0–2, 3–2, 3–4, 5–4. Numerot kertovat kaiken olennaisen pelin kulusta. Tappara johti ottelua kahdella maalilla, mutta otti pikavauhdilla kolme maalia omiin. Sitä seurasi aikalisä ja valmentajan hurja ripitys. Kohta peli olikin taas tasan, ja päätöserän alussa taas vierasjohdossa.
Pelicansin onneksi kokenut kettu Marko Jantunen astui ratkaisuhetkillä esiin. Jantusen ajatukset olivat kaksi ensimmäistä erää jossain Espanjan korkeudella, mutta ajassa 53.33 hän oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja osoitti viileät ratkaisijantaitonsa.
Neljän maalin hirmuiltaa viettänyt Jori Lehterän ketju ei saanut kiekkoa purettua omista, ja peliväline pomppi Jantuselle, joka laukaisi kotijoukkueen piinan tekemällä tasoitusmaalin.
Neljä minuuttia myöhemmin Jantunen siirsi kiekon hyökkäyspään aloituksen jälkeen puolustaja Joonas Jalvannille. Hän liukui takatolpalle ja sutaisi onnenkantamoisesti illan voittomaalin.
– Onnella se meni. Osui tolppaan ja taisi sitten pomppia veskan varusteista sisään, Jalvanti hymyili.
Jalvanti oli tehnyt myös Pelicansin 2–2-tasoitusmaalin toisessa erässä. Kahden maalin ilta oli 21-vuotiaalle puolustajalle liigauran ensimmäinen.
– Valmennus on antanut luvan nousta, jos on paikka. Siitä on hyvä laittaa.
– Ensimmäisessä maalissa ei tänään tarvinnut muuta kuin siirtää kiekko sisään, hän kiitteli Jan Latvalan tekemää esityötä.
Varakapteeni Jalvanti sai kiitosta myös päävalmentaja Mika Toivolalta.
– ”Jalu” pelasi hyvin, minusta Kakko–Jalvanti-akseli oli tänään meidän pakiston paras. Jalulle taisi kertyä eniten minuuttejakin, Toivola huomautti.
”40 metrin alueella OK”
Toivolan tuuletus pelin jälkeen pukukoppikäytävälle astuessa oli vapautunut. Voitonkiekaisun päästyään hän lisäsi itsekseen, että ”joskus huonollakin pelillä tulee voitto”.
– Emme olleet tänään juuri vastustajaa parempia. Ehkä kaksi pistettä ja jatkoaika olisi ollut kohtuullisempaa, mutta en pannut pahaksi kolmestakaan, hän myhäili hetkeä myöhemmin varsinaisessa lehdistötilaisuudessa.
– Ensimmäiset 7–8 oli meiltä hyvää ja paikkoja paljon. Sen jälkeen loppuerä oli Tapparan, sitten mentiinkin melkein vuoron perään.
Tapparan päävalmentajan Mikko Saarisen mukaan ”peli ratkesi siihen, että Pelicans teki yhden maalin enemmän, ja ihan ansaitusti”.
– Meidän pelimme oli 40 metrin alueella ihan OK. Tällä tarkoitan tietysti keski- ja hyökkäysaluetta. Oman pään pelaamisessa meillä oli suuria vaikeuksia, Saarinen tuskaili.
Syyttä hän ei murehtinut. Jalvanti viimeisteli 2–2-maalin takatolpalta tyhjiin vartioiden ollessa kaukana. Jesse Saarisen 3–2-osuma syntyi läpiajosta, kun Tapparalla oli vaihto pahasti kesken.
Jantusen tekemää neljättä maalia edelsi epäonnistunut purkukiekko, ja Jalvannin voittomaali syntyi käytännössä suoraan hyökkäyspään aloituksen jälkeen.
Epäonneakin Tapparalla oli. Pelicansin avausmaalissa Vili Sopasella oli paluukiekon jälkeen paljon tyhjää tilaa jonne osua. Laukaus osui Mika Lehdon räpylään, mutta sieltä kiekko pomppi sisään.
Oman pään pelaamiseen oli myös Toivola tyytymätön omiensa osalta, mutta kolmen pisteen potti ja etenkin loppukirin sisukkuus miellyttivät häntä suuresti.
– Joukkueen sisältä löytyi leadershippiä [johtajuutta] lopussa. Siihen olen tyytyväinen, sillä monta kertaa on sakattu kolmannessa erässä etenkin kotipeleissä.
Lehterän ketju hurjana
Jori Lehterän asema pistepörssin kärjessä tukevoitui entisestään neljän syöttöpisteen myötä. Jonas Enlundin ja tuuraajana ketjussa pelanneen Tomi Pekkalan saldot olivat 2+2.
Tappara oli tarvinnut ketjumuutoksia, koska Steve Guolla joutui nivusvamman vuoksi sivuun. Saarisen mukaan nelosketjussa pirteästi pelannut Pekkala oli selkeä valinta Lehterän ketjuun.
– En tiedä, mistä intuitio siihen tuli, kun ei sitä pelillisesti paljon pysty perustelemaan. Toisaalta tämä oli aika selvä ratkaisu, koska [Niclas] Lucenius piti ehdottomasti siirtää keskelle Guollaa paikkaamaan.
Lehterän ketju pyöritti peliä välillä mielin määrin Pelicansin päädyssä, mutta maalien teossa avainasemassa olivat nopeat hyökkäykset. Kovin komeita osumia kolmikko ei värkännyt. Lehterä pelasi kiekkoa maalille, Enlund ja Pekkala hyökkäsivät kärkkäästi avoimiin tiloihin ja hyödynsivät Pelicans-puolustuksen lepsuilun. Lähietäisyydeltä iskeminen oli valttia.
– Olimme liikaa yhden kentän varassa. Toki myös Ville Niemisen, Timo Koskelan ja Joonas Koskisen ketju loi paikkoja, mutta muuten oli hiljaisempaa. Lopussa pelasimme aika kapealla materiaalilla, Saarinen sanoi.
Guollan kunnosta kysyttäessä Saarinen vaikutti huolestuneelta.
– Eihän se kovin hyvältä näytä. Tuskin pelaa huomenna, Saarinen viittasi lauantain SaiPa-otteluun.