Mikko Nuutisen peliura päättyi käytännössä keväällä 2021 mestaruusjuhliin slovakialaisessa HKM Zvolenissa, mutta virallisesti pari kuukautta sitten.
– Pahin pettymys alkaa olla takana päin, että pitää siirtyä peliuralta kaukalon ulkopuolelle. Totta kai se edelleen harmittaa, mutta en ole asettanut mitään takarajaa enkä toisaalta jäänyt myöskään pyörimään näihin ajatuksiin. Peliura loppui ja nyt mietin, mitä haluaisin “isona” tehdä.
Sydänvaivat eivät ole Nuutiselle uusi asia.
– Vuonna 2014 minulla oli ensimmäisen kerran sellainen sydämen rytmihäiriö, että lääkäri toteutti sairaalassa sähköisen rytminsiirron. Tähän päivään mennessä sähköisiä rytminsiirtoja on tehty ainakin 15 kertaa. Vuosien varrella on yritetty selvittää, miksi näitä rytmihäiriöitä tulee.
Viime kesänä Nuutiselta löytyi magneettikuvassa sydänlihaksen paksuuntuma, ja lääkäriltä tuli kuuden kuukauden urheilu- ja liikuntakielto, jonka perusteella voidaan määrittää, johtuuko paksuuntuma urheilusta.
– Olin puoli vuotta tekemättä mitään, niin selvisi, ettei paksuuntuma ollut urheilun tuomaa. Lisäksi tehtiin geenitesti, josta löytyi geenivirhe eli näiden kahden löydöksen perusteella voitiin kiistattomasti todistaa, että minulla on synnynnäinen sydänsairaus.
Peliuran päättymistä lukuun ottamatta sydänlihassairaus ei merkittävästi vaikuta Nuutisen arkeen.
– Pystyn kuitenkin elämään normaalia elämää: minulle on annettu tietyt sykerajat, joita ei ole suositeltavaa ylittää ja maksimaalista rasitusta on vältettävä. Pystyn käymään kuntosalilla ja juoksulenkillä, mutta koska sydänlihassairauteen liittyy äkkikuoleman riski, niin huippu-urheilu on kiellettyä.
Äkkikuolema ei ole mitenkään kaukaa haettua – esimerkiksi slovakialainen Boris Sádecký menehtyi viime marraskuussa.
– Olen kiitollinen, että pystyin kymmenen vuotta pelaamaan jääkiekkoa ammatikseni ja sairaus todettiin ennen kuin mitään peruuttamatonta tapahtui.
“Katkeruutta ei jäänyt”
Nuutisella on viime kesästä asti ollut aikaa ajatella ja muistella pelivuosiaan.
– Peliuran aikana ei juuri tule pysähdyttyä ja katsottua, kuinka se oma ura on sujunut isossa kuvassa, mutta nyt kun peleistä on jo aikaa, niin olen ylpeä urastani.
"huomasin viimeisellä kaudella, että pelitkin sujuivat paremmin, kun ei käyttänyt koko päivää jääkiekon miettimiseen."
– Jälkikäteen kun olen peliuraani jäsennellyt, niin ihan selvästi oli kolme pienempää uraa yhden uran sisällä: viisi vuotta Mestiksessä, viisi vuotta Liigassa ja yksi vuosi ulkomailla. Jos peliura olisi jatkunut, olisin suurella todennäköisyydellä pelannut loput vuodet ulkomailla.
Tie kohti jääkiekkoilijan ammattia alkoi SaPKo:n riveissä Mestiksessä, jossa pelkällä jääkiekolla ei tullut toimeen.
– Mestiksessä olin pääsääntöisesti talvet pelkästään jääkiekkoilija. Jollain kaudella SaPKo:n pelaajien kanssa käytiin liikuntailtapäiväkerhoja vetämässä. Kauden jälkeen yleensä menin suoraan kesätöihin, että sain myös kesälle elannon. Tilanne oli Mestiksessä silloin sellainen, eivätkä palkat kuulemani mukaan ole sittemmin nousseet.
– Rehellisesti sanottuna, oli todella rankkaa olla kesäisin kahdeksan tuntia palkkatöissä ja mennä sen jälkeen pariksi tunniksi vielä treenaamaan. Ei siinä muita menoja tarvinnut miettiä.
Täysammattilaisuus oli kuitenkin tehokas motivaattori.
– Jälkikäteen ajateltuna ei varmaan enää jaksaisi siihen rumbaan lähteä, mutta silloin oli niin kova halu ja tavoite päästä Liigaan ja ammattilaiseksi, ettei tarvitse jääkiekon lisäksi tehdä muita töitä.
Ulkomailla pelaaminen oli Nuutiselle pitkäaikainen haave, jonka hän ehti myös toteuttaa.
–Viimeisen KalPa-kauden jälkeen ei ollut sopimusta mihinkään ja samaan aikaan tuli koronapandemia. Sain sitten houkuttelevan tarjouksen Slovakiasta ja päätin tarttua siihen. Näin jälkikäteen ajateltuna se viimeinen kausi Slovakiassa oli ihan lottovoitto.
– Edelleen pidän Liigaa tosi kovatasoisena sarjana, mutta kyllä jääkiekkoa osataan pelata Suomen rajojen ulkopuolellakin. Ei tuolla Keski-Euroopassa pärjää, jos sinne menee sellaisella asenteella, että pääsee liigakausien jälkeen vähän jäähdyttelemään ja nauttimaan elämästä. Totta kai on hienoja paikkoja asua, mutta myös pelin taso on kova.
Nuutinen voitti urallaan Slovakian mestaruuden lisäksi KalPassa Spengler Cupin ja SM-hopeaa. Parhaalla liigakaudella syntyi 30 tehopistettä ja viimeisellä KalPa-kaudellaan hän kuului joukkueen kapteenistoon.
– Katkeruutta ei jäänyt. Enemmän olen kiitollinen, kun katson aikaa taaksepäin. Laji on rakas, vaikka omat pelit loppuivat. Tykkään seurata tv:stä ja tällä kaudella oli myös kausikortti KalPa:n peleihin.
"On kyllä yllättänyt, kuinka paljon olen saanut tsemppiviestejä ja olen todella kiitollinen
saamastani tuesta."
– Isoimpana juttuna mieleen on jäänyt ihmiset, joita olen jääkiekon parissa saanut tavata.
“Vaikka kaukalossa pelataan kovaa, niin silti pidetään toisistamme huolta”
– Sen jälkeen, kun tuli lopullinen tieto, että pelit on pelattu, niin koin raskaaksi kertoa kaikille erikseen missä mennään, vaikka heiltä tuli myös tukea. Osin siitä syystä halusin tulla asian kanssa julki, ja jonkinlainen henkinen taakka putosikin harteilta.
Nuutinen on halunnut olla avoin sairaudestaan, ja ihmisiltä saatu tuki on tuntunut hyvältä.
– On kyllä yllättänyt, kuinka paljon olen saanut tsemppiviestejä ja olen todella kiitollinen saamastani tuesta. On myös tarjottu töitä, esimerkiksi Juniori-KalPa pyysi valmentajaksi, mikä oli hieno osoitus, että kiekkoyhteisö on valmis auttamaan.
– Olen saanut viestejä myös pelaajilta, joiden kanssa en ole koskaan pelannut samassa joukkueessa enkä tunne henkilökohtaisesti. Vaikka kaukalossa pelataan kovaa, niin silti pidetään toisistamme huolta.
Työelämän makuun Nuutinen on jo pienimuotoisesti päässyt.
– Olin pitkän pätkän kotona ja alkoi tulla tunne, että jotain töitä haluaisin päästä tekemään. Olen päässyt tekemään opettajan sijaisuuksia Kuopion kouluihin. Pikkusisko on opettaja ja pyysi häntä sijaistamaan. Sitten ilmoitin muutamaan muuhunkin kouluun tilanteeni, että kiekkoilijan ura on ohi ja olisin kiinnostunut sijaisuuksista. Opettajilta, joita olen sijaistanut, olen saanut hyvät ohjeet, niin aika helppoa hommaa on ollut.
Selviä suunnitelmia tulevaisuudesta Nuutisella ei vielä ole.
– Vähän hämärän peitossa vielä on, mitä voisin seuraavaksi työkseni tehdä. Opettajan sijaisuuksia olen tosiaan tehnyt ja avoimessa yliopistossa olen aloitellut kauppatieteen opintoja. En vielä lähde naulaamaan, että kumpikaan näistä olisi se ala, johon lähden suuntaamaan.
– Avoimen yliopiston opintoja olen pitänyt tosi hyvinä, että ne eivät sido mihinkään, mutta saan kuitenkin hyvän kuvan opiskelun sisällöstä. Nykypäivän työelämässä todella harva menee parikymppisenä työpaikkaan, josta jää eläkkeelle. Sama pätee myös jääkiekkoon, että harvassa on enää seuraikonit, jotka pelaavat koko uransa samassa seurassa.
Nuutinen ei itse peliuransa aikana opiskellut, mutta suosittelee sitä nykykiekkoilijoille.
– Opiskelun ja jääkiekon yhdistämisestä en ole hyvä esimerkki. Lukion olen käynyt ja Savonlinnan-vuosina suoritin myynnin ammattitutkinnon. Täytyy sanoa, että olen yllättynyt, kuinka vaivatonta esimerkiksi avoimessa yliopistossa opiskelu on. Näkisin hyvänä, että peliuran aikana laittaisi opiskeluja alulle, niin sitten on jotain mitä jatkaa, kun tulee tilanne, että haluaa tai joutuu lopettamaan peliuran.
Nuutisen mielestä on tekosyy, ettei pelaamisen ohessa ehdi opiskella.
– Vaikka keskittyy täysillä peleihin ja harjoituksiin, niin niiden ulkopuolelle jää todella paljon aikaa esimerkiksi opiskelulle. Tunnen pelaajia, jotka opiskelivat samalla kun pelasivat, enkä usko, että he jäivät mistään paitsi. Mutta varmasti jokainen löytää itselle sopivan tavan.
Nuutinen uskoo opiskelun hyödyttävän paitsi peliuran jälkeen myös sen aikana.
– Itse huomasin viimeisellä kaudella, että pelitkin sujuivat paremmin, kun ei käyttänyt koko päivää jääkiekon miettimiseen, vaan keskityin välillä ihan muihin asioihin. Itse elin tosi kokonaisvaltaisesti jääkiekkoa pelivuosinani ja olisi ollut aikaa opiskella.
Nuutinen halusi korostaa kiitollisuuttaan jääkiekkoilijan urasta ja kehotti muitakin nauttimaan pelaamisesta.
– Aina ei etukäteen tiedä, koska peliura päättyy eikä valitettavasti ura välttämättä pääty siihen, että tulee kilometrit täyteen tai motivaatio loppuu. Kannattaa pitää mielessä, mitä itsellekin vanhemmat pelaajat ovat sanoneet, että ura menee pirun nopeasti.
– Niinäkin hetkinä, kun tuntuu ettei pelit kulje, kannattaa silti pyrkiä vaan nauttimaan mahdollisimman paljon. On ihan mahtavaa, jos pystyy ammatikseen pelaamaan jääkiekkoa.