Ilveksessä alkava kausi on merkittävä, sillä seuran pitkäaikainen huoltaja Lasse Laukkanen, 64, on ollut tupsukorvien luottomies puoli vuosisataa. Kokenut ammattimies aloitti tehtävässään jo kaudella 1970−71. Huoltajaksi hän päätyi intohimostaan jääkiekkoon.
− Muutimme vuonna 1964 jäähallin lähelle Pellervonkadulle ja lähistöllä asui paljon lapsia sekä nuoria. Jäähallin valmistuttua 1965 halusin sinne tietysti katsomaan jääkiekkoa. Pelaajat kävivät hallin B-puolen käytävällä ammuskelemassa rautalevyiltä kiekkoja maalivahdille. Olin aina kuin tauti katsomassa sitä hommaa, Laukkanen muistelee.
60- ja 70-lukujen taitteessa Ilveksen silloinen huoltaja huomasi nuoren Laukkasen innokkuuden ja esitti hänelle kysymyksen.
− Markku Järvinen tuli siinä sitten tiedustelemaan, että voisinko kerätä kiekot, jottei hänen tarvitsisi, kertaa Laukkanen tapahtumia, jotka edelsivät hänen huoltajauransa alkua.
Kausi 2020−21 on siis Laukkaselle jo 51. Ilveksen huoltajana. Merkkipaaluunsa mies suhtautuu tutun tamperelaisesti, ei tehrä tästä ny numeroo -hengessä.
− En mä tiedä, onhan tämä vähän turhaa hässäkkää aiheuttanut, vaatimaton huoltajalegenda virkkoo.
Monipuolinen ja palkitseva työ
Puolen vuosisadan aikana on ehtinyt tapahtua paljon. Uran muutaman ensimmäisen vuosikymmenen aikana huoltajan työ ei ollut täysipäiväistä, vaan Laukkanenkin oli töissä Liikuntavirastolla.
− 70-luvulla ei ollut aamuharjoituksia ja matkoille lähti mukaan vain muutama laukku. Käytössä ei ollut myöskään pesukoneita. Myöskään ulkomaalaisia pelaajia ei juuri Suomessa ollut. Olen myös hoitanut pelaajien asuntoasioita ja bussikuljetuksia, monitoimimies toteaa.
Laukkanen on tavannut uransa varrella lukemattomia pelaajia, eikä hän luonnollisesti halua nostaa ketään ylitse muiden. Kaikki hänen tapaamansa pelaajat ovat olleet omilla tavoillaan hyviä jätkiä.
− Tietysti nykyään pelaajat ovat aina vain nuorempia ja nuorempia, mutta tyypit ovat pysyneet aina yhtä hienoina. Uran varrelta on tullut monia hyviä ystäviä.
Nykypäivänä vieraspelireissut ovat huoltajilta melkoinen ponnistus. Laukkanen nivoo yhteen esimerkkitapauksen.
− Haemme ruuan ja syömme hallilla. Sitten pakkaamme pakettiauton hieroja Teemu Malhosen kanssa ja ajamme noin kaksi tuntia muita aiemmin vieraspaikkakunnalle. Siellä laitamme kopin valmiiksi.
− Pojat tuovat perässä omat pelikassit, mutta me viemme esimerkiksi mailat ja maalivahdin vermeet. Teemme jätkille oman kodin sinne. Kotijoukkueelta saamme myös apua, jota tarjoamme tarvittaessa heidän tullessa Hakametsään. Pelaajat tuntuvat kovasti arvostavan työtämme.
Laukkanen on ehtinyt 50-vuotisella urallaan nähdä paljon niin seura- kuin maajoukkueessakin.
− Nautin työstäni ja siitä, että pystyn auttamaan kaikkia. Uralta tietysti Ilveksen mestaruus vuodelta 1972 ja heti perään 1985 muistuvat mieleen. Sen jälkeen onkin ollut rauhallisempaa. Maajoukkueen kanssa on tullut nähtyä muun muassa Naganon olympialaiset 1998.
Suomalaisessa jääkiekossa ei ole nähty kovin paljon nuoria huoltajia. Ilveksen leirissä Laukkasen mukaan huolto tulee pelaamaan tulevaisuudessakin.
− (Ilveksen toinen huoltaja) Janne Jansson ottaa minun paikkani muutaman vuoden sisällä. Katsotaan hänelle sitten joku aisapari siihen.
Jansson on ollut Ilves-huoltajana kaudesta 1984−85. Kuinka kauan Laukkanen sitten vielä aikoo jatkaa rakkaassa työssään?
− Katsotaan vuosi kerrallaan, huoltajalegenda toteaa.