Suuresta yllätyksestä ei voi Venäjän voiton yhteydessä puhua. Joukkue lähti otteluun suosikkina ja se myös näytti kentällä siltä, ettei tarkoituksena ollut kesälomille lähtö. Tosiasia on, että vaikka Suomi "antoi" Niklas Bäckströmin huonon maalivahtipelin myötä lahjamaaleja, oli myös Leijonilla tuuria omassa viimeistelyssä. Katsoo peliä niin tai näin, yhteen lauseeseen pelkistettynä on joka tapauksessa helppo todeta: Parempi voitti.
Ilotulitusta alkutahdeiksi
Kumpikaan joukkueista ei lähtenyt otteluun jarrutellen. Tempo oli hyvä ja kentällä tapahtui. Venäjä sai hieman otetta Jere Karalahden jouduttua jäähylle, mutta maalinteossa joukkue ei vielä onnistunut. Sen sijaan Suomi sai avausmaalin, kun jäähyltä päässyt Karalahti ampui siniviivalta ja maalin edessä Petri Pakaslahti ohjasi kiekon Maksim Sokolovin nenän alta maaliin ajassa 7.34.
Viitisen minuuttia tämän jälkeen Suomi pääsi jo kahden maalin johtoon. Sergei Vyshedkevitsh passitettiin jäähylle ja kiekko pomppi suomalaisille. Jukka Hentunen ampui kiekon maalille ja Sokolov torjui kiekon eteensä. Tämän jälkeen venäläisvahti huitaisi kiekkoa ilmasta mailallaan, osuen pelivälineeseen vain hipaisten. Paikalle samaan aikaan rynnistänyt puolustaja Denis Denisov saikin kyseenalaisen kunnian osua kiekon tielle ja ohjata sen Sokolovin haarojen välistä omaan maaliin. Lahjamaali Suomelle, mutta kaikki lasketaan.
Kauaa ei Suomi ehtinyt kahden maalin johdostaan nauttia. Myrskyvaroitus tuli, kun Ilja Kovaltshuk pääsi yksin läpi. Vaihtopenkiltä kentälle täpärästi ehtinyt Kimmo Timonen pääsi kuitenkin pelastamaan tilanteen, joka oli käynnistynyt Petteri Nummelinin menetettyä kiekon hyökkäyspäässä. Minuuttia myöhemmin Venäjä kuitenkin sai ansaitsemansa kavennuksen, kun Jere Karalahti epäonnistui Maksim Afinogenovin syötön katkaisemisessa keskialueella. Virheen seurauksena Aleksandr Ovetshkin pääsi nousemaan vaarallisesti ja nuoren venäläisen laukaus upposikin Niklas Bäckströmin jalkojen välistä sisään. Tässä vaiheessa avauserää oli pelattu 16.03.
Heti seuraavassa vaihdossa Ossi Väänänen huitoi itsensä jäähylle, ja tämä maksoi Suomelle tasoituksen. Itse maali oli suomalaisittain surullinen tapaus. Sergei Gusev ampui kiekon maalille ilman maskia ja Bäckström käytännössä ohjasi kiekon maaliin. Tässä vaiheessa moni oletti, että Suomi on kovaa vauhtia menettämässä ottelun. Leijonat pääsivät kuitenkin vielä uudelleen johtoon ylivoimapelin myötä. Sergei Zinovjevin jouduttua jäähylle Kimmo Timonen ampui kiekon maalille, josta peliväline löysi tiensä verkon perille. Tässäkin osumassa oli ripaus onnea mukana, sillä kiekko muutti venäläisluistimesta suuntaa maalin edustalla.
Punainen vyöry
Avauserän voi sanoa olleen pääpiirteittäin tasainen. Toinen erä ei sitä ollut, sillä Venäjä vei Suomea välillä kuin kuoriämpäriä. Tomi Kallio passitettiin jäähylle erän alussa, mutta tästä Suomi vielä selvisi. Jäähyn jälkeen nähtiin kuitenkin niin vahvaa venäläispyöritystä, että tasoitus tuntui olevan vain ajan kysymys. Hyviä tilanteita siunaantui muun muassa Zinovjeville, joka ohjasi kiekon niukasti yli Suomen maalin. Myös vahvasti pelannut Pavel Datsjuk sai maalipaikan noustuaan maalille.
Helpotusta pyöritykseen toivottiin, kun Aleksandr Semin otti jäähyn ja Suomi sai ylivoiman. Olli Jokisen ketju loikin huikean tilanteen venäläismaalille, mutta Kallio ei saanut kiekkoa edes tyhjään maaliin. Tämän jälkeen ilmeet suomalaisleirissä synkkenivät melkoisesti, kun Datsjuk pääsi alivoimalla vastahyökkäykseen. Illan parhaan pelaajan laukaus upposi Bäckströmin selän taakse - ja jälleen luvattoman helposti.
Erän loppu oli vahvasti venäisten hallussa. Välillä vaikutti jopa siltä, että venäläiset hakevat lisämaaleja kissa ja hiiri -tyyliin leikkien. Suomellakin oli tosin satunnaisia tilanteita, näistä paras Jari Viuhkolalla, joka Kallion esimerkin "innoittamana" ampui hänkin tyhjästä maalista ohi. Erän loppuun Venäjä pääsi vielä kertaalleen ylivoimalle, mutta lisämaaleja ei nähty. Muun muassa Datsjukilla oli hyvä tilaisuus siirtää joukkueensa johtoon, mutta tämän laukaus avopaikassa sai aikaan vain mailan katkeamisen. Tosiasia oli, että huolimatta erätappiosta ja jyrän alla olemisesta Suomi pääsi toiselle erätauolle varsin hyvistä asemista.
Passivoitumista ja ratkaisu rankkareilla
Kolmas erä ei ollut hidasta hiihtelyä, mutta ns. Havaiji-elementti oli saatu karsittua pelistä pois. Venäjä oli edelleen niskan päällä, mutta painostus oli aavistuksen verran näennäistä. Erän mainittavin tapaus oli Aleksei Kovalevin ruma taklaus, joka palkittiin 2+10 minuutin tuomiolla. Suomen ylivoima ei kuitenkaan tilannetta kyennyt hyödyntämään.
Erän alku jatkui rikkonaisena, kun ensin Hentunen rikkoi maalille rynninyttä Datsjukia jäähyn arvoisesti ja tämän päästyä jäähyltä Jarkko Ruutu lähti kuluttamaan jäähypenkkiä. Venäläisten viimeistelytarkkuus oli kuitenkin aavistuksen heikompi kuin aiemmin, ja kun Bäckström pystyi kasaamaan itseään imurointiensa jälkeen, ei lisämaaleja nähty. Ruutun jäähyn jälkeen voi sanoa myös tuomari Reiberin linjan hieman muuttuneen, varsinkin aivan lopussa, sallivampaan suuntaan. Ei voi kuitenkaan sanoa, että kumpikaan joukkue olisi erityisesti hyötynyt tästä.
Kun ei maaleja nähty, siirryttiin jatkoajalle. Sama trendi jatkui, vaikka muun muassa Andrei Markovilla ja Seminillä oli tilaisuutensa ratkaista peli. Lopussa vaikutti siltä, että Suomi oli varsin tyytyväinen edessä häämöttävään rangaistuslaukauskilpailuun. Toisaalta, ei Venäjäkään lopussa riskillä hyökännyt. Rankkareissa Venäjä sitten korjasi potin, kun joukkueen neljästä ampujasta kolme onnistui ja Suomelta vastaavasti vain kaksi viidestä onnistui ohittamaan Sokolovin. Suomen ampujat olivat järjestyksessä Nummelin (-), Peltonen(-), Hagman(+), N.Kapanen(+) sekä O.Jokinen(-). Venäjältä vastaava lista oli Haritonov(-), Jashin(+), Datsjuk(+) ja Afinogenov(+).
Suomen parhaimmistoa oli Niko Kapasen johtama ketju, laidoillaan Hentunen ja Pärssinen. Varsinkin Pärssisen työmoraali ja -määrä oli ihailtavan korkea, eikä maalintekokaan ollut kaukana. Pakeista voi nostaa esiin Kimmo Timosen, joka maalin lisäksi pystyi rakentamaan muutenkin peliä. Karalahti puolestaan näkyi sekä hyvässä, että pahassa. Ovetshkinin maaliin johtanut virhe maksoi joukkueelle valitettavan paljon, vaikka mies muuten oli monesti oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Venäjän ja kentän paras pelaaja oli Pavel Datsjuk. Huikea taito yhdistettynä nopeuteen ja röyhkeyteen on hieno yhdistelmä. Datsjuk oli suomalaisille monesti liian paha pideltävä. Myös nuoriso-osasto Ovetshkin - Malkin väläytteli osaamistaan. Maksim Afinogenov voi myös olla iltaansa tyytyväinen. Joukkueen ehkä suurimmilta tähdiltä, Aleksei Jashinilta ja Ilja Kovaltshukilta, olisi sen sijaan odottanut hieman enemmän. Jashin tosin viimeisteli komean maalin rankkarista.