Marraskuussa 2013 Suomen jääkiekkomaajoukkue tarvitsi tuuraajaa loukkaantuneelle Teemu Laaksolle. Sellainen hankittiin Porista, kun keväällä mestaruusosuman iskenyt Jyri Marttinen astui palvelukseen.
Tie jatkui eri vaiheiden kautta aina lopulliseen kisajoukkueeseen asti. Sitä saattoi pitää pienenä yllätyksenä, mutta toisaalta Liigaa seuraavat huomasivat myös Marttisen vahvuudet. Omaa maalia hän varjeli jopa liian kiivaasti.
Muun muassa tuo suojeluvaisto takasi kauden 2013-2014 jäähykuninkuuden voiton.
Nyt 32-vuotias puolustajasissi oli yksi niistä, joille Pekka Virran ässäkausi oli hyvin vaikea. Jäähykuninkuus kertoi turhautumisesta, mutta myös välittämisestä. Joukkueen kyntäminen ei ollut merkityksetön asia.
MM-kisoissa nähtiinkin aivan erilainen Marttinen. Kaikissa tilanteissa eivät eväät ihan riittäneet kovan tason huippuja vastaan, mutta toisaalta taas tiettyyn rajaan asti jopa Jaromir Jagr pysyi kurissa ja nuhteessa.
Marttinen sai pelata täysin vahvuuksillaan, eikä häneltä vaadittu mitään sen enempää. Venäjä vei finaalin voiton, mutta sitä ei voi laittaa kenenkään yksittäisen pelaajan syyksi. Ei Marttisenkaan.
Uuden kauden alku on jälleen ollut hieman hankala. Ässien lokakuu on jo tunnettu tarina, mutta menestyksellinen syyskuukin toi Marttiselle lähinnä miinusmerkintöjä tehotilastoon.
Joukkueen huonoin teholukema on fakta, mutta ei pelkästään Marttisen syytä. Välillä koko viisikon puolustaminen on pettänyt.
Jäähyjä on silti päässyt kertymään liikaa. Tiukka kurinpito maalivahdin edessä on hyvä juttu, ellei se tarkoita jatkuvaa alivoimaa omalle joukkueelle. Jyväskyläläislähtöinen puolustaja kun on myös alivoiman palanen sekä maajoukkueessa että Ässissä.
Marttisen puolustukseksi on silti todettava, että osa jäähyistä on saatu ihan lahjana, ilman omia ansioita. Tahtoo olla niin, että poikkeuksellisen runsas jäähyily kantaa hedelmää vielä seuraavallakin kaudella.
Tällä kerralla ässäpuolustajan matka MM-kisoihin on viime kevättä pidempi. Valinnan yllätyksellisyydestä huolimatta Marttisella on kuitenkin täydet mahdollisuudet olla kelpo tuuraaja maajoukkueen turnauksissa.
Hän on yhä valtakunnan eliittipuolustajia, kun saa keskittyä vain siihen, minkä osaa parhaiten. Asennetta vaativaan oman puolustusalueen kamppailupelaamiseen.
