Se, että joukkueet pelaavat näinkin lyhyessä ajassa neljästi toisiaan vastaan, on helposti selitettävissä. Joukkueet arvottiin CHL:n neljännesvälierin ottelupariksi, jolloin kohtaamisten määrä tuplaantui hujauksessa.
Keskinäisten otteluiden voitot ovat tällä kaudella menneet turkulaisten hyväksi 2−1. TPS:n yksi voitoista oli tosin vailla merkitystä, sillä kyseisen ottelun voitto ei pelastanut turkulaisia. Lukko meni selvästi paremman maalieron turvin puolivälierävaiheeseen mestarien liigassa.
Ennen illan ottelua Lukko on runkosarjassa toisena 40 pisteellä. TPS puolestaan löytyy niukasti pudotuspelijoukkueiden joukosta sijalta kymmenen 32 pisteen potillaan.
Voi yksinäisen miehen viedä marraskuu
Lukko pelasi eilen Lahdessa Pelicansia vastaan, joka on ollut kohtalaisen hankala vastustaja tämän illan isännille viime vuosina. Edellisen voittonsa Pelicansista Lukko onnistui kairaamaan tammikuussa 2013, eikä tätä tilastoa raumalaisseura pystynyt muuttamaan eilenkään. Tappio tuli lukemin 3−0.
Raumalaiset aloittivat eilen Lahdessa Pelicansin vieraana kolmen viikon rutistuksen, jossa se pelaa 11 ottelua 22 päivässä. Pahin ruuhka otteluohjelmaan tulee ensi viikon tiistaista lähtien, kun se pelaa viikon sisään viisi ottelua, johon sisältyy myös minivieraskiertue Jyväskylään ja Kuopioon.
Kovassa otteluruuhkassa eivät sinikeltaiset juurikaan pääse harjoittelemaan. Lisäksi levon rooli korostuu isosti siinä, miten Lukko ison pelimäärän keskellä jaksaa pelata ja siinä sivussa myös raapia pisteitä kasaan.
Lisäulottovuuden tuo Risto Dufvan tapa tiivistää pelin aikana kolmeen ketjuun, jolloin Henrik Koiviston johtama, selvästi alle odotusten pelannut kakkosketju jää usein penkille. Tähän ei ole tulevan peliruuhkan aikana varaa. Koiviston ketjulta vaaditaan samalla tasonnostoa, sillä Aaron Gagnonin ja Ville Vahalahden alkukauden täydellisyyttä hipova harmonia on ainakin toistaiseksi kadonnut. Näinä hetkinä tarvitaan tukea muilta ketjuilta.
Vauhtia on, entä järkeä?
Turkulaiset pelasivat niin ikään eilen, kun se kohtasi kuntopuntarin ykkösjoukkueen Ilveksen kotihallissaan. Kotijoukkue puristi niukahkon 3−0-voiton.
TPS on valmentajavaihdoksen jälkeen ollut pelilliseltä ilmeeltään pirteä ja väkevä. Miika Elomon tulo ohjaksiin nosti edes jonkinasteisen ammatti- ja seuraylpeyden esiin, joka näkyy loppuun asti taistelemisena tilanteesta riippumatta. Tämä on ollut toivottava muutos jo kauan seuran kannattajien mielissä.
Vaikka pelaamisessa on asennetta, pelitavallisesti TPS on hyvin yksipuolinen ja haavoittuvainen. Peliä pyritään puolustajien toimesta kääntämään nopeasti pystyyn tilanteesta riippumatta. Tämän jälkeen laitahyökkääjä usein jatkaa pelin päätyyn ja hyökkääjät pyrkivät voittamaan kiekon päädyssä takaisin joukkueelleen.
Pelitavassa ei ole havaittavissa minkäänlaista pelin rytmittämistä, vaan se on yksipuolista puskemista pystyyn. Modernissa jääkiekossa on vaikea voittaa - ja vielä vaikeampi menestyä - kun peliä ei pyritä millään tavalla kontrolloimaan kiekon kautta.
Pakistossa riittäisi kuitenkin tähän huomattava määrä kiekollista osaamista aina Markus Seikolasta, Tomas Mojzisista ja Steven Seigosta lähtien. Puhumattakaan sairastuvalla olevasta Petteri Nummelinista.