Joukkueen ykkösmaalivahti on hyvin selkeä. Jere Myllyniemen harteille annettiin viime kaudella lähes täysin Pelicansin maalivahtityö, mikä ei ollut ihme. Myllyniemi nähtiin vartioimassa pussinokkien maalia vakuuttavasti ja tasaisesti illasta toiseen muutamaa runkosarjaottelua lukuun ottamatta. Taitavasti mailaa käyttävään maalivahtiin luotetaan varmasti suurimmaksi osaksi myös alkavalla kaudella.
Vuodenvaihteessa U20-kisoista MM-kultamitalin kotiin tuonut Janne Juvonen torjuu joukkueen kakkosmaalivahtina, ja varmasti nuori pelaaja kaipaisi aiempaa kautta enemmän näyttöjä turkoosipaidoissa. Elokuun harjoitusotteluissa hyvin pelanneelle Juvoselle on odotettavissa peliaikaa aiempaa enemmän.
Toni Eskelinen on joukkueen kolmas torjuja, mutta maalivahtien roolitus ei ole Eskeliselle otollinen. Ykkös- ja kakkosmaalivahdit ovat Pelicansissa niin selkeät, että nuori oululainen pääsee näyttämään kyntensä vain yllättävän loukkaantumisen sattuessa Juvoselle tai Myllyniemelle.
Vanhassa pakistossa vara parempi
Pelicans-puolustus on muuttunut viime kaudesta vain kahdella pelaajalla. Kazakstaniin Venäjän kakkossarjaan mennyt Antti Ylönen sekä KHL-kaukaloihin siirtynyt Oskari Korpikari jättivät paikkansa seuraaville. Jos aiemmalla kaudella Pelicans-pakisto oli tasainen, sitä se on tälläkin sesongilla.
191-sentinen tšekkipakki Tomas Kudelka tuo Pelicansin puolustuspäähän toivottua kokoa ja osaamista. Kotimaansa pääsarjassa viime kaudella pelanneelle Kudelkalle on odotettavissa paljon peliaikaa paitsi tasakentällisin, mutta erityisesti erikoistilanteissa. Hyökkäyspäässäkin taidokkaasti hääräävä Kudelka on oiva lisä ylivoimalla, mutta toisaalta ketterä pakki on suureksi hyödyksi omien suorittaessa jäähyjä.
Juha Leimu merkkautti viime kaudella runkosarjassa tehot 10+10 pelattuaan 48 ottelua. Hyökkäyspään into oli toisinaan koitua Leimulla kohtaloksi, ja joskus koituikin, mutta harvallapa ei heikkouksia olisi. Toista kauttaan Lahdessa aloittava tamperelaispakki saa paljon vastuuta ylivoimalla ja on Pelicansin puolustuspäässä murheenkryyni muille Liiga-joukkueille, mikä tekee Leimusta puolustuksen ykkösmiehen.
Lahden omat kasvatit Juha-Pekka Pietilä, Niko Tuhkanen ja Joonas Hurri taistelevat varmasti paikoistaan joukkueen kokoonpanossa. Tuhkasen jämäkkyys, Pietilän laukausosaaminen ja Hurrin luisteluvoima tuovat puolustuspäähän monipuolista osaamista. Toisaalta Pietilä ja Hurri ovat aavistuksen epätasaisia, kun Tuhkanenkin on aika ajoin ongelmissa pelinluvun kanssa. Puolustajakolmikkoa yhdistää kuitenkin halu päästä todistamaan kykynsä yleisön täyttämässä kaukalossa.
Jan Latvala on Pelicans-puolustuksen konkaripelaaja ja lahtelaisen jääkiekon legenda. 42-vuotiaan puolustajan vauhti ei tunnu hidastuvan, ja Latvala on edelleen joukkueen kovakuntoisimpia pelaajia. Ylivoimallakin Latvala nähdään usein laukomassa siniviivassa. Kokemuksen tuoma rauhallisuus ja pelaamisen tuoma näkyvyys tekevät Latvalasta Pelicansin luottopuolustajan vuodesta toiseen.
Fyysinen Nico Manelius on liittynyt mastokaupungin turkoosiin joukkueeseen kahden vuoden sopimuksella. Hyökkäysintoa Pelicansin pakistosta löytyy, mutta Maneliuksen kaltaisia puolustuspään osaajiakin joukkue tarvitsee. Epäselvää on, kuinka paljon vastuuta Manelius sarjapeleissä saa.
Laidoilta nousee hyökkäyspään toivo
Pelicansin viime kauden ehdoton maalitykki oli Radek Smolenak, vaikka tšekkihyökkääjä lähti lahtelaisjoukkueesta jo ennen joulua. Tämä tiivistää hyvin joukkueen viime kauden ongelman. Smolenakin jättämää tyhjiötä ei oikein kukaan pystynyt paikkaamaan, ja joukkue kaipasi alkavalle kaudelle kipeästi maalintekijöitä.
Vili Sopanen jatkaa varmasti takuuvarmalla, taidokkaalla pelityylillään ja kykenee merkkauttamaan tehopisteitä. Isokokoinen vakiopelikaani kykenee harhautuksillaan luomaan itselleen ja varsinkin joukkuetovereilleen juonikkaita maalipaikkoja, mikä tekee pelaajasta ykköslaiturin oikealla. Samasta tittelistä taistelee kuitenkin myös uusi taistelukykyinen tšekkihyökkääjä Michal Repik. KHL:n Lev Prahasta Pelicansiin siirtyneen Repikin kaksi viimeistä kautta eivät olleet tehopisteiden valossa onnistuneimpia, mutta hyökkääjän uran aiemmat tilastot kertovat taidosta tehdä runsaastikin pisteitä.
Juhani Tyrväinen ja viime kauden liigadebytantti Joel Mustonen tuovat taistelutahtoa ja pirteyttä Pelicansin hyökkäyspäähän. Kummatkin hyökkääjät antavat kaikkensa pelistä toiseen, ja varsinkin Mustoselta on odotettavissa entistä enemmän vastuuta ja tehopisteitä. Nopea Jesse Rohtla tulee myös todennäköisesti luistelemaan oikealla laidalla ainakin alkukaudesta, vaikka onkin pelipaikaltaan keskushyökkääjä.
Maalintekijöitä on Pelicans kaivannut, ja Jordan Smothermanin hankkiminen joukkueeseen pyrkii vastaamaan tähän tarpeeseen. Kookas yhdysvaltalaishyökkääjä pelasi Allsvenskanissa 99 ottelua, joissa verkko heilui yhteensä 47 kertaa. Myös Anrei Hakulinen on osoittanut erittäin vakuuttavia otteita elokuun harjoitusotteluissa ja tulee varmasti olemaan tärkeä pelaaja vasemmalla laidalla. Alkukausi Hakulisella menee kuitenkin sairastuvalla.
Muuten vasemmalla laidalla hyökkäävät Peliitoissakin pelanneet työmyyrät Janne Ritamäki ja Joonas Alanne, jotka tyypillisesti nähdään alemmissa ketjukoostumuksissa. Juniorisopimuksella olevalle Hannes Björniselle on odotettavissa peliaikaa, sillä nuori hyökkääjä on ollut harjoitusotteluissa erinomainen. Todellisuudessa Björnisen pelipaikka tulee todennäköisesti olemaan oikeassa laidassa, mutta oikean puolen laitahyökkääjiä ollessa Pelicansilla riittämiin tulee pelipaikoista olemaan kova taistelu. Harjoitusottelut ovat näyttäneet Björnisen kykenevän myös sentterinä pelaamiseen.
Joukkueen keskushyökkääjien aatelia ovat tuttuun tapaan Tyler Redenbach ,Tommi Paakkolanvaara sekä Pekka Saarenheimo. Uutta taitoa ja nuoruutta pelipaikalle tuo kuitenkin Peliitoista siirtynyt liigatulokas Mikko Lahtela. Marko Pöyhösen näkeminen sarjapeleissä on vielä kysymysmerkki, sillä kovasti töitä tekevä sentteri on ollut pitkään sairastuvalla.
