Pelaajana ihastusta ja vihastusta herättänyt Olli Jokinen aloitti päävalmentajauransa ensimmäisen sarjakauden voitolla. Sopii kuvaan, positiivinen vire helposti tarinallistettavaan ensimmäiseen iltaan Jukurien liigakaudessa.
Jokinen on tehnyt Jukureista kiinnostavamman kuin koskaan aiemmin. Kauden mediaennakoissa sellaisia, joissa Jokista ei ollut kannessa tai yhdessä pääjutuista, taisi löytyä vain maakuntalehdistä muilta alueilta. Valtakunnalliset tykkäsivät Jokisesta. Kiekkoa seuraavat ihmiset haluavat lukea Jokisesta.
Perjantaina avauspelissäkin paikalla oli Mikkelin näkökulmasta mediaspektaakkeli, kun runkosarjapeliä seurasi täysi 12 penkin mediakatsomo. Voi sanoa tämän olevan nykyisin harvinaista monellakin paikkakunnalla, kun iltapäivälehdet ovat vähentäneet ottelupanostustaan, useat tahot käyttävät STT:tä, eivätkä maakuntalehdet läheskään aina matkusta ristiin vieraspeleihin.
Pelien voittamisessa hänellä on valtavasti näytettävää, ja se on hyvä sanoa ääneen.
Ottelutapahtuma on menettänyt kiinnostavuuttaan suuresti. Runkosarjapeli ei kiinnosta maakunnan ulkopuolella muita kuin jonkin verran vierasjoukkueen puolelta.
Urheilua julkaisevat ovat valinneet puolensa. Osa jättää kokonaan tapahtumia väliin. Liigan kohdalla se on hieman ihmeellistä, sillä jääkiekon seuraajamäärillä kerrottavaa kuitenkin riittää. Osa mediasta on siirtynyt isompaan kuvaan, pelkkiin kohokohtiin, erilaisiin analyyseihin, tarinointiin tai viihteeseen. Kun jokainen näkee pelit halutessaan suoratoiston kautta, ei maalien selostaminen ole entisessä arvossaan. Tässä on toki myös hyvää.
Ja on siinä vaaransa. Kaikki vähän erilainen tai pelkkä sulavapuheisuus voidaan äkkiä korottaa liian korkeaan arvoon itse pelin ja pelaajakehityksen suhteen. Kauniita puheita vailla sisältöä.
Liigaan saapuu yllättäen Olli Jokinen, vailla vastaavaa valmentajakokemusta. Mitäs nyt tehdään?
Jokisen ansioksi on sanottava, että hän ei ole aloittanut uraansa pelkästään satuja kertomalla. On myös toimittajien vastuulla pistää taivasta maalaileville satutarinoille jarrua, Jokisen ja muidenkin kohdalla.
Asetelmaa ja kritiikkiä liioitellen hän on toki ollut liikkeellä, kun todellisuudessa kokemattomuudesta muistuttaminen on ollut lähinnä keltanokkavalmentajan laittamista perspektiiviin.
Valmentaja hän jo on. Pelien voittamisessa hänellä on valtavasti näytettävää, ja se on hyvä sanoa ääneen. Myös Jokisen Viima-kuvio eli valmentavan taustafirman läsnäolo valmennuksessa on erikoinen, eikä purematta nieltävä. Havaitse kuplia, älä luo niitä itse, journalisti.
Jukurit näkyi Mikkeliin saapuessa videotauluilla ja joissain kadunvarsimainoksissa. Hallin suuntaan ajettaessa joku käveli hieman päihtymään aikovan näköisenä jo 16.45, selkeästi hallille menossa. Sen vain aisti kävelytyylistä.
Perillä oli vastassa herttaisen epävarmoja iäkkäitä järjestyshenkilöitä auttamassa toimittajaa: "Kun on eka kerta täällä hommissa, en oikein tiedä", vastasi sympaattinen parkkivalvoja toimittajien pysäköintipaikoista.
Hallilla kaikki toimi lehdistön kannalta loistavasti. Kahviakin osaavat keittää. Maukkaan pullan osalta täytyy jatkossa käynnistää ansioneuvottelut Hämeenlinnassa, missä tätä nyt saavutettua etua ei lehdistö saa. Äijien ja äijättärien kiekkorokki soi, AC/DC, Mustasch, Motörhead...loistava tunnelma.
Kello 22.30 työn alla oli kriittinen artikkeli Jukurien avauspelaamisen ja puolustuksen ongelmista. Neljä tuntia aiemmin oli mukava lapsenomaisesti todeta, että siellä se Jokisen Olli nyt aloittaa päävalmentajauraansa Liigassa, taitaa "Päällikköä" nyt jännittää uusi tilanne.
Vähän kuten tätä monipäistä mediaakin.
