Chad Rau on minnesotalaisen esikaupunkialueen yksi tunnetuimmista jääkiekkoilijoista New York Islandersin puolustajan Nick Leddyn ohella. Mutta mitä reittiä Liigan maalikuningas oikein päätyi Suomeen ja Lappeenrantaan?

Isänsä työpaikan vaihtumisen vuoksi Rau päätyi vanhempiensa päätöksellä kymmenvuotiaana Eden Prairieen. Mikään itsestäänselvyys tuo päätös ei ollut vanhemmille, sillä heidän silmissään oli myös taloja Edinan ja Bloomingtonin esikaupunkialueilta.

Eden Prairien lukion onneksi kiekkojumalat ohjasivat Raun veljekset vanhempineen 20 kilometriä Minneapolis-St. Paulista lounaaseen, sillä perheen neljästä pojasta kaksi tulisi jäämään lukion jääkiekkojoukkueen historiankirjoihin pitkäksi aikaa.

Neljän veljeksen koplasta Matt ja Curt ovat jättäneet jääkiekon taakseen ja siirtyneet elämässään niin sanotusti oikeisiin töihin. Matt päätti uransa St. Olafin yliopistossa ja valmistuikin lääkäriksi myöhemmin.

TV-sarjoja seuraaville tiedoksi, että kyseessä ei ole kuitenkaan se sama St. Olafin kaupunki Minnesotassa, joka oli Rose Nylundin kotikaupunki TV-sarjassa Tyttökullat.

Curt puolestaan pelasi Pohjois-Amerikan juniorisarjoissa ja päätti uransa NAHL-liigan Odessa Jackalopesin riveissä kaudella 2012-2013.

Jokainen jääkiekkosivusto mukaan lukien nhl.com ja jatkoaika.com listaavat Raun syntymäpaikaksi Eden Prairien. Haastatteluun suunniteltu satumainen tarina, jossa syntyperäinen minnesotalainen nousee lukion, yliopiston ja AHL-liigan kautta aina syntymäkaupunkinsa NHL-joukkueeseen ja tekee ensimmäisessä NHL-ottelussaan maalin menee lähes uusiksi haastattelun alussa yhdellä lauseella.

Toimittajan tiedustellessa jääkiekkosivustojen tietojen paikkaansa pitävyyttä laittaa Rau koko konseptin täysin uusiksi kuudella sanalla.

− Itse asiassa olen syntynyt Illinoisin osavaltiossa. Eden Prairie on kaupunki, jossa aloin pelata tosissani jääkiekkoa junioreissa.

Pohjois-Amerikkalaiseen tapaan Raun perheen takapihalla olleeseen urheilukenttään tehtiin jää joka talvi. Urheilukenttä oli yksi ehto perheen muuttoon Chicagosta Minnesotaan. Perheen ystävä rakensikin sen talon takapihalle hieman sen jälkeen, kun Raut olivat ehtineet asettua Minnesotaan.

"Itse asiassa olen syntynyt Illinoisin osavaltiossa."

− Muutimme Minnesotaan, kun olin kymmenvuotias, ja kenttä oli yksi ehdoista meidän muutolle. Perheystävä, joka toimi rakennusalalla rakensi betonisen urheilukentän, jonka jäädytimme joka talvi. Kesäisin pystyimme rullaluistelemaan tai pelaamaan katulätkää sinä.

Vuonna 1993 Minnesota North Starsin siirryttyä Dallasiin jäi osavaltioon tyhjiö. Kesäkuussa 1997 NHL:n laajennuksessa liiga täytti tuon tyhjiön myöntämällä Minnesotalle paikan. Kolme vuotta myöhemmin Minnesota Wild otti sloganikseen vähättelevästi "State of Hockey" eli jääkiekkoilun osavaltio. Slogan ei ole mikään vitsi, sillä jääkiekko on intohimo Kanadan rajaa vasten sijaitsevassa pohjoisessa osavaltiossa.

Jotain Minnesotan kiekkohulluudesta kertoo sekin, että muutama viikko sitten pelattu vuoden 2016 lukiolaisten osavaltion finaali veti Minnesota Wildin kotiareenalle Xcel Energy Centeriin 22 244 katsojaa. Yleisömäärä on Minnesotan osavaltion katsojaennätys jääkiekko-ottelussa. Huomioitavaa on, että NHL-otteluissa Xcel Energy Center vetää 18 568 katsojaa.

Laitettaessa ennätysyleisö jonkinlaiseen perspektiiviin, NHL:n yleisökeskiarvo kaudella 2014-2015 oli 17 502 katsojaa.

− Minnesotalaiset fanit ovat intohimoisia. Sen näki, kun heillä ei ollut joukkuetta NHL:ssä vähään aikaan, niin ihmiset menivät katsomaan yliopistojoukkue Gophersien otteluita. Jääkiekko on suuri ajanviete siellä. Lisäksi ilmasto on samanlainen kuin Suomessa. Siksi Minnesotassa ulkokaukalot ovat myös pitkään käytössä.

Raun juniorivalmentajat saavat puheenvuoron

Kaudella 2002-2003 Rau aloitti Eden Prairien lukion jääkiekkojoukkueessa. Kahden kauden aikana hyökkääjä laittoi lukion ennätyskirjan lähes uusiksi ja piti ennätyksiä hallussaan, kunnes toinen Rau rikkoi osan niistä seitsemän vuotta myöhemmin.

Toimittajan lähestyessä Eden Prairien lukion jääkiekkojoukkuetta 23. kauttaan valmentavaa Lee Smithiä haastattelupyynnöllä on mies innoissaan mahdollisuudesta.

− Ehdottomasti! Chad on yksi parhaista pelaajistani!

Päävalmentaja Smithin suusta ei ylisanat lopu kesken miehen kehuessa Raun uran alkua kotikaupunkinsa lukiojoukkueessa.

− Chad oli lahjakas hyökkääjä. Hän oli uhka, joka kerta kun hän sai kiekon lapaansa. Sen lisäksi, että hän johti joukkuettamme esimerkillään, oli hän myös valmentajien ja joukkuetovereidensa kunnioittama.

Leen mukaan oli selvää jo lukiossa, että Rau tulisi pelaamaan isommissa ympyröissä ammattilaisena. Etenkin miehen peliäly jäällä oli jotain, jota Lee ei ollut ennen nähnyt.

− Chadilla on fyysiset ja henkiset taidot pelata ammattilaisena. Hänellä on uskomattomat vaistot hyökkääjänä. Lisäksi hänen peliälynsä oli jo tuolloin niin vastustajiensa kuin hänen joukkuetovereidensa yläpuolella.

Rau sanoo vain nauttineensa lukiojääkiekosta. Erityisesti Raun vanhemman veljen Mattin pelaaminen samassa joukkueessa viimeisenä vuotenaan oli Chadille erityinen kohokohta. Sitä kun ei ollut tapahtunut aiemmissa juniorijoukkueissa.

− Minulla oli hauskaa lukiossa. Sain pelata perheeni ja ystävieni edessä joka ilta. Areenamme ei ollut niin kuin Lappeenrannassa, mutta siellä oli katsomo yhdellä puolella, joka oli myyty loppuun paikallisotteluihin. Niiden lisäksi paikallisotteluissa ihmisiä vielä seisoi joka puolella katsomoa.

− Nuorena pelaajana kasvoit fanittamaan vanhempia pelaajia. Pääsin pelaamaan vanhemman veljeni Mattin kanssa, kun hän oli viimeistä vuottaan joukkueessa. Se oli ainoa kausi, kun se tapahtui, sillä ikäluokat Minnesotan juniorikiekossa menevät kahden vuoden välein.

"Hän meni jäälle, otti pelin haltuun 15-vuotiaana ja dominoi sitä."

Lukioaikaisen valmentajan sanat Raun esimerkillä johtamisesta saa miehen tutkimaan omaa arvomaailmaansa jääkiekossa. Rau mukaan hän on aina halunnut tehdä jäällä kovasti töitä ja tekemään asioita niin hyvin kuin se vain on mahdollista.

− Olen aina pitänyt siitä kiinni, että teen annan kaikkeni jäällä ja teen kaiken oikein. Kai se on jotain sellaista, jota olen aina tehnyt. Jotkut osaavat puhumisen ja johtavat puheella, mutta itse olen aina halunnut pelata kovaa, mutta oikein ja odotan sitä muiltakin.

Kahden lukiovuoden jälkeen Rau kuitenkin vaihtoi maisemaa. Suunnaksi tuli United States Hockey Leaguessa pelaava Des Moines Buccaneers. Lukiovalmentaja Leen mukaan Raun päätös oli ymmärrettävä, vaikka hän tiesi sen vähentävän joukkueensa mahdollisuuksia seuraavalla kaudella.

Leen mukaan Raulla olisi ollut täydet mahdollisuudet nostaa osakkeitaan vuoden 2005 draftissa jäämällä Eden Prairieen. Hyökkääjä olisi myös hyvin todennäköisesti vienyt kauden jälkeen Mr. Hockey palkinnon, joka myönnetään osavaltion lukiolaisten parhaalle viimeisen vuoden pelaajalle.

− Tiesin Chadin lähdön jättävän ison aukon joukkueeseemme, mutta toivon aina parasta pelaajilleni. Hän olisi varmasti parantanut osakkeitaan draftissa ja ehkä tuonut meille osavaltion mestaruuden. Se oli kova paikka, mutta oli turhaa väittää vastaan hänen päätökselleen.

Yli vuosikymmenen jälkeen Lee kuitenkin seuraa vielä entisen pelaajansa otteita pitkin maailmaa.

− Seuraan edelleen hänen edesottamuksiaan ja olen ylpeä hänen saavutuksistaan. Hän oli hieno valmennettava.

Kuva: Samppa Toivonen

Ensimmäinen vierailu Des Moinesiin

Kaudella 2004-2005 USHL-liigan Des Moines Buccaneersia valmentanut Regg Simon sanoo ymmärtäneensä ensimmäisestä päivästä lähtien miten hyvä pelaaja hänellä oli käsissään.

− Tiesin hänen olevan hyvä pelaaja, mutta tuskin kukaan uskoi hänen oleva niin hyvä kun hän oli 17-vuotiaana. Muistan seuranneeni hänen toisena vuotenaan Eden Prairien pudotuspeliottelua. Jos muistan oikein, niin he olivat maalin tappiolla tai tasoissa kolmanteen erään lähdettäessä. Kolmas erä olikin Chad Rau -show!

− Hän meni jäälle, otti pelin haltuun 15-vuotiaana ja dominoi sitä. Hänen joukkueensa voitti vain hänen takiaan. Sen ottelun vuoksi halusimme hänet joukkueeseemme.

Kukaan ei kuitenkaan odottanut tulokaspelaajan olevan niin ylivoimainen joukkueen sisällä. Joukkueen sisäisessä pistepörssissä Rau voitti toiseksi tulleen pelaajan 37 pisteellä. Tämä siitäkin huolimatta, että Des Moines päätyi edellisellä kaudella liigan jumboksi ja oli uudelleenrakennusvaiheessa tuolla kaudella.

− Joka ilta vastustajalla oli yksi tehtävä: pysäyttää Chad Rau. Chad kohtasi vastustajan parhaat puolustajat ja jarruketjut joka kerta, kun hän astui jäälle. Tuollaisessa tilanteessa oleva pelaaja, joka tulee suoraan lukiosta ja silti tekee 31 maalia ja 71 pistettä sanoo kenelle tahansa, että hän oli erikoinen pelaaja, Simon jatkaa.

Simonin mukaan mikään ei näemmä ole muuttunut reilussa vuosikymmenessä. Rau haluaa edelleen kiekkoa enemmän kuin yksikään pelaaja, jota hän on valmentanut.

− En tiedä olenko valmentanut koskaan toista pelaajaa, joka olisi noin nälkäinen kiekon suhteen. Hän osaa haistaa kiekon kulun ja luulen, että jokainen Suomessa huomaa sen viimeistään nyt. Hän oli sellainen jo juniorina, ja vaikka en ole nähnyt hänen pelaavan väitän edelleen hänen olevan sellainen.

Raun mukaan siirto tuli ajankohtaiseksi yliopistojen kiinnostuttua miehestä. Minnesotan lukiosarjassa ottelumäärä on huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi USHL-liigassa, jossa joukkueet pelaavat 64 ottelua. Toinen syy oli se, että Rau pääsi pelaamaan vanhempia ja kokeneempia pelaajia vastaan.

"Kehityksen ja oppimisen kannalta se kausi oli minulle yksi isoimmista."

− Muistaakseni minulla oli tarjous yliopistosta sillä hetkellä ja halusin mennä ensimmäiseksi vuodeksi yliopistoon ja lyödä läpi. Halusin yksinkertaisesti pelata vanhempia pelaajia vastaan. En osaa kertoa motivaationi syytä sen takana, mutta jälkikäteen ajateltuna tein oikean ratkaisun.

SaiPassa pelatessaan Rau on tähän mennessä kerännyt vain yhden rangaistuksen. Sekin tuli kauden 2014-2015 pudotuspeleissä Kärppiä vastaan, kun Rau lähetettiin neljän muun pelaajan kanssa rangaistusaitioon. Puolivälieräsarjan kolmannessa ottelussa samaan aikaan jäähyaitiota lähtivät SaiPasta kuluttamaan David McIntyre ja Rony Ahonen. Kuitenkin Des Moinesissa Rau keräsi runkosarjassa 32 minuuttia, eli enemmän kuin esimerkiksi viimeiseltä viideltä kaudelta yhteensä.

− Siitä on sen verran aikaa etten kyllä muista. Ehkä tuomareilla oli tiukka linja, nauraa Rau.

Hieno tulokaskausi Des Moinesissa tuotti uran ensimmäiset palkinnot Raun kaappiin. Valinta USHL-liigan vuoden tulokkaaksi ja tuon yhden kauden perusteella Rau valittiin myös Des Moines Buccaneersin Hall of Fameen kesällä 2014.

Päästyään myöhemmin kauden aikana Yhdysvaltain maajoukkueen kehitysohjelman mukaan sai Rau paikan vuoden 2005 alle 18-vuotiaiden maajoukkueesta. Tšekissä pelattujen kisojen päätteeksi Rau toikin kotiin MM-kultaa. Rau kertoo päässeensä toisen pelaajan loukkaantumisen vuoksi joukkueeseen ja huomasi olevansa yhtäkkiä lennolla kohti Ruotsia, jossa joukkue sillä hetkellä oli. Raun ketjukavereiksi muodostuikin nykyään NHL:ssä pelaavat pelaajat.

− Minulla oli hauskaa alle 18-vuotiaiden kisoissa. Pääsin pelaamaan Nick Folignon kanssa, joka pelaa Columbuksessa nyt. Ketjukaverini olivat Foligno ja Jack Skille [Colorado Avalanche]. Saimme aikaan niin monta maalipaikkaa, mutta jostain syystä emme vain saaneet kiekkoa maaliin. Pelaaminen heidän kanssaan oli aikamoinen kokemus.

Kuva: Getty Images

Yliopiston kautta aina NHL:ään asti

Yliopistourallaan Coloradossa Rau osoitti jälleen olevansa luontainen maalintekijä. Rau oli Colorado Tigersien tehokkain pelaajan kahdella viimeisellä kaudellaan nakuttaen peräti 46 maalia 78 ottelussa. Syöttöpisteet laskettuna mukaan Rau teki yliopistourallaan 159 ottelussa peräti 140 pistettä.

Neljän vuoden aikana Rau tyhjensi niin WCHA-liigan kuin joukkueen sisäiset palkintopöydät. Mukaan tarttui kahtena kautena valinnat liigan tähdistöön sekä läntisen konferenssin tähdistöjoukkueeseen.

Colorado College löi miehen kouraan lisää palkintoja. Ensimmäisellä kaudellaan Rau pokkasi vuoden tulokkaan palkinnon, kahtena seuraavana vuonna parhaan maalintekijän palkinnon. Lisäksi Steve Ebertin mukaan nimetty palkinto omistautumisesta, halusta ja urheiluhengestä luovutettiin Raulle kauden 2008-2009 päätteeksi. Samalla kaudella mies valittiin myös joukkueensa arvokkaimmaksi pelaajaksi.

− Viihdyin erinomaisesti yliopistossa. WCHA-liiga oli se liiga, johon jokainen keskilännen lapsi halusi pelaamaan. Se oli sama liiga, jota katsellessa vartuin. Meillä oli Minnesotan yliopistojoukkueen kausikortit ja pääsimme katsomaan kaikki isot ottelut. Colorado oli hieno koulu ja erinomainen kokemus jääkiekkoilijana.

Kaikki tuo ei kuitenkaan tullut helpolla. Elokuvissa yliopistoelämä on juhlaa toisen perään, mutta todellisuudessa jääkiekkoilijalle elämä kampuksella tarkoitti sitoutumista ja raakaa työn tekoa päivästä toiseen.

− Niin. Kauden aikana, Rau nauraa.

Western Collegiate Hockey Association liigassa pelannut Coloradon yliopisto joutui pitkillekin vierasmatkoille. Hyvänä esimerkkinä toimii samassa konferenssissa pelanneet alaskalaiset joukkueet, joita vastaan joukkueet lähtivät useita päiviä ennen liikkeelle. Vierasmatkalle lähteminen ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että pelaajat saivat vapautusta opiskelusta.

Raun mukaan heillä oli yksi kurssi käytävänä päivässä 3,5 viikon ajanjaksolla aamuyhdeksästä puoleenpäivään. Pitkät vierasmatkat aiheuttivat sen, että pahimmillaan useita oppitunteja jäi väliin, ja ne piti ottaa kiinni matkalta palatessa. Joskus siihen tarvittiin myös hieman ylimääräistä apua.

− Oli hienoa, ettei urheilijan tarvinnut juosta tunnilta toiselle, mutta vierasmatkojen iskiessä kurottavaa oli paljon. Etenkin, kun lähdimme Alaskaan, niin tarvitsimme tutoreita. Lähdimme keskiviikkona ja menetimme kaksi koulupäivää, mikä tiesi paljon työtä.

Neljän yliopistokauden jälkeen Rau sai huomata, että hänet seitsemännellä kierroksella varannut Toronto Maple Leafs ei tekisi tulokassopimusta hänen kanssaan, vaan edessä olisi uuden pelipaikan etsintä vapailta markkinoilta.

Suunnaksi tuli Minnesota Wildin silloinen AHL-liigassa pelaava farmiseura Houston Aeros. Joku voisi luulla, että Eden Prairiessa kiekkoilijan taipaleensa tosissaan aloittanut pelaaja halusi saman osavaltion NHL-joukkueen farmiseuraan. Niin ei aivan käynyt, sillä onnella oli taas kerran asian kanssa tekemistä.

"Teimme kolme maalia putkeen ja meteli areenalla oli korvia huumaava. Sitä ei pysty käsittämään, ellet itse ole paikalla."

− Minulla kävi onni tuolloin. Joku Wildin korkealla varattu pelaaja loukkaantui jossain onnettomuudessa, olikohan veneilyonnettomuus tai jotain ja hän ei voinut osallistua Traverse Cityn lupaavien pelaajien turnaukseen. Avautunut paikka annettiin sitten minulle.

Onnella ja agenttinsa yhteyksien avulla Rau sai paikan lupaavien pelaajien turnauksesta Minnesota Wildin joukkueessa, ja loppu oli historiaa. Rau nousi heti tulokaskaudellaan Aerosien tärkeimpien pelaajien joukkoon iskemällä peräti 38 tehopistettä.

− Agenttini sanoi, että tässä olisi hyvä mahdollisuus pelata turnauksessa. Wildin johto piti minusta ja antoivat minulle try-outin Houstoniin. Pääsin myöhemmin joukkueeseen ja päädyin pelaamaan siellä useamman vuoden.

Ensimmäisen AHL-kauden päätteeksi veljellinen rakkaus nosti päätään Raun perhepiirissä. Chad sai keväällä puhelun pikkuveljeltään Kylelta, joka oli rikkonut Chadin seitsemän vuotta vanhan Eden Prairien lukion maaliennätyksen ampumalla 38 maalia. Kyle päätti soittaa isoveljelleen vain hieroakseen tällä faktalla miehen naamaa.

Tarinan mukaan 34 maalia kaudella 2003-2004 tehnyt Chad vastasi veljelleen, että pelasi vain kaksi kautta lukiossa ja olisi seuraavilla kausilla tehnyt enemmänkin maaleja, ellei olisi siirtynyt USHL-liigan Des Moinesiin jo toisen kauden jälkeen.

Chadin palaute veljelleen ei tarinan mukaan jäänyt pelkästään verbaaliseksi. Seuraavana kesänä palattuaan Houstonista Minnesotaan mies kantoi mukanaan kaikki palkintonsa yliopistouraltaan ja asetteli ne vanhempiensa eteisen pöydälle perheenjäsenten ja etenkin Kylen nähtäväksi. Rau ei täysin allekirjoita tarinaa, mutta toteaa tarinan saaneen hieman väriä matkalla.

− Luulen, että hän vain näki ne kaikki palkinnot. En muista tarkalleen, miten koko tarina edes menee.

Seuraavalla kaudella Rau oli jälleen joukkueensa avainpelaajia sijoittumalla sisäisessä pistepörssissä toiseksi 40 tehopisteellään. Raulle tuo kausi oli sinänsä merkityksellinen; hän koki ensimmäisen vakavan loukkaantumisensa, mutta pääsi loppukaudesta taistelemaan aina AHL:n mestaruudesta. Aerosin upea venyminen pudotuspeleissä sai kuitenkin karvaan päätöksen, kun Binghamton Senators nappasi AHL:n mestaruuden eli Calder Cupin Houstonilta otteluvoitoin 4−2.

− Älkää ymmärtäkö väärin, kausi oli mahtava. Aloitin kauden erinomaisesti, mutta loukkaannuin todella oudossa tapahtumasarjassa. Teimme yksinkertaista harjoitetta ja paiskauduin kaukalon päätyyn menetettyäni tasapainoni. Noustessani ylös oloni oli hyvä, mutta luistellessani takaisin siniviivalle pyörryin ja löin leukani jäähän. Totta kai leuka murtui ja minulta jäi väliin toistakymmentä ottelua.

Murtunutta leukaa ei tarvinnut kiskottaa kiinni, mutta Rau huomasi oudon kaatumisensa myötä olevansa vieläkin tiukemmassa valvonnassa sen vähäisen harjoittelun aikana, mitä hän sai tehdä. Oikean korvan alapuolella ollut murtuma esti täysin jäälle pääsyn, mutta ei kuitenkaan pilannut täydellisesti Raun kautta. Raun mukaan kausi oli hänelle kehityksellisesti ja opin kannalta yksi parhaimmista hänen urallaan.

− Kehityksen ja oppimisen kannalta se kausi oli minulle yksi isoimmista. Joukkue selvisi pudotuspeleissä kaksi kertaa seitsemännestä ottelusta voittajana. Sitä ei ymmärrä vasta, kun itse koet sen. Toinen kauteni Houstonissa oli ihan varmasti yksi ikimuistoisimmista.

Divisioonan välieristä Houston selvisi helpolla. Vastassa ollut Peoria Rivermen kaatui otteluvoitoin 4-0. Seuraavat kaksi kierrosta olivatkin hieman tiukempia. Divisioonan finaaleissa vastaan tullut Milwaukee Admirals venytti ottelusarjaa aina seitsemänteen otteluun, mutta kaatui seitsemännessä ottelussa maalein 4-2.

Läntisen konferenssin finaaleissa Houston sai vastaansa Hamilton Bulldogsin ja jälleen kerran tarvittiin seitsemän ottelua, jotta joukkue AHL:n finaaleihin löytyi. Ratkaisevan seitsemännen ottelun avausmaalin iski muuan Chad Rau.

Kuva: Mikko Lieri

NHL:n kirkkaista valoista yli valtameren

Saatuaan tammikuussa 2012 kutsun Minnesota Wildin NHL-ryhmään Rau pääsi tekemään sen, mitä harvempi NHL-pelaaja pääsee tekemään: maalin kotikaupunkinsa NHL-joukkueessa ja vielä ensimmäisessä NHL-ottelussaan.

Dallas Starsia vastaan Rau teki ensimmäisen NHL-maalinsa ottelun toisessa erässä. Suomessa noin 90 prosenttia maaleistaan maalinedustalta tehnyt Rau on ollut tavoilleen uskollinen. Ensimmäinen maalikin syntyi miehen "toimistosta" eli alle kolmen metrin päästä maalista ottelun toisella laukauksella.

− Olin ensimmäisessä NHL-ottelussani innoissani. Teimme kolme maalia putkeen ja meteli areenalla oli korvia huumaava. Sitä ei pysty käsittämään, ellet itse ole paikalla. Koko perheeni pääsi paikalle katsomaan peliä ja kokemus oli varmasti yksi upeimmista.

Kiekon maalin takaa itselleen Cal Clutterbuckin pienellä avustuksella taistellut Rau pääsi nokikkain Kari Lehtosen kanssa. Raun ottelun ensimmäinen laukaus pysähtyi Lehtosen suojiin, mutta amerikkalaishyökkääjä survoi paluukiekon sisään.

Ironisesti ajateltuna vuoden 2015 kynnyksellä Lappeenrantaan Itävallasta siirtynyt Rau palasi tekemään tuhojaan siihen maahan, jonka edustajan taakse ensimmäinen NHL-maali laukaistiin.

− Tehtyäni maalin en tiennyt mitä minun olisi pitänyt tehdä. Tunne oli jotain uskomatonta. Oli hienoa olla osa sitä tapahtumaa.

Rau ehti pelata yhteensä yhdeksän ottelua loukkaantumisten riepottelemassa Wildissa, kunnes tie kävi lopullisesti AHL:ään.

Huhtikuussa 2013 kävi kuitenkin ilmi, että Houston Aeros joutuu vaihtamaan paikkakuntaa. Neuvottelut Minnesota Wildin omistajaportaan ja Aerosin kotiareenan Toyota Centerin välillä kariutuivat. Kuukausien neuvotteluiden jälkeen vaihtoehtoista pelipaikkaa Aerosille ei myöskään löytynyt Houstonista, joten edessä oli osavaltion vaihto.

Rau pakkasi tavaransa ja muutti joukkueen mukana Iowaan. Edessä oli paluu juniorivuosiin, sillä uuden nimen saanut Iowa Wild pelasi kotiottelunsa Des Moinesissa. Samassa kaupungissa, josta Rau oli yliopisto- ja NHL-uralleen lähtenyt.

Kausi ei kuitenkaan ollut helppo luontaiselle maalintekijälle. AHL:n veteraanisäännöt nimittäin sallivat joukkueiden laittaa pelaavaan kokoonpanoon maksimissaan kuusi pelaajaa, joilla on yhteensä 260 ammattilaisottelua tai enemmän pelattuna NHL:ssä, AHL:ssä tai Euroopassa.

Raulla oli tuossa vaiheessa kasassa 275 ottelua. Miehen tilannetta vaikeutti lisäksi se, että Iowan joukkueessa veteraanipelaajiksi luokiteltavia oli kymmenkunta.

− Jääkiekkoilullisesti kauden alku oli minulle vaikea. Joukkueella oli liian monta veteraanipelaajaa ja rotaatiossa ollessani oli vaikea pelata omaa peliään. Se oli ensimmäinen kerta urallani, kun jouduin tuollaiseen tilanteeseen. Hallille saapuessa et tiennyt yhtään mikä olisi illan kokoonpano.

Mies kuitenkin ymmärtää täysin jääkiekon olevan vain liiketoimintaa, jossa pelaajat ovat vain pelinappuloita. Samoin mies ymmärsi sen, että jääkiekon yksi lainalaisuuksista on, että voittavaa kokoonpanoa ei lähdetä vaihtamaan.

− Meitä oli neljä-viisi rotaatiossa ja tunnetusti voittavan joukkueen kokoonpanoa ei vaihdeta. Oli haastavaa löytää omaa peliään ja itseluottamusta, mutta se on pelin henki. Tai ainakin bisnespuoli jääkiekosta.

"Tehtyäni maalin, en tiennyt mitä minun olisi pitänyt tehdä. Tunne oli jotain uskomatonta."

Helmikuussa jääkiekkoilun liiketoiminta löi konkreettisesti miehen kasvoille. Rau oli osana vaihtokauppaa, jossa Curt Gogol siirtyi San Jose Sharksista Minnesotan organisaatioon, Rau puolestaan matkusti itärannikolle San Josen silloisen farmiseuran Worcester Sharksin riveihin.

− Worcester oli samanlaisessa tilanteessa tuolloin kuin Iowakin. Hävisimme muutaman tiukan ottelun ja olisimme voineet olla jossain muualla, mutta niin se menee. Se on jääkiekkoa.

Kauden päättyessä Massachusettsin osavaltiossa Rau harkitsi pitkään siirtymistä Eurooppaan. Mahdollisuus osui kohdalle, kun itävaltalainen EHC Linz löi miehelle tarjouksen pöytään. Kuunneltuaan ystäviensä kertomuksia eurooppalaisesta jääkiekosta Rau tarttui tarjoukseen ja muutti Keski-Eurooppaan uuden alun toivossa.

− Halusin kokeilla jotain muuta. Olin pelannut niin pitkään AHL:ssä ja oli aika kokeilla eurooppalaista jääkiekkoa. Monet ystävistäni pelasivat valtameren toisella puolella ja he kertoivat paljon hyviä asioita siitä.

Kauden alusta ei kuitenkaan tullut helppoa. Maalin tekeminen tuotti suuria vaikeuksia luontaiselle maalitykille ja joulukuun puolessavälissä EHC Linz ilmoittikin etsivänsä miehelle uuden seuran. Syy ei ollut pelkästään Raussa, sillä joukkueen kapteenin Philipp Lukasin ja Matthias Ibererin paluu loukkaantuneiden kirjoista pakottivat itävaltalaisseuran radikaaleihin toimenpiteisiin. Todennäköisin syy toimenpiteisiin löytyi pelaajien pisteytyksestä.

Itävallan pääsarjassa jokainen pelaaja on pisteytetty arvolla nollasta neljään puolen pisteen välein. Pelaajan ikä, kansalaisuus ja maajoukkuekokemus ovat osa kriteereistä. Yksikään joukkue ei saa ylittää 60 pistettä kauden aikana. Pisteytettynä Rau oli yksi joukkueen suurinumeroimmista, joten kahden tärkeän pelaajan palaaminen loukkaantuneiden kirjoista oli osasyy Raun sopimuksen purkamiseen.

Tässä kohtaa kuvaan astui Raun joukkuetoveri AHL:stä. Joulukuussa Rau oli yhteyksissä McIntyren kanssa, joka kertoi miehelle nykyisestä seurastaan SaiPasta. Rau lähti ottamaan selvää tuosta pohjoisesta liigasta ja sen itäisestä seurasta saaden tarvittavan informaation ystäviensä kautta.

− Ystäväni kertoi, että tulisin pitämään Liigasta. Kiekko täällä olisi paljon pohjoisamerikkalaisempaa kuin Itävallassa. Ja sitähän se sitten olikin.

Loppujen lopuksi McIntyre toimi suosittelijana seurajohdon suuntaan, kun Raun hankkimisesta päätettiin. Rau sanookin miehen olleen iso palanen hänen siirtymisellään SaiPaan.

− David oli tärkeä palanen. Hän antoi Lappeenrannasta sekä Liigasta ison suosituksen ja kertoi tismalleen mitä minun pitäisi odottaa. Sanoisin hänen osuneen arviossaan aika hyvin.

Rau on löytänyt Lappeenrannasta täysin uuden vaihteen kiekko-uralleen. Viimeisen AHL-kauden ja Itävallan liigan tuoma pelillinen lama on vain muisto, ja mies on ollut kuin uudelleensyntynyt itärajalla. Hän ei ole ensimmäinen pelaaja, joka nimenomaan SaiPassa on tuon tehnyt, eikä todennäköisesti viimeinen.

− Viime kauden loppu oli todella hyvä ja pääsin pelaamaan pudotuspelejä hyvässä joukkueessa. Tiesin tulevaan kauteen lähdettäessä mitä minun pitää tehdä pystyäkseni pelaamaan samalla tasolla.

Tähän mennessä jokaisen Liiga-joukkueen valmistautumisessa otteluun mainitaan nimi Rau. Liigan runkosarjan maalikuninkuuden 28 maalilla voittanut, ja niistä 25 muutaman metrin etäisyydeltä tehnyt Rau myöntää haastattelun päätteeksi, ettei muiden joukkueiden yllättäminen ja siniviivalta maalin ampuminen suoraan syötöstä ole vielä ihan onnistunut.

− Enpä tiedä. En ole siellä kovin usein, nauraa Rau.

− Haluaisin kyllä, mutta... lyön kyllä kiekon ränniin usein sieltä. Kiekko ei ole vain pomppinut rännistä vielä maaliin, päättää Rau naurun keskeltä.