Valavuo kuopiolaisten esteenä
Heti alusta asti oli selvä, kumpi osapuoli pelissä on niskan päällä. KalPan hyökkäykset alkoivat heti vyöryä kohti Matias Valavuon vartioimaa uusikaupunkilaismaalia. Petteri Nieminen ja Matti Kesseli ottivat lähes aivan peräjälkeen jäähyt. Näin kotijoukkue sai pelata lähes koko erän
ensimmäisen kolmanneksen vajaalla. Vaikka KalPa ylivoima pääsikin suhteellisen helposti Jääkotkien alueelle, maalia ei saatu aikaiseksi. Kiitos siitä maalivahti Valavuon ja koko nelikon yllättävänkin kurinalaisen alivoimapelin.
Ensimmäisen kerran kotijoukkue pääsi vastustajan pelialueella vasta kun Sami Salonen kuopiolaisista lähti jäähylle ajassa 8.14. Pari minuuttia Jääkotkat jaksoikin nuhjata kuopiolaisten puolustusalueella, tuloksena ainoastaan pari laukausta. Jäähyn päätyttyä peli siirtyi tasakentällisin taas ukilaispäätyyn.
Viisi minuuttia ennen erän päättymistä onnistui Tero Varonen yllättämään Valavuon lähietäisyydeltä jäänuoliaisella. Tilannetta edelsi kova painostus ja kotijoukkue ei saanut kiekkoa pois omalta alueelta. Varonen
lirautti kiekon maaliin lievän maskin takaa, eivätkä liian työllistetyt puolustajat ehtineet häneen enää kiinni.
Loppuerä meni hieman tasaisemmissa merkeissä ja Jääkotkat sai kiekon kuopiolaisten avausmaalin jälkeen ensimmäisen kerran kunnolla ylös omaan hyökkäyspäätyynsä. Ainoat tilastomerkinnät olivat Sami Salosen ja Mikko Rantasen yhtaikaiset jäähyt ja Jyrki Tirkkosen jäähyt erän loppuminuuteilla. Näitten jäähyjen aikana ei lisämaaleja nähty. Torjunnat Valavuolle 13-3, Ari Luostarinen sai palella toisessa päädyssä toimettomana.
Tasaisempi toinen erä
Erän alkajaisiksi oli Jääkotkien Topi Riutalla miljoonan euron paikka tasoittaa peli. Hyvästä hyökkäyksestä Riutalle siunaantui tyhjä maali eteen, kun Luostarinen oli vielä maalin toisella nurkalla. Jostain kumman syystä Riutta syötti kiekon vielä toiselle nurkalle Kaupinsalolle, joka ei
taaskaan onnistunut. Mitä lie hyökkääjän päässä tuolloin liikkunut?
Joko kuopiolaisten vauhti oli hiipunut tai Jääkotkat saanut uutta intoa erätauolla. Peli oli selvästi
tasaantunut ja Luostarisen maalin edustallakin alkoi vierailla yhä useammin sinipaitaisia pelaajia.
Turkulaiskaksikko Tomi Sykkö-Matti Aho ja kolmantena lenkkinä Hannu Pajunen sai pariin otteeseen hyvänkin pyörityksen aikaiseksi KalPan päätyyn. Kunnon laukauksia ei kuitenkaan saatu
aikaiseksi. Eipä saanut KalPakaan erän alkupuoliskolla ihmeempää aikaan. Laukaukset kylläkin suuntautuivat tarkemmin kohti maalia kuin kotijoukkueella.
Puolessavälissä erää Sami Salonen ja
Sami Simonen pääsivät kahdestaan vastakkain Tommi Suutarin ja Petteri Niemisen kanssa. Suutari ei pystynyt estämään Salosen syöttöä ja Nieminen ei pystynyt estämään Simosen maalintekoa.
Valavuo oli voimaton tässä tilanteessa, 0-2 KalPalle. Tämän maalin jälkeen ote siirtyi hieman enemmän vierailijoille ja sitä myös edesauttoi Jääkotkien kolme kaksiminuuttista Kalpan yhtä
vastaan. Valavuo esitti taas erän jälkipuoliskolla muutaman haamutorjunnan, puolustajien
höntyillessä.
Kotijoukkue syttyy vielä taistelemaan
Peli ei ollut vielä menetetty kotijoukkueen mielestä. Yritystä oli tullut selvästi lisää ja etenkin Sami
Häätylä ja pimennossa ollut Maksim Ivanov äityivät ottamaan miestä erityyliin kuin edellisissä erissä. Ivanovin taklaukset eritoten olivat rajunoloisia, mies itse lensi välillä enemmän kuin taklauksen kohde. Yleensäkin pelaajat jaksoivat vielä yrittää kiitettävästi, vaikka olivatkin kahden maalin tappiolla.
Tulosta syntyikin vajaan kymmenen minuutin kuluttua. Kiekko ajautui Häätylän iskemänä kuopiolaisten päätyyn ja Ivanov karvasi sen hyvällä mailatekniikallaan itselleen.
Hyökkääjällä oli ilmeisesti aikomus syöttää se maalin eteen Häätylälle, muuta syöttö epäonnistui Ivanovin kurvatessa maalille ja lurahti ohi Luostarisen ja maaliin. Kavennusmaali toikin lisäpuhtia Jääkotkille ja KalPa oli lievässä alakynnessä hetkittäin. Ukilaisten hyökkäykset olivat kuitenkin sen verran rönsyileviä ja hajanaisia, ettei tulosta maalin muodossa saatu aikaiseksi.
Sen verran tämä ote hermostutti kuopiolaisten valmentajaa, että hän otti aikalisän ajassa 53.57. Tiedä sitten oliko se aikalisän vaikutus, että runsaan minuutin kuluttua KalPa johti peliä 1-3. Samuli Suhonen sai kiekon keskelle siniviivaa Sami Saloselta ja kiekko meni maaliin pystyrautaa hipoen ohi maskissa olleen
Valavuon. Aikaa oli vielä viitisen minuuttia ennen kuin summeri päättäisi pelin. Kaikki olisi vielä mahdollista - teoriassa, käytännössä tämä Suhosen osuma ratkaisi pelin. Marko Ahosilta kaunisteli vielä lukemia ylivoimalla, kun Matti Aho istui jäähyä kiinnipitämisestä.
Suunta kohti parempaa?
Avauskierroksella Jääkotkat hävisi K-Vantaalle kuudella maalilla, sitten Ahmoille viidellä maalilla. Kotitappio tuli TuTolle taas kuudella maalilla ja Sport kuritti Vaasassa viidellä maalilla. Nyt tuli tappio ”vain” kolmen maalin erolla. Jos tämä kehitys jatkuu, voidaan odottaa, että jossain
lokakuun puolivälissä pojat pelaavat jo tasapelin ja kuun lopulla tulee ensimmäinen voittokin.
No, menkööt tuo edellinen huumorin piikkiin. Tämän iltainen peli oli huomattavasti parempi esitys
kuin edellinen peli TuToa vastaan ja ainakin näyttää vielä siltä, että pelaajat yrittävät tosissaan loppuun asti. Vaikka tuleekin näissä jutuissa arvosteltua etenkin puolustajia, niin kyllä he tänään kaikkensa yrittivät, jotta tappiota ei tulisi. Oikeastaan käy sääliksi pelaajia, jotka puurtavat
kaukalossa kykyjensä rajamailla lähes puolityhjälle katsomolle. Kannustusta ei tule kuin pieneltä tyttöjoukolta vaihtoaition takaa ja muu katsomo on kuin hautajaisissa.
1-4 tappio on tosiaankin siedettävä tulos, jos vertaa sitä edellisiin peleihin. Ja niin Suutari kuin
Paananen puolustuksessa pelasivat ihan mukiinmenevästi. On ymmärrettävää, että loikkaus ylemmälle sarjatasolle vie aikansa ennen kuin siihen tottuu. Koko pakisto ei mitenkään loistanut,
mutta virheitten määrä oli pienempi kuin edellisessä pelissä - edelleenkin niitä toki tuli hieman liikaa.
Hyökkääjistä Häätylä ja Ivanov nostivat profiiliaan viimeisessä erässä. Turkulaiskaksikko Aho-Sykkö oli toisessa erässä pirteimmillään. Riutta väläytteli välillä yksilönä ja pitkänä miinuksena missattu avopaikka. Aurasuo oli pikkaisen pimennossa ja Kaupinsalo edelleenkin kuutamolla. Tältä ketjulta olisi odottanut enemmän.
Valavuo oli hyvä. Jos Jääkotkat olisi voittanut, hän olisi ollut erinomainen - se olisi jo vaatinut hirvittävän paljon tuuria ja yli-inhimillisiä kykyjä - kuitenkin kolme tähteä tänään.
Viime kaudella haukkumani Aleksi Rantala oli päätuomarina. Vaikka kotijoukkueen pelaajat parista jäähystä kyselivätkin, hän piti hyvin linjansa eikä ratkaissut peliä. Molemmilla joukkueilla oli ns. normaali määrä jäähyjä. Toisin taisi esim. olla tänä iltana KJT:n kotipelissä.
Lisää miehiä, please
Turkulaispelaajat Matti Kesseli ja Matti Aho olivat näillä näkymin viimeistä kertaa Jääkotkien paita päällä. Turun Sanomien mukaan pelaajien opiskelu Turussa aiheuttaa haittaa pelaamiseen Ukissa. Tomi Sykkö jatkaa pelejään Ukissa toistaiseksi.
Pelaajat siis vähenevät. Nyt kiinnostaa kovasti mitä Jääkotkien johtokunta tekee. Raumalla kävelee pitkin jäähallia ”vapaita” pelaajia, kuten Petteri Lotila, Petri Lätti ja Jari Torkki. Kaksi jälkimmäistä eivät ole tosiaankaan mitään turhia heppuja! Heistä kannattaisi maksaakin jo jotain. Vaikka itsekin olen kritisoinut edelliskausien yhteistyötä Lukon kanssa, näyttää siltä, että Lukko on se ainoa oikea paikka johon Ukissa pitää tukeutua. Toivottavasti nykyinen johtokunta ei ole polttanut siltoja
Raumalle päin lopullisesti, ja myös hieman ymmärtämystä Raumalta uusikaupunkilaista kiekkoilua
kohtaan toivoisin. Luulisi Mokan ja kumppaneitten ymmärtävän sellaisen ”farmiseuran” arvon,
joka on 40 minuutin ajomatkan päässä. Jos valmennus tai muu ei Lukkoa miellytä, tarjotkoon omia miehiään remmiin.
Pelin parhaina palkittiin Jääkotkista Maksim Ivanov ja Marko Ahosilta KalPasta. Ivanov sai myös
pizzan avausmaalin tekijänä, on sitten miehellä hieman särvintä kaljankin lisäksi. Kyllä niillä nuori mies lauantai-illan pärjää.