Ei ole yhtä oikeaa tapaa lopettaa jääkiekkoura, mutta 27-vuotiaana ja juuri liigatasolle nousseena ratkaisu on ainakin harvinainen. Viimeksi Jukureissa kaudella 2019–20 torjunut Juhana Aho päätyi kuitenkin vetäytymään ammattilaiskaukaloista juuri tällä tavalla.
– Kyllä on ollut kasvamista uran lopettamisen suhteen. Vuoden verran asiaa kypsyttelin, kun ei alkanut pelipaikkaa löytyä eli pitkästä prosessista puhutaan. Ikää oli 26 vuotta, kun viimeisen kerran pelasin eli pelivuosia olisi voinut olla hyvin jäljellä – ehkä jopa ne parhaat vuodet. Maalivahdilla usein kolmenkympin korvilla alkaa kokemus ja muut ominaisuudet olla kohdillaan.
Aho on toisaalta tyytyväinen ja kiitollinen saavutuksistaan pelaajana, koska lähtökohdat eivät puoltaneet jyväskyläläisjuniorin liigauraa. Jyväskylässä pelasi kolme muutakin vuonna 1993 syntynyttä maalivahtia – Eetu Laurikainen, Samu Perhonen ja Antti Lehtonen – jotka kaikki nousivat Liigaan asti.
– Aina ei ollut realismia edes haaveilla liigapaikasta, niin oli upea saavutus päästä pelaamaan Jukureissa kolmella kaudella. Nälkä tottakai kasvoi syödessä, ja tavoitteet oli vielä korkeammalla, kun huomasin, että huippupäivänä pystyin pelaamaan Liigassa oikein hyvällä tasolla.
Rooli jäi kuitenkin suvereenin ykkösmaalivahdin Sami Rajaniemen rinnalla niin pieneksi, ettei Aho pystynyt ottamaan seuraavaa kehitysaskelta. Lopulta pienikokoinen torjuja jäi kokonaan ilman pelipaikkaa.
– Silloin kun pelipaikkaa kuumeisimmin etsin, pelaajamarkkinat oli täysin jäissä, vaikka olin valmis lähtemään melkein mihin vaan, missä olisi päässyt hyvällä tasolla pelaamaan. Lähtökohta oli silloin, että olisin perheen kanssa lähtenyt pelipaikan perässä, mutta korona ehkä vaikutti perheen halukkuuteen lähteä. Pätkäpestejä olisi ollut tarjolla, mutta rehellisyyden nimissä minulla ei olisi ollut edes sellaiseen soveltuvia varusteita.
Kauden 2019–20 lopussa kiekkomaailmankin valtasi koronapandemia, mikä oli ainakin osasyy, ettei uutta työpaikkaa löytynyt.
– Muistan, että suurin piirtein päivälleen, kun poikani syntyi, oli Suomessa ensimmäinen koronatapaus. Sitten on pikku hiljaa tilanne laajentunut, ja kun on saanut seurata lapsen kasvua, niin korona on edelleen täällä.
Jos elämässä ei ole muuta kuin jääkiekko, negatiivisia tunteita ja ajatuksia on paljon vaikeampi saada mielestään.
Seuraavaksi Aho siirtyy Helsingin yliopistoon oikeustieteen opintoihin. Virallisen lopettamisilmoituksen jälkeen olo on ollut haikea, vaikka päätös on jo vanhempi.
– Tammikuusta oli itselle selvää, että keskityn pääsykokeisiin enkä pääsykokeiden jälkeenkään enää aloittanut treenaamista. Jossain vaiheessa oli varavaihtoehtona lähteä alempiin sarjoihin pelaamaan, mutta toisaalta isyys toi erilaista perspektiiviä enkä lopulta ollut motivoitunut tämänikäisenä lähtemään kovin alhaalta rakentamaan uraa.
Makein muisto peliuralta löytyy isommin miettimättä.
– Hienoin yksittäinen muisto peliuralta on keväältä 2017 SaPKosta, kun pelattiin Vantaalla neljäs Mestis-finaali ja Jonatan Tanus survoi kiekon jatkoerässä maaliin ja voitettiin 1–0. Se oli hieno kausi: henkilökohtaisesti pelit sujui hyvin, sitten tuli loukkaantumisia ja pääsin pudotuspeleihin taas mukaan. Sitä parempaa en ole kokenut. Vaikka ei pelattu Liigassa, niin fiilis ja tekeminen oli todella hurjaa!
Isoja muutoksia edessä
Aho on elänyt yli 20 vuotta jääkiekkoilijan arkea, mihin nyt on tulossa muutos.
– Oikeustieteen opinnot on hyvin erilaista jääkiekkoon verrattuna, mutta vaatii tietysti samanlaista sitoutumista. Ainakin alkuun lähden ihan täysipäiväiseksi opiskelijaksi. Olen ymmärtänyt, että oman alan töitä on mahdollista saada aika varhaisessa vaiheessa, jos pystyy työskentelemään opintojen ohessa – ja tavoite on saada jalkaa oven väliin. Muun alan töitä en ole suunnitellut tekeväni.
Aholla on tosin aiempaakin kokemusta opiskelusta.
– Liikuntatieteellisen opinnot aloitin Jyväskylässä pelatessani, ja se oli nuorempana yksi haave. Ala-asteella oli mahtava liikunnanopettaja, jonka esimerkki houkutti niihin opintoihin.
Ammattiurheilija alkoi kuitenkin pohtia toisenlaisia vaihtoehtoja.
– Lukiossa lakitiedon kurssi tuntui mielenkiintoiselta ja silloin tein itselleni lupauksen, että jonain päivänä haen tosissani oikeustieteelliseen. Tässä kohtaa oli erinomainen mahdollisuus se toteuttaa, ja todella innoissani olen opintoihin lähdössä!
– Luistelussakin tarvitaan pakaraa, mutta opinnoissa kysytään istumalihaksia eri tavalla, että jaksaa lukea.
Pääsykokeisiin lukeminen onnistuikin erittäin hyvin, sillä vain 4,7 prosenttia valintakokeisiin osallistuneista hyväksytään Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Viime vuonna Aho suoritti pääsykokeen etänä, mutta ei ollut tuolloin lukenut eli käytännössä hän pääsi sisään ensiyrittämällä.
– Moni on ollut jopa itseäni innostuneempi pääsystäni opiskelemaan. Itse toki sinne halusin ja tein kaiken työn, mutta kun olin pitkäjänteisesti työskennellyt, niin itse pääsykoe tuntui jopa helpolta.
Luistelussakin tarvitaan pakaraa, mutta opinnoissa kysytään istumalihaksia eri tavalla, että jaksaa lukea.
Vaikka hakeminen oikeustieteen opintoihin oli selvä valinta, vielä Aho ei tiedä, miten haluaisi koulutuksellaan työllistyä.
– Jollekin on ihan selvää, että haluaa olla oikeussalin kuningas, ja itsekin olen miettinyt omia tavoitteitani. Aiemmalla uralla oli aina selvä suunta, mitä kohti pyrkiä. Nyt olen uuden edessä ja haluan oppia ja kerätä tietoa mahdollisimman paljon. Uskon kyllä, että se itseä vuosiksi eteenpäin kiinnostava ala löytyy aikanaan.
Uuden oppimisen lisäksi edessä on opettelu isompiin ympyröihin aiemmin Jyväskylässä, Savonlinnassa ja Mikkelissä asuneelle Aholle.
– Muutto Helsinkiin on tietysti iso muutos, mutta esimerkiksi siskoni asuvat pääkaupunkiseudulla. Innoissani olen myös muutosta. Monet tutut ovat sinne jo päätyneet, ja nyt on minun vuoro. Etäisyydet ja ruuhkat ovat uusi asia, samoin elinkustannusten nousu.
− Luonto on aina ollut tärkeä asia, ja nyt muutetaankin keskuspuiston kupeeseen eli metsää on lähellä.
Jääkiekko ja opiskelu
Haastattelin viime joulukuussa peliuransa äkisti lopettanutta Toni Kallelaa, joka siirtyi suoraan työelämään kiinteistövälittäjäksi – peliuran aikana oli kuitenkin suoritettuna avoimen yliopiston opintoja. Myös Ahon mielestä tietyn tyyppisiä opintoja pystyy suorittamaan jääkiekkoammattilaisena.
– Oikeustieteen opinnot esimerkiksi pystyy pelaamisen ohessa tekemään, ja tiedänkin Mestis-pelaajia, jotka ovat näin tehneet. Itsekin olisin voinut niin tehdä, jos olisin hakenut nuorempana opiskelemaan. Nyt en kokenut sitä mielekkääksi vaihtoehdoksi, koska se olisi haitannut perhe-elämää.
Jääkiekko nostattaa todella isoja tunteita: jännitys ennen ottelua, voittaminen, häviäminen. Itse olen saanut vastaavia tunnekokemuksia ainoastaan laulamisesta
Täysin esteetöntä jääkiekon yhdistäminen opiskeluun ei toki ole.
–Treenit ovat pääsääntöisesti aamuisin, mutta sekin on pikku hiljaa muuttumassa – Jukureissa esimerkiksi oli parina päivänä viikossa harjoitukset aamulla ja illalla. Liikuntatieteellisen opinnoissa taas oli niin paljon läsnäolopakkoa, että jos ei pelaa jyväskyläläisseurassa, ei pysty niitä opintoja suorittamaan yhtä aikaa.
– Jos pääsee parikymppisenä jääkiekkoilijana opiskelemaan korkeakouluun, ei ole myöskään kiire opintojen suorittamisessa. Välttämättä ei pysty pelkästään opiskeluun keskittyvien kanssa samassa tahdissa suoriutumaan, mutta ei tosiaan ole kiirekään.
Aho nostaa esille myös erittäin tärkeän näkökulman opiskelusta yhtenä mahdollisena vastapainona urheilun aiheuttamille paineille.
– Itse koin huonoa omatuntoa, etten tehnyt liigauran aikana mitään muuta. Huomasin, että käänteisesti se jopa vei energiaa, kun en pelaamisen lisäksi opiskellut vaikka avoimessa yliopistossa. Olen myös kuullut peliuran aikana opiskelleilta pelikavereilta, että opintoihin keskittyminen huonosti sujuneen pelin jälkeen on ollut hyvä tapa käsitellä negatiivisia ajatuksia.
– Jos elämässä ei ole muuta kuin jääkiekko, negatiivisia tunteita ja ajatuksia on paljon vaikeampi saada mielestään.
Jääkiekon parissa opittuja taitoja Aho uskoo pystyvänsä hyödyntämään myös jatkossa.
– Uskon, että taidot toimia ryhmässä ovat jääkiekkotaustan ansiosta paremmat kuin sellaisella, jolla ei ole kokemusta joukkueurheilusta. Paineensietokyky on toinen urheilun tuoma taito, ja erityisesti maalivahdin roolissa korostuu valtava vastuu joukkueen tuloksesta.
– Maalivahti on tietyllä tavalla aina yksin, ja monen tuhannen ihmisen edessä kun on tottunut tekemään parhaansa, ei ihan pienestä hätkähdä.
Jääkiekko ammattina ja jäähalli työpaikkana on tyystin erilainen kuin Ahon tulevat opinnot ja seuraava työura. Itsensä haastamiseen hänellä on muita keinoja.
– Jääkiekko nostattaa todella isoja tunteita: jännitys ennen ottelua, voittaminen, häviäminen. Itse olen saanut vastaavia tunnekokemuksia ainoastaan laulamisesta, joka on samanlaista yksin esiintymistä kuin maalivahtina pelaaminen. Toivoisin, että saisin nyt laulamista enemmän elämääni mukaan.
– Harrastejääkiekkoa en aio pelata. Sitä pääsin viime kaudellakin eri porukoissa kokeilemaan ja huomasin, että pelaamisessa motivoi mahdollisimman kova haaste, kun pääsee pelaamaan mahdollisimman kovia vastustajia vastaan ja mittaamaan omaa tasoaan. Kenttäpelaajana voisi olla kiva höntsätä, lämäri on ollut vahva salainen ase jo vuosia. Seuraavaksi pääsen haastamaan itseäni opintojen parissa.
Jääkiekolla ei välttämättä ole jatkossa isoa osaa Ahon elämässä.
– Pelien seuraaminen on todella vähäistä – joidenkin vanhojen pelikavereiden pelejä seuraan. Viime kaudella en nähnyt yhtään jääkiekko-ottelua kokonaan. Ehkä sitä halusi jollain tavalla sulkea ajatuksista pois, kun ei itse päässyt pelaamaan. Samalla huomasin myös, ettei ollut luontaista kiinnostustakaan. Paikan päälle varmasti menen pelejä katsomaan, varsinkin jos ystäviä on pelaamassa.
Pieni takaportti mahdolliseen kaukalon laidalle paluuseen kuitenkin on olemassa.
– Katsotaan, mitä poika tai mahdolliset tulevat lapset – alkavatko harrastaa kiekkoa.