Enimmäkseen kurinalaisesti toiminut puolustuspeli varmaankin miellytti valmentajia, mutta järin suurta viihde-elämystä ei tamperelaisyleisölle etenkään ottelun alkupuoliskolla tarjoiltu. Etenkin TPS:n puolustusvoittoinen, vastahyökkäyksiin perustuva pelitapa ei ollut yllätys, kun tiedettiin että heidän loukkaantumislistansa on pitkä kuin nälkävuosi:
- Tarkkaan emme tienneet, miten TPS vieraissa pelaa, mutta arvioimme että vastahyökkäyspeliä sieltä tulee. Ehkä TPS oli hieman terävämpi kuin arvelin. Tietysti vihastuneena edellisestä tappiosta oli odotettavissakin, että tulevat kovaa, mutta olivat todella teräviä, totesi kotijoukkueen luotsi Mika Saarinen ottelun jälkeen.
TPS:llä avauserän parhaat paikat
Turkulaiset saivatkin ottelun ensimmäiseen erään muutaman maukkaan tekopaikan, vaikka erä olikin muuten melko tapahtumaköyhä. Kolmen minuutin kohdalla vieraat toimittivat hyökkääjänsä Tapparan maaliin maalivahti Mika Lehdon kanssa, ja kiekon viivalle Jiri Vykoukalille. Läpi ottelun sangen kehnosti tuominnut Reijo Ringbom kuitenkin tajusi tässä kohtaa viheltää pelin poikki. Reilua minuuttia myöhemmin olikin sitten jo aivan laillinen tuhannen taalan paikka kyseessä, kun Niko Mikkola pääsi vapaasti nokikkain Lehdon kanssa, ja lähti harhauttamaan tätä. Lehto kuitenkin pelasti tilanteen aivan jäätävästi viime hetkellä sohaisemalla kiekon mailallaan Mikkolan lavasta.
Tapparan ylivoimapeli jälleen hukassa
Tämän jälkeen ote siirtyi kotijoukkueelle, ja hyvän painostusjakson ja muutaman selkeän ohi menneen rikkeen jälkeen vieraille vihellettiinkin kaksiminuuttinen. Tässä kohden nähtiin näyte siitä, miksi Tapparan ylivoimapeli on tilastollisesti liigan kehnointa. Kahden minuutin aikana ei saatu aikaiseksi yhtään mitään.
Mika Saarinen totesikin pelin jälkeen, että tällä hetkellä ylivoima on pahasti hukassa:
- Olemme harjoitelleet sitä paljon, mutta tällä hetkellä se ei kulje. Välillä oli parempaa näkyvissä, mutta kun tiukassa ottelurytmissä ei tule onnistumisia niin se on hukassa taas. Ehkä meillä on tällä hetkellä toivekin hieman vääränlainen, että minkälainen maali halutaan ylivoimalla tehdä. Sillä on suuri vaikutus.
Juuri siltä Tapparan ylivoima todella näyttää: kyse ei ole pelkästään epäonnistuneista suorituksista, vaan siitä että yritetään alunperinkin jotenkin vääriä asioita. Kotijoukkueen heikkoon ylivoimaan vaikuttavat tietysti myös Janne Ojasen poissaolo, ja nyt myös hänen "paikkaajakseen" hankitun Leonids Tambijevsin nivusvamma, jonka paranemista seurataan päivä päivältä. Tällä hetkellä Saarinen pitää todennäköisenä, että mies pelaa jo lauantaina, mutta hankalien nivusvammojen kanssahan mikään ei ole varmaa.
Muun hyvän lisäksi hyvä painostusjakso lässähti täydellisesti huonosti sujuneeseen ylivoimaan, eikä Tappara saanut kunnon otetta pelistä enää koko erän aikana. Tällainen tuntuu tapahtuvan juuri Tapparalle kovin usein, ja Saarinenkin myönsi että asia voi näin olla:
- Niin, no kaikki tapahtumathan vaikuttavat kaikkeen. Yksi maali vastaavasti kääntää pelin meille. Tunteellahan tätä peliä pelataan, ja odotusarvo että tehdään maali kasvaa ylivoimalla, ja ehkä sitten jos sitä ei tule niin se laskee sitä tunnetta.
Oli miten oli, heti jäähyn jälkeen TPS sai 2-1-hyökkäyksen, joka kuitenkin päättyi laukaukseen maalin ohi. Erän loppupuolella Antti Aallon kenttä sai aikaiseksi pari näyttävää pyöritystä. Ensin Lehto pelasti upeasti etukulmasta suoraan syötöstä aivan lähietäisyydeltä tulleen laukauksen, mutta samassa tilanteessa Juha Gustafsson sai kaksiminuuttisen. Tuon alivoiman Tappara selvitti todella mallikkaasti. Sen sijaan hieman köykäisin perustein vihelletyn Johannes Alasen jäähyn aikana nähtiin erän kiekkoilullinen kohokohta, kun vasemmassa hyökkäyskulmassa häärinyt Aalto löysi upeasti syötöllään viivasta Vykoukalin, joka sai nousta täysin vapaasti maalille. Tiedä sitten missä Tapparan puolustus seikkaili, mutta TPS-pakille avautui viivasta tilanteessa todellakin puhdas läpiajo kesken ylivoimapyörityksen. Lehto kuitenkin esitti paraatitorjunnan.
Kotiyleisön kannalta erän kohokohtia olivat lähinnä Marko Mäkisen esittämät muutamat kovat ja puhtaat taklaukset, ja tietenkin tuota äskeistä tilannetta lukuun ottamatta erinomaisesti sujunut alivoimapeli. Myös Lehdon paraatitorjunnat pitivät yleisöä hereillä.
Maali herättää tapahtumaköyhän ottelun
Toinen erä jatkui siitä mihin ensimmäinen jäi, eli TPS sai ajoittain maukkaita tilanteita, mutta enimmäkseen molempien keskialueen sumppu toimi ja hyökkäykset onnistuttiin ajamaan kulmiin. Erän alkupuolella kotiyleisöä vihastuttivat lähinnä Mikko Elorannan ajoittain melko törkeät otteet, jotka varmaankin kielivät turhautumisesta, kun Lehdon ohittaminen ei onnistunut. Näitä nähtiin läpi ottelun, mutta jäähylle mies ei kertaakaan joutunut.
Aikaan 32.07 nähtiin sitten ottelun ensimmäinen ja ainoa varsinainen pelitilannemaali, joka oli paitsi komea, myös todellinen työvoitto. Läpi ottelun Tapparan pirteimpiin lukeutunut Barkovin kenttä hyökkäsi hienosti koko kentän leveydeltä, ja kiekko toimitettiin kauniilla poikittaissyötöllä Venäläiselle vapaaseen paikkaan vasemman b-pisteen kaarelle. Venäläinen ei vielä onnistunut ohittamaan loistavasti esiintynyttä TPS-vahti Karjalaista, mutta kun paluukiekolla ei ollut muita ottajia kuin Marko Ojanen, sai tämä nautiskella kiekon täysin tyhjään maaliin. Maalin jälkeen ottelun hallinta siirtyi Tapparalle, joka ilman Karjalaisen loistoesityksiä olisi voinut lisätä johtoaan parillakin osumalla. TPS-luotsi Jukka Koivu suitsuttikin nuoren maalivahdin esityksiä pelin jälkeen:
- Karjalainen on ollut 15 peliä joukkueemme selkäranka. Hän on tullut neljällä liigapelillä ykkösmolariksi ja kantanut vastuunsa erinomaisesti. Jos joukkue antaisi hänelle sen tuen mitä hän antaa joukkueelle, niin eihän meillä olisi mitään hätää. Olemme saaneet selkeän kilpailutilanteen siihen kohtaan, kun saamme Lassilan Teemun takaisin mukaan, Koivu totesi.
Tähän on helppo yhtyä, sillä Karjalainen oli TPS:n joukkueesta ylivoimainen ykköshahmo, jolle ei sattunut oikeastaan ainoatakaan virhettä - Ojasen maalissakin mies torjui ilmiömäisesti vielä Venäläisen läpiajon, mutta sitä paluukiekkoa ei olisi kyllä ottanut enää kukaan. Toisen erän loppupuolella TPS sai Tapparan jäähyjen vuoksi jälleen otetta pelistä, ja sai epäonnekseen todeta, että jäätävä maalivahti on myös toisessa päässä kenttää. Paitsi että kiekot liimautuivat poikkeuksetta varmasti kiinni, toimitti Lehto muutaman kerran häkellyttävästi kiekon vielä peliin alivoimalla varsin tiukoissa tilanteissa.
Lehto Tapparan sankarina myös päätöserässä
Kolmannen erän alkuun TPS sai hieman tuurillakin pomppineista kiekoista muutaman tuhannen taalan tekopaikan - esimerkiksi väärästä vaihdosta tulleen jäähyn aikana kiekko kimposi Kimmo Koskenkorvan luistimesta maalin edessä yksin odotelleelle turkulaispelurille. Lehto oli kuitenkin ottelussa täysin ohittamaton. Kyseistä joukkuerangaistusta istunut Barkov pääsi jäähyaitiosta suoraan 2-1-hyökkäykseen, ja kun syöttöpaikkaa ei ollut, päätti sen napakkaan laukaukseen, jonka Karjalainen kuitenkin torjui.
Tappara pääsi ottelussa kokeilemaan ylivoimaa myös toisen kerran - ei tosin esimerkiksi lukuisista kasvoihin osuneista mailoista tai vastaavista, vaan kevyehköin perustein tulleen kampitusjäähyn seurauksena. Jobinpostia oli joukkueelle tullut jossain vaiheessa, sillä Marko Ojanen joutui jättämään leikin kesken kylkivamman vuoksi. Tuonkin vamman tilanne on tällä hetkellä aivan auki. Ojasen paikalle Barkovin ketjuun ja myös ylivoimaan oli nostettu nuori Teemu Nurmi, joka täyttikin paikkansa oivallisesti. Näin nähtiin vaihteeksi myös hyvää Tappara-ylivoimaa, ja etenkin taistelu irtokiekoista oli ilahduttavan kovaa. Karjalainen onnistui kuitenkin nollaamaan jo täysin vääjäämättömältä näyttäneen maalin, kun Venäläinen pääsi nostamaan metristä kohti tyhjää verkkoa, mutta jollakin tavalla TPS-vahti maalin siinä tilanteessa esti.
Hieman myöhemmin myös Arto Kukin kenttä sai vahvan pyörityksen aikaiseksi TPS-päädyssä, mutta Karjalainen koppasi Marko Mäkisen rystynoston loistavasti hanskaansa. Kaiken kaikkiaan Tapparan ote ottelusta oli erän alun jälkeen vahva aina ottelun loppuhetkille asti, ja ilman Karjalaisen huipputorjuntoja ottelu olisi ratkennut jo paljon aikaisemmin. Parhaiten kunnostautuivat Barkovin ja Kukin ketjut, mutta myös Kontiolan johtama nuorisovitja sai muutaman näyttävän tilanteen aikaiseksi. Vaisuimmin esiintyi Öhmanin johtama ykkönen laidoillaan Johannes Alanen ja Petri Varis.
Puoli minuuttia ennen ottelun loppua nähtiin jonkinlainen pienoiskuva koko ottelusta, kun Kai Nurminen pääsi laukomaan ranteella lähietäisyydeltä, mutta Lehto koppasi kiekon varmasti hanskaansa. Seuranneella pelikatkolla TPS otti luonnollisesti aikalisän ja maalivahdin pois. Aalto kuitenkin hävisi aloituksen Kukille, ja hetkeä myöhemmin Öhman pääsi karkaamaan 2-1-hyökkäykseen Variksen kanssa. Toivottavasti Öhmanin ystävällinen "var så god" -tarjoilu auttaa Varista löytämään taas tehovaihteen jatkossa, kun mies pääsi nyt nautiskelemaan ottelun niitin tyhjään verkkoon.
Otteluruuhkaa ja loukkaantumisia...
Otteluruuhkan keskellä loukkaantumisiakin sattuu, ja kuten sanottua kotijoukkueen sairaslista piteni tänään toisellakin Ojasella. Tapparalle voitto tällaisesta vääntöpelistä on tuiki tärkeä, sillä näiden härkäviikkojen aikana hankitut pisteet pitkälti ratkaisevat kevään lähtökohtia.
Kurssia on myös vaikea kääntää, jos peli alkaa luisumaan huonoon suuntaan ja pelataan joka toinen päivä. Parastaan ei esittänyt varmasti kumpikaan joukkue, mutta Saarinen oli kuitenkin kohtuullisen tyytyväinen omiensa esityksiin:
- Ei oltu ihan parhaimmillamme, mutta vahvaa taistelua joukkueelta. Aika ajoin olimme vaikeuksissa pelillisesti, mutta pystyimme hyvin tiivistämään puolustusta. Muutaman virheen saimme anteeksi, ja kun sellaiset vaikeudet selvitämme niin sen jälkeen olemme kyllä joukkue jota on vaikea ohittaa. Hyökkäyspelin vaisuus jäi vähän kaivelemaan, mutta vastustaja oli hyvä tänään.
... ja toisaalla uskomaton läjä loukkaantumisia - ja otteluruuhkaa
Tapparan loukkaantumismurheet eivät kuitenkaan ole yhtään mitään vastustajaan verrattuna. Ennen joulua luvassa on vielä yhdeksän peliä, joten tilanne näyttää turkulaisittain todella vaikealta. TPS:n sairaslista on ankea, eikä helpotustakaan ole valmentaja Jukka Koivun mukaan kovin pian luvassa:
- Viikkokausia siihen menee. Lassila on pois vielä seitsemän viikkoa, Lius kahdeksan, Peltonen varmaankin reilun viikon, Kauppisesta en osaa sanoa mitään, Timonen 3-4 viikkoa, Koivu kuusi viikkoa, Kankaanperä kolme ja puoli kuukautta. Kyllähän se lista on niin lohduton kuin olla voi - ja nimenomaan nämä ajat, että kaikki ovat pitkäaikaisia vammoja. Sehän on selvä että se näkyy joukkueessa. Kyllä joukkue tänäänkin taisteli ja yritti, että ei se ongelma siinä sinänsä ole.
Loukkaantumiset aiheuttavat kovasti päänvaivaa valmennukselle myös kilpailun puutteen ja itseluottamuksen heikentymisen vuoksi:
- Valmennuksellisesti näiden poissaolojen isoin seuraus on se, että kilpailutilanne on nolla, kun reserviä ei yksinkertaisesti ole. Jokainen saa illasta toiseen peliaikaa, vaikka ei ehkä saisikaan jos olisi kilpailua paikoista. Mutta nyt vaihtoehdot ovat vähissä - jos paikkaaja tulee, niin se tulee sitten A-junioreista. Mutta kääntäen: jos johtajien kärsivällisyys riittää, niin riittää se minullakin.
- Meidän nuoret pelaajat täyttävät oman puseronsa ihan siinä määrin kuin voidaan odottaa, mutta isomman roolin pelaajien kohdalla ne ongelmat ovat. Ymmärrän että itseluottamus on koetuksella joukkueessa, kun pelaavasta kokoonpanosta puuttuu maalivahti, kolme puolustajaa ja kolme sentteriä - siinä tulee kohtuuttoman paljon kuormaa tietyille herroille, ja se näkyy itseluottamuksessa. Tällaiset poissaolot rikkovat joukkueen yhtenäisyyttä, Koivu totesi.
Vaikka nuoria pelaajia voikin syystä kehua, oli Aallon kenttä tässäkin ottelussa se joka parhaat maalintekotilanteet järjesti - tosin sama yhdistelmä oli jäällä myös molempien Tapparan osumien aikana. Mistä sitten kiikastaa, kun maaleja ei paikoista tehdä? Pelkän huonon itseluottamuksen piikkiin Koivu ei TPS:n kahta peräkkäistä maalitonta peliä pistä.
- Kyllähän tässä täytyy muistaa myös Lehdon väkevä osuus peliin. Ja Tappara puolustaa myös viisikkona hyvin, eikä kakkoskiekkoja tule kovin paljoa joista voisi todennäköisesti niitä maaleja iskeä. Maskipelimme ei myöskään ollut tänään kovin hyvää, päättää Koivu.