Sekavaa peliä ja pikkurumia otteita
Kuten aiemmissakin Jää-Kotkien kotipeleissä, pelin alku oli hermostuneen oloista tunnustelua ja
pienen kohelluksen sävyttämää. Kun alkukankeudesta oli taas päästy, alkoi Jää-Kotkien peli rullata ja HC Salamat oli hieman enemmän vastaanottavana osapuolena. Salamien ykkösviisikon ollessa kentällä peli oli tasaisempaa ja tämän ketjun kiekollinen peli oli karvan verran parempaa Jää-Kotkien. Puristettiinko mailaa sitten liikaa tai voittiko vauhti maltin. Nyt jo näkyi karskiutta otteissa ja mailalla pelattiin muutakin kuin kiekkoa. Kiivastahtisessa erässä ei Hayley Wickenheiser pahemmin erottunut muuta kuin aloituksissa, jotka ainakin ensimmäisessä erässä menivät joko
tasan tai Jää-Kotkille.
Reppu alkoi tärisemään ajassa 9.24. Kukas muu kuin Mika Laaksonen, kuin kyllästyneenä häsäilyyn, toi kiekon vastustajan alueelle. Hän purjehti lähes maalin nurkalle, B-pisteen kaarelle, ja katsoi rauhallisesti vapaan miehen toisella puolella kenttää. Syöttö löysi Jaakko Hagelbergin, joka huudatti kotiyleisöä viemällä Jää-Kotkat 1-0 johtoon. Johto-osuman jälkeen Jää-Kotkien Pasi
Reunasella oli parikin avopaikkaa lakaista kiekko maaliin, mutta sutaisut menivät ohi tai yli.
Salamien tasoitus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Nopean ja vaarattoman näköisen hyökkäyksen päätteeksi Tomi Karlsson antoi kiekon B-pisteitten väliin kuin kunniakujalle jääneelle Antti Tevaselle. Tevasen kova ja tarkka lyöntilaukaus meni suhahtamalla ilman maskia olleen
Matias Valavuon taakse. Laukaisu oli hyvä, mutta meni kuitenkin helpohkon näköisesti sisään Valavuolta.
Esimakua tulevasta saatiin, kun Salamien Ari Anttilainen taklasi Jää-Kotkien pelaajaa vihellyksen jälkeen Jää-Kotkien päädyssä. Pienen selittelyn jälkeen peli jatkui. Kun erä oli melkein kulunut loppuun, kohosi kiekko mailasta hallin kattoon asti. Jää-Kotkien pelaajat ja osa Salamien pelaajista lopettivat pelin odottaen vihellystä. Kun sitä ei kuulunut, jatkoivat hölmistyneet pelaajat kiekkoilua. Seuraavan pelikatkon tultua kävi Mika Laaksonen asiallisesti huomauttamassa tuomarille, että
kiekko kävi katossa. Tätä ei olisi saanut tehdä, herkkähipiäinen päätuomari Kimmo Nurminen
passitti Laaksosen 10 minuutin käytösrangaistukselle. Jos ei ollut Nurminen viheltänyt katkoa oikeassa paikka, niin nyt vihelsi ja kirosi kotiyleisö.
Laaksosen jäähyä kesti toisen erän puoliväliin asti. Jotenkin tuntui siltä, että Laaksosen istuessa
rangaistusaitoissa, Jää-Kotkien pelistä meni usko. Hyökkäyskuviot olivat edelleenkin sekavia ja ajauduttiin koko ajan vastustajan päädyssä nurkkiin. Salamat pelasi kovaa ja hyvin karvaavaa peliä ja myös liikkui koko ajan. Kotijoukkue ei saanut hetkenkään rauhaa kiekon kanssa ja maalin eteen
ei päästy riittävän usein. Vastaavasti samaa vikaa oli Salamien hyökkäyksissä. Selvät kuviot puuttuivat vaikka vauhtia riitti muillekin jaettavaksi. Otteet myös kovenivat pikkuhiljaa koko ajan
ja pientä jälkipeliä alkoi syntyä maalinedustoille katkojen jälkeen.
Salamien yritteliäisyys palkittiin, kun puolivälissä erää Teemu Telsavaaran löysähkö veto pienestä kulmasta ponnahti Valavuon mailakäden puolelta suojuksen kautta maaliin. Jää-Kotkat ei tästä lannistunut, vaan alkoi päättäväisesti hakemaan tasoitusta. Nyt saattoi myös jo todeta, että
päätuomarin mopo alkoi karata pahemman kerran. Salamien mailankäyttö alkoi olla todella kovaa ja taklaukset entistä rumempia. Lopulta pilli sitten alkoi soida. Ensin lähti istunnolle Tomi
Karlsson. Jää-Kotkien ylivoima ei ottanut kulkeakseen ja tasoitus jäi tulematta. Uusi, parempi tilaisuus tarjoutui, kun Jore Makkonen ja Antti Tevanen saivat peräkkäiset jäähyt. Nyt alkoi verkko jo heilua piinaavan kiekon jauhomisen jälkeen kylläkin. Laaksonen jälleen kerran tykitti kiekon
maalille ja Pasi Reunanen ronkki sen nurkalta sisään.
Kun toisen jäähyn ylivoimaa oli vielä hetkonen jäljellä, sai Jää-Kotkat rajun ruuhkan maalin eteen. Hyökkääjä ronkki kiekkoa maalivahti Hannu Seppälän tapaillessa sitä hanskallaan samanaikaisesti. Tästäkös Seppälä tulistui ja antoi tulla pari mojovaa iskua vastustajalle ja samalla mylläkkä oli valmis. Maalin eteen muodostui nopeasti pari pientä taisteluparia, jotka kuitenkin saatiin nopeasti
erotettua. Sitten alkoi Nurmisen sekoilu. Kesti monta minuuttia ennen kuin hän sai ilmoitetuksi ketä jäähylle lähtee. Jore Makkonen ehti poistua kentältä jo suihkun puolelle, kun hänet kutsuttiin takaisin ja tilalle meni Aleksandr Agnevshikov. Linjamies kävi useaan otteeseen selvittämässä
Salamien vaihtoaition vieressä kenen jäähylle pitää mennä. Katsomo luonnollisesti turhautui moisesta ja vihellykset ja mölinä oli aikamoista.
Jäähyt menivät Jää-Kotkien eduksi. Hannu Seppälä sai 2+2 minuuttia, Agnevshikov sai ottelurangaistuksen. Joni Aurasuo ja Olli Havikari saivat ”tavallisen” kakkosen. Johtomaalin tekoa oikein tarjottiin uusikaupunkilaisille kahden miehen ylivoimalla. Ylivoima oli tahmeaakin
tahmeampaa. Kiekkoa siirreltiin ja vatvottiin. Vastuuta siirrettiin koko ajan mieheltä toiselle ja laukauksia ei lähtenyt. Edes ykkösketjun ylivoima ei saanut tulosta aikaiseksi. Laaksonen ei päässyt käyttämään hyvää kutiaan ja muitten pelaajien luovuus oli täysin kadoksissa. Aivan erän loppuhetkillä Juha-Pekka Ketolan junnuketju laukoi ennakkoluulottomasti kohti maali, mutta
Seppänen torjui varmasti kohti suuntautuneet vedot.
Kolmanteen erään Matti Keinonen oli ottanut ylivoimaan Jaakko Hagelbergin tilalle Jari Torkin, mutta muutamasta hyvästä kudista huolimatta ylivoimat valuivat hukkaan. Alivoimalla kestäminen
oli tuonut uutta puhtia HC Salamille. Kun päästiin taas pelaamaan tasakentällisin oli kuin vieraat
olisivat löytäneet ylimääräisen vaihteen koneestaan. Hyökkääjät menivät kuin heittämällä Jää-Kotkien puolustusalueelle ja kotijoukkueen puolustus joutui välillä roiskimaankin jo kiekkoa siniviivan toiselle puolelle. Jää-Kotkien hyökkäysten rakentelu pysähtyi tykkänään tähän Salamien kovaan liikkeeseen.
Pelin voitto-osuman syntyi ajassa 42.41. Terhakka Teemu Väisänen antoi avoimeksi jääneen Jää-Kotkien puolustuksen läpi poikittaissyötön maalin nurkalle syöksyvälle Mika Kivekkäälle. Yksinäinen puolustaja seurasi läheltä, kun Kivekäs iski laatan kassiin ohi patjojaan levitelleen
Valavuon. Tästä alkoi vielä kerran sinipaitojen rutistus tasoitusmaalin tekoon. Kerran kiekko oli jo menossa maaliinkin, muuta epäonneksi oma pelaaja ehti vahingossa sohimaan kiekon eri suuntaan. Ketolan jäähy kahdeksan minuuttia ennen loppua katkasi takaa-ajon hetkeksi ja tämänkin alivoiman aikana saivat Jää-Kotkat pientä painostusta Salamien päätyyn. Noin kolme minuuttia ennen loppua tämä hurmos loppui kuin veitsen iskusta. Hyökkäykset olivat harppuunoita, jotka
törmäsivät vieraitten puolustuslinjaan siniviivalla tai kiekon päätyyn lyömisiä. Loppuivatko voimat
pohkeista tai menikö usko? Salamat pelasi loppu erän kurinalaisesti, eikä sortunut jäähyilemään sekä malttoi lyödä kiekkoa pois omalta alueelta. Aivan erän lopussa Jää-Kotkien maalivahdin poisvetokaan ei enää auttanut kuin parin laukauksen verran ja näin HC Salamat kasvatti
voittoputkensa neljän ottelun pituiseksi.
Tungosta
Pelin jälkeisessä lehdistötilaisuudessa oli tungosta kuin Hiihtoliiton dopingjupakoitten uutisoinneissa. Hayley Wickenheiser kiinnosti lähialueen lehdistöä ja laukaisuvalmiit kamerat odottivat illan kuningatarta salamoitten räiskeeseen.
Aluksi oli puheenvuoro kuitenkin joukkueitten valmentajilla. HC Salamien Matti Hagmanin mielestä peli oli aika sekavaa koohottamista ja maalipaikkojen tuhlailua omalta joukkueelta. Hän
ihmetteli myös kuinka Jää-Kotkat voi olla karsintasarjassa, kun joutuu taistelemaan myöskin noin huonoja tuomareitakin vastaa. -Mistä ihmeestä tuollainen junanlähettäjä tänne on saatu, Hagman kyseli. Seitsemän minuuttia alivoimaa viidellä kolmea vastaan on kohtuutonta, puhisi hän ja oli myös sitä mieltä että päätuomari ei nähnyt kaikkea mitä tapahtui toisen erän jäähysumassa. Mm. yksi kotijoukkueen pelaajan rike jäi rankaisematta ja aloitus jäähyjen jälkeen olisi kuulunut tulla
pois heidän alueeltaan hänen mielestään.
Kokonaisuutena Hagman ei ollut tyytyväinen suojattiensa esitykseen. Hän ihmetteli myös sarjan kovaa pelirytmiä ja kyseli Keinoselta, että eikös Jää-Kotkillakin ole ensi viikonloppuna kolme peräkkäistä vieraspeliä, jonka Keinonen myönsi olevan tosiasian. -Tahtihan on yhtä kova kuin vanhassa WHA:ssa, Hagman totesi tähän naurahtaen kuivasti.
Wickenheiserin peluutuksesta hän kertoi sen verran, että jäähysuman aikana ja kolmannessa erässä siirryttiin edellisistä peleistä poiketen kolmeen ketjuun ja Wickenheiserin ketju oli se joka jäi ulkopuolelle. Taustalta Ari Mennander antoi tilastotietoja, jotka kertoivat, että Wickenheiserin
peliaika oli 6.30 ja hän voitti kuudesta aloituksestaan kolme.
Kysymykseen, miten pelaajia ja katsojia riittää Uudenmaan alueella, jos nykyisten Kiekko-Vantaan, Ahmojen ja KJT:n lisäksi vielä HC Salamat nousee Mestikseen, Hagman totesi, että Salamat pelaa hieman eri paikassa kuin em. muut joukkueet ja että on liian aikaista vielä pohtia niitä asioita. Tähän perään hän spekuloi, että oikeastaan kaikki karsintasarjan joukkueet voitaisiin nostaa Mestikseen. Sopivan lohkojaon myötä kaikki seurat saisivat talouttaan kuntoon. Nuoret pelaajat
pystyisivät suorittamaan pelien ohessa opiskelunsa, kun pitkiä pelimatkoja ei ole ja samalla heidän kehittämisensä jääkiekkoilijana olisi helpompaa. Pelejä sarjassa tulisi lähes yhtä paljon, kun lohkoissa olisi kaksinkertainen sarja ja sen lisäksi kohdattaisiin myös toisen lohkon joukkueet.
Jää-Kotkien valmentaja Matti Keinonen oli samaa mieltä Hagmanin kanssa pelin sekavuudesta. -Tätä se on, kun kahden eri sarjatason joukkueet kohtaavat, Keinonen kommentoi. Eikä hän
suinkaan tarkoittanut tällä sarjatasojen välistä eroa, vaan sitä eroa, joka on pelityyleissä eri tasoilla. Oman joukkueen kahden miehen ylivoimaan hän ei ollut tyytyväinen, homma meni kiekon siirtelyksi. Ihmetystä herätti se, että 5-3 ylivoimaa on harjoiteltu ja silloin se on sujunut hyvin, miksei pelissä? Laaksosen saamasta käytösrangaistuksesta hän totesi, että vain kolme henkilöä koko hallissa ei nähnyt kun kiekko osui katossa ilmastointiputkeen, päätuomari ja linjamiehet.
Muutamat pelaajat eivät tänään päässeet omalle tasolleen ja eikä Valavuokaan maalissa ollut aivan parhaimmillaan, murehti Keinonen. - Huomenna levätään ja sitten lähdetään maailmaa kiertämään,
hän lopetti tarkoittaen viikonlopun tulevaa raskasta vieraspeliturneeta.
Hayley
Valmentajien jälkeen lehdistön eteen saapui suoraan suihkusta kanadalaishyökkääjätär Hayley
Wickenheiser. Hän luonnehti illan peliä runsasjäähyiseksi ja oman alivoimapelin onnistuneen hyvin. Peli oli kova ja heillä oli tuuriakin mukana, Salamat ansaitsi parempana voiton.
Uudenkaupungin hallia ja katsomon ilmapiiriä hän piti kohteliaasti hienona. Jää-Kotkissa on paljon
kokeneita pelaajia ja sitä vastaan piti pelata tarkasti. Seuraava peli Kirkkonummella on ehkä kovempi peli ja Jää-Kotkatkin pelaa varmasti tarkemmin.
Wickenheiser ei valinnut Suomea mitenkään tietoisesti pelipaikakseen ja halu pelata Euroopassa johtui paljolti liikkuvasti pelityylistä jota täällä harrastetaan, sekä myös isommista kaukaloista, kuten naisten MM-kisoissakin. Ensi kauden pelipaikastaan hän ei ole vielä varma. Hän voi tulla
Suomeenkin takaisin, mutta se riippuu paljolti HC Salamien tilanteensa. Naisten MM-kisojen voittajaveikkauksesta, kumpi voittaa Suomi vai Kanada, Hayley kertoi naurahtaen laittavansa rahansa likoon Kanadan puolesta.
Lopuksi hän totesi, ettei ollut tyytyväinen omaan peliinsä tänään, mutta tärkeintä oli, että oma joukkue voitti.
HC Salamat oli hyvää tasoa
Jos peli olikin sekava, se oli myös jännittävä. Vauhtia oli välillä kohellukseenkin asti ja sitä
show-puoltakin saatiin pienten hanskaamisten muodossa. HC Salamat teki kolme osumaa oikeastaan kuin varkain. Jää-Kotkat teki alussa työn, ja kun ylivoimakaan ei toiminut, veivät
kirkkonummelaiset pisteet mukanaan. Keinosella on nyt pari päivää aikaa keksiä keinot millä peli saadaan taas irtonaiseksi ja ylivoimakuvio kulkemaan viikonlopuksi. Pelien tärkeys näkyy
muutamissa pelaajissa yliyrittämisenä. Jos tässä pelissä kaikki pelaajat olisivat olleet yhtä kylmähermoisia kuin Jää-Kotkien parhaana palkittu Mika Laaksonen, oli HC Salamat poistunut
pelistä hävinneenä.
Maksim Ivanov pyöri välillä hyvin, mutta se viimeinen kiemura oli välillä liikaa. Joni Aurasuo taisteli taas hyvin, mutta saman ketjun Topi Riutta ei oikein pysynyt juonessa mukana. Ykkösketjun Pasi Reunanen oli oudon vaisu kaksi ensimmäistä erää, mutta lopussa alkoi kulkea vähän paremmin. Rami Kaupinsalo jaksoi karvata loppuun asti, mutta niin hän kuin Sami
Häätyläkään eivät vielä pystyneet hyödyntämään Jari Torkin hyviä syöttöjä. Yleisesti kaikki hautoivat kiekkoa liikaa nurkissa ja ylivoimissa pidettiin turhaan kynttilää vakan alla.
Myönnettäköön, että Salamat oli tähänastisista Ukissa nähdyistä karsijoista selkeästi paras, mutta
paljolti heidänkin pelinsä lepää ykkösviisikon varassa. Maalissa Hannu Seppäsen ei mitään paraatitorjuntoja tarvinnut näyttää, koska laukaukset tulivat yleensä suoraan päin tai kokonaan ohi maalin. Liukkaimmin vierailijoista liikkui Teemu Väisänen, samassa ketjussa parhaana palkittu
Teemu Telsavaara teki ja syötti yhden maalin. Antti Tevasen saldoksi jäi yksi osuma.
Päätuomari Kimmo Nurminen tuomitsi alle tämän ottelun tärkeyden ja arvon. Hän ei joko nähnyt kaikkea tai on katsonut liikaa NHL-pelejä. Jos halutaan, ettei kentällä kukaan loukkaannu, ei
tämäntasoista tuomarointia saa sallia, vaikka ei olekaan kyse SM-liigan pudotuspelistä.