista Makrov olisi tehnyt jo kaksi maalia, mutta tänään ruuti ei ollut kuivaa ja Valavuo oli hereillä maalissa.
Viitisen minuuttia ennen erän loppua UJK:n Mikko Rantanen otti rangaistuksen kiinnipitämisestä ja katsomossa jo ounasteltiin vieraitten avausosuman
syntyvän. Hyvin kotijoukkue jaksoi taistella koko alivoiman ajan ja takaiskuilta säästyttiin. Sitten
tapahtui historiaa tällä kaudella Uudenkaupungin jäähallissa. Ajassa 17.47 Topi Riutta vei Jääkotkat 1-0 johtoon Maksim Ivanovin syötöstä. Ivanov harhautti pari FPS:n pelaajaa ja tuikkasi kiekon maalin eteen Riutalle, joka lirutti kiekon Taposen taakse. Johto pysyi erä loppuun asti ja näin ensimmäinen erävoitto tällä kaudella oli tosiasia.
FPS tasoittaa ja Jääkotkat kuittaa
Toinen erä oli jo hieman paremman näköistä pelaamista. Forssalaisten luistin kulki hieman paremmin kuin alussa ja Valavuolla olikin enemmän tässä erässä työllistetty. Heti erän alkajaisiksi sai Riutta kaksiminuuttisen koukkaamisesta. Nyt oli kotijoukkueen vuoro saada paras
maalintekopaikka. Miika Kaski ja Marko Raita pääsivät kahdestaan Taposta ja yhtä puolustajaa vastaan, mutta Raita ei edes osunut Kasken tarjoamaan syöttöön. Huolto voisi miettiä pidemmän
mailan hankkimista Raidalle. Forssasta voisi löytyä jostain joku Timo Kulosen vanha ”heinäseiväs” Raidalle lainaksi.
Ylivoimalla FPS ei onnistunut, mutta tovin kuluttua jäähyn päättymisestä pääsi Raunio laidalta läpi vain Jari Laihin ollessa esteenä. Laihi päätti lähteä kahville ja Raunio heitti
limpun Valavuon taakse. Vanha kettu osasi temput ja kankea Laihi ei pysynyt Raunion mailanliikkeitten mukana. Moni varmasti odotti ilotulituksen nyt alkavan Jääkotkien päässä. Forssan painostus oli kieltämättä ajoittain kovaakin, mutta nyt Jääkotkien kentällisistä löytyi aina vähintään yksi pelaaja joka pystyi purkamaan kiekon järkevästi pois omalta alueelta. Sami Häätylän uhrautuva peli omalla alueella oli esimerkillistä ja vaikka Laihi ei pystynytkään Raunion
maalintekoa estämään pelasi hän muuten hyvin joukkueen eteen.
Erän puolessa välissä Reunanen ja
Riutta pääsivät kiekottelemaan vähän tuurillakin vastustajan maalille ja Riutta onnistui heittämään kiekon pienestä kulmasta tyhjään maalin. Maalin syntyä edelsi pieni hässäkkä, jossa kiekko pyöri pelaajien jaloissa ja viimein Reunanen onnistui tyrkkäämään sen vapaaksi jääneelle Riutalle. Tilanne oli ilahduttavasti 2-1 Jääkotkille. Etupenkillä ringettetytöt ja kuoronjohtaja melkein
repesivät riemusta.
Muutoin siistin pelin rumin teko oli hetken kuluttua maalin jälkeen, kun Ivanov pyyhälsi lähes läpiajon maalille ja Asko Rantanen runttasi hänet rajusti jäähän. Ivanov meni oikein rysähtämällä päin päätyä ja Rantanen sai teostaan kakkosen. Jääkotkat ei saanut mitään aikaiseksi tekoa seuranneella ylivoimalla. Lopun erää Forssakin koetti painaa kiekkoa Valavuon taakse, mutta huomiota herättävää oli kotijoukkueen hyvä ja ennennäkemätön taistelu. Vaikka virheitä vielä
syntyikin kosolti, maali varjeltui osaksi Valavuon hyvän akrobatian ja ilmeisesti korkeimpien voimien ansiosta. Tai sitten Matti Keinosen joskus mainitsema ”Onni Armas Paskiainen” ei ollut tällä kertaa läsnä ainakaan vielä tässä erässä. Välillä oikeastaan tuntui siltä, että kotijoukkue palasi kuin hurmiossa, voiko se olla totta.
Piste
Viimeisen erän kaksi ensimmäistä minuuttia olivat FPS:n kovaa pyöritystä Jääkotkien alueella. Vieraat olivat selvästi lähteneet tähän erään ratkaisu mielessään. Kova painostus katkesi kun Ivanov veti vastahyökkäyksen päätteeksi jäänuoliaisen FPS:n maalin perukoille. Ensimmäinen voitto sarjassa alkoi näyttää todelta, mutta peliaikaa olisi vielä hirvittävän paljon jäljellä.
Kolmisen minuuttia Ivanovin osumasta onnistui Juha Nurmisto tuomaan FPS:n taas maalin päähän Jääkotkista. Tästä
lähtien pelin kuvio oli yksipuolinen. FPS koetti saada aikaiseksi tasoitusmaalia ja Jääkotkat pyrki
rikkomaan vastustajan kuviota ja heittämään kiekkoa keskialueelle. Kaikki sujuikin isäntien kannalta kohtuullisen hyvin, kunnes sitten sattui hirvittävä virhe keskialueella. Miika Kaski ei päässyt laidassa etenemään kiekon kanssa vastustajan häiritessä ja päätti käyttää kiekon omien pakkien kautta. Hän syötti kiekon puolustajalle, joka oli juuri päättänyt lähteä vaihtoon tai yleensäkin pois tontiltaan. Ja kas vain, irtokiekon sai vapaaksi jäänyt Makrov, joka kiitti venäjäksi ja nosti kiekon ohi Valavuon. Voi Kaski, miksi et lyönyt kiekkoa toiseen päätyyn, pistänyt vaikkapa
taskuun tai syönyt sitä?
Aivan erän lopulla Tapio Ahtonen sai vielä pienen rangaistuksen, mutta
lisämaaleja ei enää tullut. Pelin loputtua mentäisiin jatkoajalle, mutta mikä tärkeintä, Jääkotkat otti
tämän kauden avauspisteensä yhdeksännessä pelissä. Kauan se kesti ja olihan tälläkin kertaa kovan työn takana, ei FPS mitään ilmaiseksi antanut.
Jatkoaika oli aika tasaista pelailua. Jääkotkilla oli ehkä hieman hyökkäävämpi asenne, mutta
pahempia tilanteita ei syntynyt kummallekaan. Kunnes sitten Makrov pääsi yksin Laihia vastaan
Jääkotkien alueelle. Laihi ei ottanut miestä, vaan varjosti Makrovia, joka laukoi voittomaalin puolustajan jaloista ohi Valavuon. Toinen huono miehenpito Laihilta tässä pelissä ja heti reppu kolisi. Kummatkin pidettävät olivat vanhoja Mestis-konkareita, jotka olisi pitänyt ajaa armotta laitaan keinoja kaihtamatta. Ensi kerralla raaempi ote hyökkääjiin, niin oma maali varjeltuu.
Loppuvirsi
Tänään oli kaikki toisin, vai oliko? Maaleja tehtiin normaalin vähäisesti, peli hävittiin omiin virheisiin, Valavuolla oli paljon torjuntoja ja puolustus sekoili. Tosiasia on, että osaavampi joukkue kuin FPS olisi takonut rumat lukemat taululle. Nytkin ketju Makrov-Raunio-Marko Ronkainen oli
kolmannessa erässä se lenkki joka toi Forssan tasoihin ja lopulta ohi. Kokeneet hyökkääjät tekivät
paikoista maalit, vaikka aluksi epäonnistuivatkin. Jos muut ketjut olisivat yltäneet samalle tasolle,
olisi kotijoukkue ollut kovassa kiekkosateessa.
Jääkotkien avauspiste ei suinkaan ollut vastustajan heikkoutta. Kyllä tänään kentällä luisteli entistä paljon taistelevampi kotijoukkue. Hyökkääjistä Riutta ja Ivanov olivat selkeästi parhaimmat ja se näkyy tehoissakin. Häätylä kunnostautui vanhaan tapaansa uhrautuvalla pelillä omassa päässä. Puolustajista pitää mainita Laihi, joka heikkouksistaan huolimatta pelasi myös uhrautuvasti ja Lari Virtanen alkoi löytää viime kauden otteitaan
viimeisessä erässä.
Valitettavasti jotkut pelaajat ovat vielä kuutamolla, vaikka yleisesti koko
joukkue on nostanut selvästi profiiliaan. Mainittakoon nyt nämä alisuorittajatkin. Puolustuksessa
Mikko Rantanen oli liian usein väärässä paikassa ja syötötkin menivät välillä minne sattui. Marko Paananen taas ei tuntunut ehtivän millään kiekolliseen vastustajaan kiinni. Kummankin herran
pitää parantaa sijoittumistaan huomattavasti. Mestiksessä ei riitä tyylikäs luistelutaito, mukana
pitää olla raivoa. Kaivakaa jostain esiin vanhat Jääkotkien pelivideot ja katsokaa malliksi miten
”aina-niin-hidas-Jari Porkka” irvisti kun taklasi vastustajan hyökkääjän laitaan. Tai menkää kaljalle Tomi Uudentalon kanssa ja kysykää miten ”vihataan” vastustajan hyökkääjiä. Toki on myönnettävä, että em. herrasmiehet muistivat myös istua aika usein jäähyllä - mutta kivenkovia
olivat he.
Hyökkääjistä Rami Kaupinsalo saa pian kirjoittajalta surffilaudan lainaksi. Hyvä mies, ota osaa peliin kun kiekko on lähellä pelattavissa, älä vain katso vierestä ja kaartele, mene auttamaan
pakkeja. Kaikille hyökkääjille toivoisi lisää suoraviivaisuutta. Enemmän ajoja maalille ja laukaisuja. Koko joukkueen toivoisi taklaavan enemmän. Tätä kyllä lienee vaikea toteuttaa, koska
nykyinen tuomarilinja tuntuu rankaisevan kovemmista, mutta puhtaista taklauksista.
Niin, ja Matu oli taas hyvä! Jääkotkista parhaana palkittiin Matias Valavuo ja FPS:sta Andrei Makrov. Päätuomari Jussi Perttu oli ihan hyvä ja mikäs siinä ollessa kun pelikin oli aika siisti.
Loppuvalitus
Kun tavaksi on tullut aina jostain urputtaa, niin moititaan nyt vuorostaan vaikkapa liigaseuroja SM-liigaa. Seuroilla homehtuu pukukopissaan pelaajia, joita ei päästetä pelaamaan vaikka miehillä kai olisi halujakin. Pitää saada rahaa ja paljon heistä. Niin, tämähän on kaikki isojen poikien peliä tämä jääkiekko. Jos ei ole rahaa, olet poissa kuvioista. Hjallis Harkimo on aivan oikeassa siinä, että
pelaajien hinnat ovat nousseet kohtuuttomiksi. Jos vaikkapa Mestis-tason pelaajasta pyydetään 125 000 vanhaa rahaa, pitää kaverin olla todella kova kasvo sille tasolle. Yhtään huonoa peliä ei saa tulla ja maaleja on synnyttävä joka pelissä pari kolme. Näitä miehiä on harvassa tänäpäivänä Mestiksessäkin.
Nyt kun nousukarsinnat SM-liigaan alkavat häämöttää lähitulevaisuudessa, alkaa edellisten kausien kilpavarustelukin pikkuhiljaa Mestiksessä. Tämä johtaa siihen, että keskitason Mestis-pelaajakin alkaa pyytämään kohtuuttomia palkkioita pelaamisestaan. Köyhät seurat tippuvat
armotta pois kuvioista. Kuitenkin vain yksi seura noussee SM-liigaan (KalPa?) ja muut laskevat maksamattomien laskukuittien määrää konkurssipesän hoitajan kanssa. Lopputuloksena on
konkurssiseurojen pudottaminen sarjaporrasta alemmaksi, vaikka alunperin liigan sulkemisen yksi idea oli niin SM-liigan ja Mestiksenkin seurojen talouden tervehdyttäminen.
Jos Hjallis ja SM-liiga todella aikoo auttaa Mestistä, niin tehkää joku sääntö mikä auttaisi Jääkotkien tapaisten köyhien pikkuseurojen pelaajien hankintaa. Ei se oli minkään sarjan etu, että joukossa on heittopusseja. Eli lahjoita Hjallis Ukiin yksi hyvä pakkipari (tai kaksikin) ja pari hyökkääjää ei olisi myöskään pahitteeksi. Mitä meillä on antaa vastineeksi? Porschea ei voi luvata, mutta vapaaliput Bonk-museoon ja Crusell-viikolle voisi olla mahdollista.