Suomalaiset fanit tietävät ja tuntevat maanmiehensä, jotka pelaavat säännöllisesti NHL:ssa. Jotkut jopa tietävät farmipelaajatkin. Todelliset hardcore-fanit toki tietävät kyllä kuka on Guillaume Latendresse ja mitä joukkuetta Gerald Gallant valmentaa ensi kaudella.
NHL-toimitus esittelee seuraavassa tekstissä erilaisia pelaajatyyppejä erilaisiin kategorioihin sijoitettuna. Osa pelaajista on niitä, joiden naamat näkyvät illan otteluiden jälkeen televisiossa. Osa on taas niitä, joilta ei kysellä ikinä kommentteja pelien jälkeen.
Esittelyssä ovat varamaalivahdit, eli ns. kakkosveskat, tutkaparit, maalineduspelaajat, puolustavat puolustajat sekä johtajat.
Jatkoajan asiantuntijaryhmä listasi jokaisen kategorian kovimmat pelimiehet. Jokaisella listalla on esitelty kategorian viisi parasta pelaajaa sekä kolme Bubblin´ under-pelaajaa. Pelaajat eivät ole missään järjestyksessä, koska erot pelaajien välillä ovat hiuksenhienot. Lisäksi pelaajien eri ominaisuudet toisissa kategorioissa tai taidoissa tekisivät vertailun tekemisestä hyvin vaikeaa.
Bubblin´ under-lista sisältää haastajat varsinaiseen kategoriaan ja pian haastettavasta voi hyvin tulla haastaja.
Varamaalivahdit
Varamaalivahdin osa ei ole aina helppo. Hyvä ykkösmaalivahti voi pelata jopa 70 ottelua NHL:n runkosarjassa, normaalisti kuitenkin 50-60 ottelua. Loput ottelut jäävät kakkosmaalivahdin harteille. Kun käsky tolppien väliin kuuluu, on siellä oltava parhaimmillaan vaikka edellisestä ottelusta olisi kulunut aikaa yli kuukausi. Hyvä kakkosmaalivahti pelaa aina samalla tasolla ja muu joukkue luottaa myös häneen.
Osa varamaalivahdeista ei kestä painetta kun joutuvat valokeilaan. Näiden NHL-ura onkin sitten aika lyhyt. Toiset nauttivat siitä kun pääsevät pelaamaan ottelun silloin, toisen tällöin. He ovatkin sitä pelaajatyyppiä, mistä kaikki NHL-joukkueet unelmoivat. Ja vielä halvallakin. Koska ykkösmaalivahti on yleensä painonsa arvoinen kullassa, pitää varamaalivahdin olla varma torjuja, halpa ja suoritustason pitää olla samalla viivalla joka kerta.
Garth Snow, New York Islanders
Kokenut peluri, joka on luotettava isähahmo ja mainio opettaja nuoremmille maalivahdeille. Todellinen taistelijaluonne - antaa aina kaikkensa ja tsemppaa siinä sivussa muutakin joukkuetta. Ymmärtää roolinsa erinomaisesti: ei valita penkkikomennuksista pätkääkään, mutta pystyy myös tarpeen tullen kelvolliseen torjuntavastuuseen, vaikka välillä taakse saattaa livahtaakin muutama helppo maali.
Manny Fernandez, Minnesota Wild
Fernandez nousi maineeseen keväällä 2003, kun hän jakoi Dwayne Rolosonin kanssa torjuntavastuun ja johdatti Minnesotan Vancouverin ja Coloradon ohi Lännen finaaliin. Tuolloin Manny näytti, että parhaimmillaan hän on ohittamaton. Fernandez ei kuitenkaan ole koskaan osannut vakuuttaa valmentajia siitä, että hän jaksaisi pelata kauden ykkösvahtina. Fernandez on hyvä kiekonkäsittelijä ja taitava maalivahti.
John Grahame, Tampa Bay Lightning
Ei päässyt pinnalle Bostonissa ja Tampassa oli Habibulinin varjossa. Silti tasapainoinen maalivahti kun pelaa kakkosena. Isokokoisena peittää paljon ja on hyvä kiekonkäsittelijä. Yrittää päästä pinnalle ykkösmaalivahtina, mutta keväällä 2004 annettu tilaisuus nousta ykköseksi epäonnistui. On lojaali joukkueelle ja runkosarjassa varma paikkaaja ykkösmaalivahdille.
Vesa Toskala, San Jose Sharks
Suomalaiset muistavat muutaman kauden takaisen taistelun San Josessa Toskalan sekä Evgeni Nabokovin välillä seuran ykkösmaalivahdin paikasta. Toskala on tasoittanut otteitaan NHL-vuosiensa aikana. Erittäin nopea reflekseissään, ja hanskakäsi on uskomattoman nopea. Toskalaa on pidetty jopa parhaimpana kakkosmaalivahtina NHL:ssa. Mikäli rutiinitaso olisi astetta parempi, Toskala olisi varmasti jonkin NHL-joukkueen ykkösmaalivahti.
Manny Legace, Detroit Red Wings
Pienikokoinen maalivahti, jolla on erinomaiset perustaidot ja kyky pelata paineen alla. Nöyrä luonne ja tiedostaa asemansa haastajana, vaikka kykyjä olisi isompaankin asemaan. Nousi edellisellä NHL-kaudella kokeneen ja kallispalkkaisen Curtis Josephin takaa Detroitin ykkösmaalivahdiksi ja pelasi Wingsien maalilla 41 ottelua sijoittuen niin torjuntaprosenteissa kuin päästetyissäkin maaleissa NHL:n 10 parhaan maalivahdin joukkoon. Ollut Detroitille tärkeä kakkosmaalivahti jo vuosia ja noussut esiin tärkeillä hetkillä kun Dominik Hasek, Curtis Joseph tai Chris Osgood ovat pelanneet tasonsa alla.
Bubblin´ under:
Brian Boucher, Phoenix Coyotes
Antero Niittymäki, Philadelphia Flyers
Jamie McLennan, Florida Panthers
Tutkaparit
Nämä pelurit muodostavat kahden pelaajan lähes saumattoman yhteistyön. Molemmat tuntevat toisensa, ja tietävät mitä toinen pelaaja aikoo tehdä. Näin tutkapari saa edun vastustajaan nähden. Tutkaparit täydentävät toisiaan ja heidän ollessa kentällä ei heikkouksia kummassakaan pelaajassa edes näe.
Tutkapareja on sekä puolustavia että myös hyökkääviä. Yleensä tutkaparit syntyvät yhden pelin kokeilulla ja sen onnistuttua pidetään miehiä jatkossakin yhdessä. Pidempään heidän pelatessa yhdessä heitä ei voi enää erottaa, koska he ovat yhdessä parempi kuin molemmat yksilöinä.
Kris Draper - Kirk Maltby, Detroit Red Wings
Yksi maailman parhaista alivoimaparivaljakoista, osallistuu jäähyntappotalkoisiin aina kuin vain mahdollista. Kaksikko luistelee varsin hyvin, taklaa kaikki näköpiirissä siintävät jääkiekkopelaajaa muistuttavat objektit, repii ja raastaa vastustajan hermot riekaleiksi sekä tekee siinä sivussa kelvollisesti pisteitäkin. Jokaisen valmentajan ihannepari vastustajan ykkösnyrkin pysäyttämiseen.
Joe Thornton - Glen Murray, Boston Bruins
Kun nämä kaksi satakiloista höyryveturia pääsevät vauhtiin, kiskot kitisevät ja vastaan tulevat junat suistuvat raiteiltaan. Erittäin vahva ja vaikeasti horjutettava Thornton raivaa tietä ja ruokkii aisapariaan kuin äiti vastasyntynyttä. Isoksi mieheksi hyvin luisteleva ja pehmeäkätinen Murray niittaa namusyötöt tappavan vaarallisella rannelaukauksellaan verkon perille.
John Madden - Jay Pandolfo, New Jersey Devils
Pidettyjä he eivät ole, kunnioitettuja kyllä. Madden ja Pandolfo ovat muodostaneet liigan pelätyimmän alivoimakaksikon tällä vuosituhannella. Voisi jopa sanoa, että kolmas mies sekoittaa ketjun pelin. Kaksikko on värkännyt nimittäin alivoimalla maaleja siihen tahtiin, ettei jenkki-Pandolfon ja kanukki-Maddenin erikoislaatuista kemiaa voi millään epäillä.
Mike Modano – Jere Lehtinen, Dallas Stars
Kolmas mies rinnalla vaihtuu, Mike ja Jere jatkavat. Modano isona keskushyökkääjänä tekee peliä ja Lehtinen kaivaa hänelle kiekkoja kulmista. Ketjun kolmas lenkki ampuu yleensä maalit, mutta Lehtinen on tehnyt suurimman osan maaleistaan uralla juuri Modanon syötöistä. Molemmat miehet osaavat puolustamisenkin, joten alivoimalla käytettynä myös uhkaava yhdistelmä vastustajan kannalta.
Markus Näslund - Todd Bertuzzi, Vancouver Canucks
Vahvan Canucks-hyökkäyksen huippuvaarallinen tutkapari, joka tuntee toisensa tarkasti vuosien kokemuksen turvin. Pelaajien parhaat ominaisuudet erikseen huippuluokkaa ja täydentävät toisiaan yhdessä ihailtavasti. Bertuzzi ehkä NHL:n parhaana voimahyökkääjänä raivaa tilaa ja Näslund iskee huippulaukauksellaan osumia. Erittäin vaarallinen kaksikko ylivoimilla. Molemmat pelaajat olivat kaudella 2002-03 NHL:n ykkös All-Starsissa.
Bubblin´ under:
Sami Kapanen – Keith Primeau, Philadelphia Flyers
Keith Tkachuk – Doug Weight, St. Louis Blues
Scott Gomez – Aleksandr Mogilny, New Jersey Devils
Maalineduspelaajat
Maalineduspelaaja on herra ja hidalgo maalin edessä. Puhutaan sitten oman maalin tai vastustajan maalin edustasta. Hyökkääjä menee vastustajan maalin edustalle ja ottaa itseensä lukemattomia mailaniskuja vain sen takia, että saa yhden tilaisuuden pistää kiekon maaliin. Kova pelaaja iskee osumia maalin edestä säännöllisesti ja saa vastustajan puolustajat näyttämään surkeilta, koska eivät saa yhtä hyökkääjää kuriin.
Tässä rankingissa otettiin huomioon vain hyökkäyspäässä vaikuttavat maalineduspelaajat.
Kyle Calder, Chicago Blackhawks
Energinen väkkärä, joka taklaa kaikkea liikkuvaa ja joka häseltää maalin edustalla kuin viimeistä päivää. Pienestä koostaan huolimatta tiukkojen tilanteiden pelaaja, joka saattaa ratkaista ottelun niin sanotulla räkämaalilla. Maalinedustan ohjausmaalien erikoismies, joka on tehnyt lähes puolet uransa maaleista maalin edustalta ohjaamalla tai kaivinkoneen avustuksella.
Todd Bertuzzi, Vancouver Canucks
Harva puolustaja jaksaa siirtää tämän 110 kiloisen, erittäin vahvan ja aggressiivisen hyökkääjän maalilta. Voitti kaudella 2002-2003 NHL:n ylivoimamaalitilaston pääosin hyvällä maalineduspelaamisella. Puolustajien on pakko pelata alkavalla kaudella kiekkoa, mutta ongelmaksi muodostuu tässäkin Bertuzzin käsien nopeus ja taito. Pystyy tekemään kokoisekseen pelaajaksi hämmästyttävän nopeita liikkeitä mailallaan.
Tomas Holmström, Detroit Red Wings
Ei koskaan aristele maksaa hintaa maalin edessä pelaamisestaan. Kun erinomaiseen asenteeseen lisätään huippuluokan silmä/käsi koordinaatio ja nopea maila maalin edessä, tulosta syntyy varmasti. On saanut paljon ylivoima-aikaa viime kausina kovassa Detroitin joukkueessa. Kokonaisuudessaan varsin keskinkertainen pelaaja, mutta todellinen spesiaaliominaisuus maalinedustan pelaamisessa. Yksi liigan parhaista "likaisten maalien" tekijöistä jo vuosia.
Rick Nash, Columbus Blue Jackets
Kunnon maalitykin tapaan Nash on myös maalivahdin alueen valtias. Pojat kasvavat nykyisin isoiksi, ja maalivahdit väistyvät suosiolla Rikun tieltä, puolustajat roikkuvat reppuna selässä. Nashin silmän ja käden koordinaatio on huippuluokkaa ja näkyy maalitilastoissa. Vaikka Nash on taitopelaaja, niin väkivalloin sisään lyödyt maalit ovat yhtä arvokkaita kuin kikat läpiajoista. Nash on kertonut haluavansa tulla Todd Bertuzzin kokoiseksi.
Zdeno Chara, Ottawa Senators
Alkujaan Islandersissa Chara tunnettiin oman maalin edessä pelaamisesta ja kovista otteistaan. Oppinut vuosien karttuessa myös kiekollista peliä ja samaa linjaa mukaillen voi Chara olla jonain kauniina päivänä James Norris Trophyn -voittaja. Chara on nykyään vastustajan piikkinä lihassa ollessaan vastustajan maalivahdin edessä ylivoiman aikana. 206 cm pitkä ja 116 kiloa elävää massa on aika hiton vaikea siirtää pois, ainakaan laillisesti. Lisäksi tuon kokoinen jässikkä peittää maalivahdin lähes kokonaan. Maalin edessä ei tarvitse käsiä kunhan huitoo vain kiekkoa verkkoon päin.
Bubblin´ under:
Jarome Iginla, Calgary Flames
Trent Hunter, New York Islanders
Adam Hall, Nashville Predators
Puolustavat puolustajat
Tämä kategoria on se, mitä harva katsoja tulee huomanneeksi. Puolustava puolustaja on kuitenkin yksi tärkeimpiä rooleja joukkueessa. Koska kaikki pelaajat eivät voi hyökätä, pitää jonkun puolustaa. Ja puolustamisen erikoismiehet tekevät sen, että omaan kenttäpäätyyn hyökkääminen on vaikeaa. Hyvä puolustava puolustaja tekee hyökkääjän työstä vaikeaa pitämällä hänet poissa maalintekosektorilta sekä taklaamalla usein ja kovaa peli-innon vähentämiseksi.
Usein puhutaan, että puolustavat puolustajat ovat ”puukäsiä”. Useimmiten tämä pitää varmasti paikkansa, mutta puolustavina puolustajina on myös pelaajia, jotka saavat aikaiseksi myös kiekollisena. Ja päinvastoin, josta hyvänä esimerkkinä on Teppo Numminen. Molemmissa päissä peli toimii, suoritusrutiini on korkealla. Nummista ei tähän kategoriaan kuitenkaan otettu, koska hänet on tunnettu enemmän hyökkäyspään ansioista.
Jassen Cullimore, Chicago Blackhawks
Järkälemäinen, mutta varsin hyvin luisteleva puolustaja, jota on erittäin vaikea yrittää horjuttaa maalin edessä tai kulmaväännöissä. Pelaa yksinkertaista, erittäin varmaa, rauhallista ja näkymätöntä peliä - ei todellakaan loista hyökkäyspäässä. Otteet näyttävät usein passiivisilta, mutta tämä jääkaappipakastin taitaa silti lähes poikkeuksetta kaikki hyvään puolustuspeliin tarvittavat niksit.
Jason Smith, Edmonton Oilers
Jykevä Smith on varmasti liigan aliarvostetuimpia pelaajia. Kokenut kanadalainen ei ole räiskynyt ja räjähdellyt, vaan on toiminut Oilersin puolustuksen selkärankana keväästä 1999 lähtien. Oikealta ampuva albertalainen blokkaa laukauksia, taklaa kovaa ja pitää oman pään puhtaana. Kaiken tämän päälle Smith on liigan arvostetuimpia johtajia ja tekee pakkipareistaan parempia jääkiekkoilijoita.
Keith Carney, Anaheim Mighty Ducks
Perusvarma jenkkipakki nousi kaikkien huulille keväällä 2003, kun Anaheim pelasi Stanley Cup-finaaleissa. Carney oli porukan johtaja ja varjosti vastustajan tähdet tehottomiksi. Carneyä pidetään nykyisin peruspakkien ykköstähtenä. Huolimatta epätasaista joukkueista (Buffalo, Chicago, Phoenix, Anaheim) voimanpesä on yleensä päätynyt plussalle ja tehnyt arvokasta työtä tähtipelaajien varjossa.
Colin White, New Jersey Devils
Toinen vahva ehdokas NHL:n parhaaksi peruspuolustajaksi. Pelannut koko uransa New Jerseyssä ja pelaa todella kovaa vastustajia säästämättä. Ilkeä, kovaa taklaava ja Devilsin maalin edessä käynyt muistaa varmasti Whiten jatkossa. Huomioitavaa on se, että White ei ole ikinä urallaan pelannut kautta joka olisi päättynyt miinus-merkkiseen tehotilastolukemaan. Pystyy täyttämään Scott Stevensin saappaat puolustuspäässä, hyökkäyksessä White ei ole niin hyvä.
Scott Hannan, San Jose Sharks
Erinomainen fysiikka, jota mies käyttää pääasiassa puolustamiseen ja vastustajan tähtipelaajien pysäyttämiseen, mutta pystyy tekemään myös kiekollisia ratkaisuja ja on käyttökelpoinen ylivoimapuolustaja. Pystyy pelaamaan suuria minuuttimääriä virheettömästi vahvan pelinlukutaidon johdosta. Hän on hyvä pelin jokaisella osa-alueella ja tekee järkeviä ratkaisuja illasta toiseen. Kanadan World Cup-puolustajalla on parhaat vuodet vielä edessä.
Bubblin´ under:
Mike Rathje, Philadelphia Flyers
Rhett Warrener, Calgary Flames
Jay McKee, Buffalo Sabres
Johtajat
Johtajia on kahta erilaista tyyppiä. Toiset näyttävät omalla pelaamisellaan, käyttäytymisellään ja karismallaan, että he ovat niitä, joita muut seuraavat. Toinen tyyppi johtajasta on pelaaja, joka tsemppaa pelaajia jatkuvasti ja pelaa kentällä kaikki tilanteet loppuun kuin kyseessä olisi Stanley Cupin seitsemännen ottelun jatkoaika.
Molemmat johtajatyypit ovat arvostettuja, koska joukkueen hierarkiasta pitää aina löytää se pelaaja, johon kaikki katsovat hädän hetkellä. Silloin todellinen johtaja näyttää miksi häneen katsotaan juuri sillä hetkellä. Johtaja näyttää miten pelataan ja antaa omalla pelaamisellaan muille piristyksen heidän peliinsä. Joskus johtajat ovat kapteeneita, joskus tavallinen pelaajakin pystyy johtamaan joukkuetta kun on aika.
Rod Brind'Amour, Carolina Hurricanes
Lähes kaiken nähnyt ja kokenut isojen pelien mies, joka pystyy johtamaan kaukalossa omalla esimerkillään, vaikka ei olekaan koskaan ollut NHL:n suurimpia supertähtiä. Kokemuksen syvä rintaääni kaikuu jylhänä pukukopissa. Antaa aina kaikkensa joukkueen eteen ja puurtaa ilta toisensa jälkeen luotettavasti. Fanien kestosuosikki.
Steve Yzerman, Detroit Red Wings
1980-luvun kansikuvapojasta on kasvanut arpinen ja arvostettu vanhempi valtiomies NHL-kaukaloihin. Stevie Y:n arvostus ylittää kaikki joukkue-, liiga- ja ikärajat. Kolme kertaa kannua kantanut kapteeni on raihnainen, mutta edelleen Red Wingsin tärkein pelaaja. Tsemppi, peliäly ja kokemus korvaavat sen, että miehelle on jouduttu rakentamaan uudet polvet.
Trevor Linden, Vancouver Canucks
Luontainen johtaja nousi 21-vuotiaana veteraanipitoisen Canucks-joukkueen kapteeniksi. Otti erittäin suuren roolin joukkueessa nuoresta iästään huolimatta ja nousi kulttipelaajaksi jo alle 25-vuotiaana Vancouverissa. Toimi vuosia joukkueen kapteenina ja jatkoi asemaansa myöhemmin New York Islanderseissa. Jokaisen nuoren Canucks-pelaajan suuri henkinen esikuva. Nousee edelleen tärkeillä hetkillä esiin johtajana ja pitää joukkuettaan nöyränä työlle. Nykyisin NHL:n pelaajayhdistyksen presidentti, jolla suuri asema koko liigan sisällä.
Gary Roberts, Florida Panthers
Robert joutui lopettamaan uransa 1990-luvun puolivälissä, mutta mies sai itsensä terveeksi ja nousi toisella urallaan otsikoihin. Roberts kuului Carolinan legendaariseen atleettien ryhmään, jossa hän Sami Kapasen ja Rod Brind’Amourin kanssa rääkkäsi kehoa äärimmäisyyksiin asti. Uran tähtihetki osui kevääseen 2002, kun hurmioitunut Roberts veti perässään Leafsin Idän välieriin, vaikka joukkue kärsi ennennäkemättömästä loukkaantumissumasta. Tällä kaudella Roberts tuo kokemuksensa Florida Panthersin käyttöön: joukkueen nuorukaisilla on aitiopaikka oppia, mitä tarkoittaa omistautuminen.
Dave Andreychuk, Tampa Bay Lightning
Mies, jonka saavutuksia ei kukaan kiistä. Uralla vain yksi mestaruus, mutta jonka peräänantamattomuus ja johtajuus on tehnyt hänestä miehen, jota kuunnellaan aina. Opettanut Lecavalierille Tampassa kädestä pitäen, miten kasvetaan johtajapelaajaksi. Ei ole enää nuoruusvuosiensa tasolla, mutta esimerkillään näyttää suuntaa kaikille pelaajille. Silloin kuin Andreychuk puhuu, muut kuuntelevat ja ottavat opiksi.
Bubblin´ under:
Ryan Smyth, Edmonton Oilers
Keith Primeau, Philadelphia Flyers
Joe Sakic, Colorado Avalanche