Erät kuin toisintoja
Kuten arvata saattoi, kaikki vapautuneisuus ja irtonaisuus oli tipotiessään kummankin joukkueen
pelistä alkuminuuteista lähtien. Alun hapuilun jälkeen sai Jää-Kotkat vauhtia
luistimiinsa ja kova rummutus Jokipoikien päähän alkoi. Vaikka vauhtia ja kovia vääntöjä laidoilla
olikin, niin tietynlainen maltti puuttui koko ajan pelistä. Niin isäntien hyökkäyksistä, kuin vieraitten
purkukiekoista. Ajoittain Jokipojat oli yhtä lailla hätää kärsimässä kuin Jää-Kotkat tämän kauden runkosarjan alussa. Jää-Kotkien laukauksen vain menivät kovan painostuksen ohessa ohi tai yli.
Hyvän otteen jatkuessa joutui Jokipoikien kolossimainen puolustaja Arttu Käyhkö koukkaamaan rangaistuksen arvoisesti Jää-Kotkien pelaajaa. Aika mukavasti sujuneen ylivoiman aikana oli kiekko lipsahtaa Mikko Rantaselta yli siniviivan, mutta Mika Laaksonen ehti hätiin. Laaksonen leipoi pienessä tilassa kiekon aivan siniviivan ja laidan nurkassa rauhallisesti haltuunsa ja lähetti terävän jäänuoliaisen karvaavan pelaaja jaloista kohti maalia. Pahoin maskissa ollut Jokipoikien maalivahti Marko Mäkkeli päästi kiekon längistään maalin perukoille.
Painostus jatkui Jokipoikien päädyssä maalin jälkeen ja tulosta syntyi runsaan minuutin kuluttua
edellisestä osumasta. Marko Raita antoi kiekon kaukalon nurkalta B-pisteen tuntumaan vartioimatta jääneelle Ilkka Heikkiselle. Puolustajan maila heilahti ja samoin heilahti myös verkko Jokipoikien maalissa. Vieraitten maalivahti oli voimaton Heikkisen komean vedon edessä.
Tämän toisen osuman jälkeen oli Jää-Kotkilla vielä muutama hyvä tekopaikka, mutta nopeasti tulleet tilanteet menivät ohi ja Jokipoikien puolustus pääsi siirtämään kiekon väljemmille vesille. Erän käännekohta oli hieman ennen puoltaväliä Joni Aurasuon ottama rangaistus estämisestä. Jokipojat käytti tilaisuutensa hyväkseen ja jäähyn loppuvaiheilla Marko Mönkkönen siirsi kiekon vapaaksi jääneelle Käyhkölle, joka ei erehtynyt. Jää-Kotkien alivoimaneliö oli kasaantunut toiselle puolelle kenttää ja näin tämä tornin kokoinen puolustaja sai vapaasti tömäyttää kiekon ohi yksin jääneen Matias Valavuon.
Tämä Jokipoikien kavennusosuma antoi lisää uskoa ja nyt ote siirtyikin vieraille. Painostus ei ollut
aivan yhtä totaalista kuin Jää-Kotkilla erän alussa, mutta pahoja laukauksia maskin takaa sateli koko ajan kohti Valavuota. Selvä hätäily näkyi myös Jokipoikien viimeistely-yrityksissä. Oliko se sitten sarjatasojen eroa, mutta välillä kiekkokin katosi joensuulaisten mailan lavasta kuin itsekseen. Näillä pahoilla hetkillä Matias Valavuo piti pintansa ja otti pahastikin pomppivat laukaukset kiinni.
Erän lopulla Jari Torkki sai vielä rangaistuksen koukkaamisesta ja Marko Mönkkönen saman rikkeen johdosta käytösrangaistuksen komeasta sukelluksesta laidan vieressä.
Toinen erä alkoi isäntien pelatessa vajalla, mutta tämä lyhyt alivoimapätkä selvitettiin kunnialla. Heti perään sai Jokipoikien Mikko Vanninen jäähyn ja kun sitä oli jäljellä vajaa minuutti, teki Juhana Repo hänelle seuraa jäähyaitioon. Kahden miehen ylivoimalla ei Jää-Kotkat vielä onnistunut maalinteossa, vaikka kiekko kiersikin välillä hyvin mieheltä toiselle. Nyt Jokipoikien karvaus ja rikkominen oli parempaa ja välillä vastustajalla oli vaikeuksia saada kiekko
hyökkäyspäähänsä. Sinnikäs yritys toi kuitenkin tulosta. Mika Laaksonen laukoi kiekon siniviivalta päin maalivahtia, jonka torjunnasta ulos pompanneen kiekon löi Maksim Ivanov maaliin.
Hyvä ote jatkui Jää-Kotkilla ja Jokipojat oli taaskin välillä aikamoisessa pyörityksessä omassa
päässään. Sama toistui kuin ensimmäisessäkin erässä. Paikkoja kyllä saatiin aikaiseksi, mutta jokin
pieni ylilatautuminen tai mailasta puristaminen aiheutti sen, että kylmäverisiin ratkaisuihin ei
pystytty. Jokipoikien maalissa Mäkkeli oli välillä onnekkaastikin kiekon edessä maalinsa suulla.
Pikkuhiljaa erän vanhetessa alkoivat joensuulaiset taas saada pelin juonesta kiinni ja aloite alkoi siirtymään heille. Kun vielä Mikko Rantanen ja Mika Laaksonen saivat sopivasti peräkkäiset jäähyt, niin Jokipoikien etsikkoaika koitti. Kun Laaksosen jäähyä oli vielä jäljellä, oli kukas muu kuin Käyhkö taas pahanteossa. Mikko Vanninen laukoi kohti maalia ja Käyhkö suti paluukiekon nurkalta sisään. Tuntui siltä, että Käyhkön poissiirtämisen maalinsuulta tarvittaisiin maansiirtokone
tai joku muu rajunpuoleinen laite.
Tämä kavennus löi pökköä lisää Jokipoikien koneeseen ja pelin painopiste siirtyi nyt vuorostaan
Jää-Kotkien päätyyn. Kuten edellisessä erässäkin, ei aivan yhtä pahana kuin isäntien painostus, mutta vaarallisena kuitenkin. Kun tarpeeksi pistää kiihkoa omaan peliin, joutuu vastustaja
rikkomaan ja niinpä Mikko Mäkiranta joutui jäähyaitoon koukkaamisesta. Sami Puruskainen haastoi Mika Laaksosen siniviivan tuntumassa ja pienellä harhautuksella pääsi sen verran tästä ohi, että pääsi laukomaan kohti maalia. Kiekko lipsahti harmittavasti Valavuo hanskan kärjen yli pystytolpan vierestä maaliin. Jokipojat oli tullut kahden maalin tappioasemasta tasoihin ja näytti, että peli ei suinkaan ole vielä selvä.
Viimeiseen erään Jää-Kotkat ei tullut samanlaisella ryminällä kuin kahteen aikaisempaan. Nyt peli oli tasaisempaa tai voisiko sanoa yhtä sekavaa kuviointia molemmilta osapuolilta. Jää-Kotkat oli kuitenkin se terävämpi joukkue ja nopeitten molemminpuolisten hyökkäilyjen päätteeksi pääsivät
Hannu Pajunen ja Joni Aurasuo kahdestaan yhtä puolustajaa vastaan koettamaan onneaan. Pajunen
heitti kiekon pakin ohi Aurasuolle, joka hermonsa kurissa pitäen harhautti maalivahdin ja nosti kiekon yläpesään.
Kotvasen kuluttua luisteli Jokipoikien Tomi Pakarinen kahden minuutin istunnolle. Taaskin Jää-Kotkien ylivoima toimi alussa aivan mukavasti, mitä tulee kiekon siirtelyyn ja hautomiseen. Mutta kun kumilaattaa ei saatu maalin ja vastustajakin pisti koko ajan hanttiin, alkoi tämä ylivoima
kulua kohti loppua. Aivan jäähyn loppusekunneilla jäi Hannu Pajunen siniviivan tuntumassa kahden Jokipoikien pelaajan väliin, tai voisiko sanoa murjomaksi. Pajunen jäi makaamaan tuskissaan jäälle ja peli katkaistiin.
Kesti tovin, ennen kuin lääkäri saapui jäälle ja lopulta loukkaantunut pelaaja kannettiin paareilla pois kaukalosta. Päätuomari Jussi Leppänen siirtyi tuomariympyrän sisälle keskustelemaan
linjatuomareittensa kanssa. Myös joukkueitten kapteenit menivät kuulolle. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin toinen linjamiehistä luisteli Jokipoikien vaihtoaition viereen ja viittoili pelaajaa numero 21 jäähylle. Kun Jani Lahtinen luisteli pois pelaaja-aitiosta, näytti Leppänen miehelle saman tien ovea. Ottelurangaistuksen syynä selästä taklaaminen.
Melkein minuutin verran tarvittiin ennen kuin kiekko löysi tiensä Jokipoikien pussiin. Mika Laaksonen syötti pikkumustan siniviivalta ristiin maalin edustalle Pasi Reunaselle. Mäkkärin polvisuojan ja maalin pystytolpan väliin jääneestä rotan mentävästä kolosta löysi Reunanen kiekon
mentävän aukon ja taas oli kotijoukkue kahden maalin johdossa.
Jäljelle jääneen ylivoiman aikana ei enää lisäosumia nähty ja katsomossa alettiin jo pelätä taas otteen siirtyvän Jokipojille. Ja niinhän siinä jostain kumman syystä taas kävi, tai oikeastaan kotijoukkue alkoi myös hieman kai jo varmistella kahden maalin johtoaan. Yleensä tällaisissa
tilanteissa aloite siirtyy aina takaa-ajajalle, kun johtava joukkue keskittyy pelkästään rikkomiseen. Oli niin taikka näin, kun kuusi minuuttia oli peliä jäljellä sai Jari Torkki kakkosen
väkivaltaisuudesta ja heti jäähyltä päästyään toisen samanlaisen. Jälkimmäisen jäähyn saatuaan Torkki sanoi muutaman valitun sanan tuomarille, mutta ei käyttänyt ilmeisestikään sivistyssanoja,
koska ei saanut käytösrangaistusta.
Neljän minuutin ylivoiman aikana ei Käyhkö enää päässyt tekemään pahojaan, eikä liioin kukaan muukaan joensuulaisista. Ei auttanut edes aikalisä ja maalivahdin poisveto Torkin toisen jäähyn ajaksi. Käyhkökin tuntui jo väsyneeltä pojalta, kun oli joutunut raatamaan kentällä pitkiä jaksoja.
Iso mies kun väsyy, niin se on sitten kerrasta poikki. Loppusinetiksi sai Pasi Reunanen kiekon vieraitten sähläilyn päätteeksi tyhjän maalin eteen ja eihän Valkeakosken iso poika
empinyt, vaan pisti kiekon kursailematta kuudennen kerran savolaisten muikkurysään. Tärkeä
avausvoitto karsintasarjassa lämmitti kotikatsomon mieliä ja varmasti myös pelaajia ja valmentajia.
Jälkipuinti
Jokipoikien valmentaja Jouni Varis kommentoi pelin jälkeen, että voittoa oli tultu hakemaan ja 3-6 tappio tuli. Tappiosta huolimatta ei kuitenkaan vaivuta synkkyyteen, hän lisäsi. Tasakentällisin katsottiin miltä Mestis-taso näyttää ja joukkue oli ehkä hieman liian nöyrä vastustajan edessä.
Valmentaja oli tyytyväinen kolmeen tehtyyn ylivoimamaaliin. Jokipoikien vahvuutena on ollut hyvä liike, mutta nyt vastustaja päästettiin karkaamaan kahden maalin johtoasemaan. Tasoihin nousu toisessa erässä oli positiivista, mutta pelin ratkaisu tapahtui Pajusen loukkaantumisesta aiheutuneen
jäähyn jälkeen. Variksen mukaan, kysyttyään omilta pelaajiltaan, tapaukseen ei liittynyt rikettä.
Häviö Mestis joukkueelle ei ole hävettävä asia, lopetti Varis kommenttinsa.
Matti Keinosen mukaan peli oli sekavaa, kuten odottaa saattoi. Vastakkain oli kaksi erityylistä ja eri sarjatasoilta olevaa joukkuetta, nyt saatiin esimakua Suomi-sarjasta. Keinonen mietiskeli myös, että olisi ehkä pitänyt tiivistää peli kolmeen viisikkoon aikaisemmin, esimerkiksi Ivanovin peli kärsi pitkistä vaihtoväleistä. Edessä on kova 10 pelin sarja, joka oli hyvä aloittaa voitolla ennemmin kuin tappiolla, jatkoi Keinonen ja totesi heti perään, että seuraavaksi onkin edessä kaksi vieraspeliä. Tällä hän tarkoitti tiukaksi vedettyä pelirytmiä, jossa pitkän matkustamisen takia ei pahemmin
palautumisjaksoja ole.
Keinonen oli myös hieman ymmällään omiensa hermoilusta johtotilanteissa, mutta arveli sen johtuvan tilanteen outoudesta. Ja kun mainittiin vastustajan puolustaja Arttu Käyhkö, Keinonen sanoi, ettei mitään erikoissysteemejä kenenkään pelaajan varalle tehdä, pelataan vain sitä omaa
peliä.
Tuomaritarkkailijalta kysyttiin mitä hänen mielestään tapahtui Pajusen loukkaantumistilanteessa. Vastaus oli yksiselitteisesti: rike, poikittainen maila.
Karsintasarja alkoi uusikaupunkilaisia ilahduttavasti kotivoitolla. Tämän illan vastustaja ja muitten pelien tulokset kuitenkin osoittavat, että tänä vuonna sarjasta saattaa tulla todella tasainen ja tiukka.
Jokipojat oli kaikkien erien alussa altavastaajana, mutta nousi erien loppupuolella hyvin takaisin
taisteluun. Molemmat joukkueet puristivat liikaa mailaa. Se näkyi huonoina syöttöinä, hätäilyinä ja
virheinä. Jää-Kotkat pelasi kuitenkin kurinalaisemmin ja käytti erikoistilanteensa paremmin
hyödyksi. Tasakentällisin Jää-Kotkat oli parempi. Aloituksia hävittiin turhan paljon, etenkin omassä päässä.
Kotijoukkueen ykkönen oli yhden maalin tehnyt ja kaksi syöttöä antanut rauhallisen varma Mika Laaksonen, joka palkittiinkin joukkueen parhaana pelaajana. Maalissa Matias Valavuo otti kaiken mitä otettavissa oli ja joutui torjumaan monta ilkeää maskista ammuttua tai muuten vaan propellia
kiekkoa. Pasi Reunanen viimeisteli kaksi maalia, Joni Aurasuo iski voittomaalin ja Maksin Ivanov
kiemurteli välillä pahasti vastustajan päädyssä. Mainita pitää vielä Rami Kaupinsalon piristynyt ote ja taistelu. Kaikki muutkin pelasivat kelpo pelin ja täyttivät tonttinsa miehen lailla.
Niin, ja olihan siellä numero 13, Jari Torkki. Oli täysin selvää, että häneltä ei voinut vielä odottaa mitään vuoden maalikimaraa. Kohtuullisen hyvin hän pysyi vauhdissa mukana, vaikka liike onkin hidastunut ja syötöt kyllä löysivät paikkansa. Voimaakin tuntui riittävän hyvin näihin peleihin. Kyllä
ne verkot vielä alkavat pullistella.
Jokipojille kaikki kaikessa tuntuu olevan jättikokoinen puolustaja Arttu Käyhkö. Hän pelasi alivoimaa, ylivoimaa ja tasavoimaa. Käyhkö sai myös paljon peliaikaa ja lopussa iso mies alkoi
näyttää jo väsyneeltä. Kaksi tehtyä maalia tuo hänelle 3 tähteä pelistä. Puolustaja Miika Haapala pelasi tarkan oman pään pelin ja antoi kaksi syöttöä. Haapala palkittiin joukkueensa parhaana. Yksi tähti menee Sami Puruskaiselle. Maalissa Mäkkeli oli epävarman oloinen ja pudotteli kiekkoja, miksei Pekka Mäkitalo pelannut?
Päätuomari Jussi Leppänen salli hieman turhankin ruman pelin. Eivät kotijoukkueen pelaajatkaan
mistään päiväkodista kotoisin olleet, mutta kyllä joensuulaiset olivat tulleet suoraan mottimetsästä
peliin.