Syntymäpäiviään viettänyt Porin Ässät ry juhlisti merkkipaaluaan ennen pelin alkua. Antti Heikkilän, Arto Javanaisen ja Veli-Pekka Ketolan kunniaksi hallin kattoon oli hinattu miesten nimillä ja numeroilla varustetut plakaatit. Jaroslav Otevrel ei ollut omaa muistomerkkiään Isomäen kattoon saanut, mutta luonnollisesti miehen numero on ja pysyy poissa käytöstä.
Juhlakaluista Heikkilä ja Javanainen olivat paikalla ottamassa suosionosoitukset ja kukkapuskat vastaan, mutta Italiassa valmentava Ässien Ässä V-P Ketola ei paikalle päässyt. Kaiken kaikkiaan Ässien juhlallisuuksissa ei ylimääräistä glamouria nähty, vaan homma hoidettiin hillitysti ja jopa karusti. Mutta istuuhan tietty karuus muutenkin Ässien tyyliin huomattavasti paremmin kuin turhat pröystäilyt.
Vanhuksella väkevä alku
Juhlapuheiden jälkeen päästiin sitten itse asiaankin. HIFK:n valmistautuminen otteluun oli jälleen ilmeisen onnistunut, sillä alkuhetket mentiin valkoisten vierailijoiden tahdissa. Pari ensimmäistä minuuttia IFK pyöritti peliä Ässien päädyssä siihen malliin, että jopa legendojen plakaatitkin olivat katossa varmasti ihmeissään. Heidän aktiiviaikoinaan kun nuo alkuminuutit yleensä painettiin aivan toisessa päässä kaukaloa.
Tuomo Ruudun jäähyn myötä IFK:n alkuminuuttien ryöpytys laantui. Ässien ylivoima ei sinänsä toiminut, mutta pelitapahtumat kuitenkin tasoittuivat huomattavasti. Niinpä jäähyn jälkeenkin Ässät pysyi vauhdissa jo varsin hyvin mukana ja pystyipä kotijoukkue luomaan muutaman hyvän tilanteenkin. Laukaukset eivät kuitenkaan olleet tarpeeksi laadukkaita, jotta niillä olisi onnistuttu yllättämään Timo Laaksoharjua, joka pääsi tuuraamaan Dave Stathosia IFK-maalissa.
Ässät oli kuitenkin avauserässä kauttaaltaan potkun perässä. IFK liikkui etenkin alussa terävästi ja karvasi syvältä, mikä teki kohmeisen patapakan pelinrakentelun käytännössä lähes mahdottomaksi. Pienistä pyörityksistä huolimatta helsinkiläisetkään eivät maalien makuun päässeet. Scott Langkow torjui Ässien maalilla varmasti. Ei IFK:kaan toisaalta mitään erityisen hienoa kiekkoilua esittänyt, mutta kuitenkin astetta parempaa kuin vähän sekavasti säheltänyt kotijoukkue.
Pasi Saarinen sivalsi pedot johtoon
Ässät pääsi aloittamaan toisen erän ylivoimalla, mutta tulos jäi tälläkin kertaa laihaksi. IFK:n tullessa täysilukuiseksi alkoi pelissä päästä päähän-vaihe, jossa stadilaiset näyttivät aavistuksen vaarallisemmilta.
Eivätkä vain näyttäneet, vaan onnistuivat myös maalinteossa. Ässien hyökkäyksen jälkeen oli petopaitojen ykkösketjun vuoro lähteä vastaiskuun. Porilaisten puolustus oli tilanteessa hivenen tuuliajolla ja niinpä Timo Pärssinen ja Tuomo Ruutu pääsivät namuttelemaan paikan Pasi Saariselle. Pärssinen haki kiekon laidasta, antoi sen toiseen aaltoon Ruudulle, joka jatkoi poikittaissyötöllä Saariselle. IFK-pakki kaivoi repertuaaristaan tyylikkään rannesivalluksen ja kiekko pamahti Langkowin maalin ylänurkkaan.
Vierailijan johtomaalista Ässien pasmat hieman sekosivat tai sitten IFK vain löysi entistä paremman pelihuumorin. Joka tapauksessa hetken näytti melkeinpä itsestään selvyydeltä, että pian Langkowin takana paukkuu toisen kerran.
Ässien puolustus kuitenkin kesti Langkowin johdolla IFK:n vyörytykset niin tasakentällisin kuin ylivoimallakin. Tosin IFK:n ylivoima oli tänään kehnoa, joten noissa tilanteissä Ässät pääsi jopa yllättävän helpolla. Oma ansionsa siihen oli totta kai silläkin, että vastaavasti Ässien alivoimapelaamiseen löytyi tällä kertaa hyvin liikettä ja asennetta.
Toisen erän kulkiessa kohti loppuaan, kävi kuten ensimmäisessäkin erässä. HIFK:n ote hiipui ja Ässät pääsi luomaan koko ajan paremmin painetta Laaksoharjun maalille. Hyviäkään yrityksiä ei kuitenkaan palkittu onnistumisilla, joten 40 minuutin jälkeen IFK oli pisteissä kiinni.
Timo Salonen veivasi padat tasoihin
Kolmas erä oli Ässien juhlaottelun selkeästi viihdyttävintä peliä. Vauhtia oli vähintäänkin kuin Eläintarhan ajoissa joskus IFK:n nuoruusvuosina ja pelin intensiteetti saavutti melko hyvän tason. Ilmassa väreili myös merkkejä siitä, että tunteet saattaisivat ryöpsähtää sille tasolle, etteivät kaikki välttämättä jaksa tanssia loppuun asti paidat päällä ja hanskat kädessä. Mutta lopulta ainoaksi rähinänpoikaseksi jäi Markku Tähtisen ja Ville Viitaluoman pieni nahistelu.
Kotijoukkue pääsi myös päätöserään ylivoimalla ja tällä kertaa se sen myös hyödynsi. Pasi Peltonen antoi hienon pystysyötön Timo Saloselle, joka karkasi läpiajoon. Salonen osaa kyllä maalipaikkoja tuhlatakin, mutta tällä kertaa nähtiin hallittu veivi ja kiekko ohi Laaksoharjun.
Ässien tasoituksen jälkeen painettiin taas tasaisesti päästä päähän, mutta tällä kertaa Ässät oli hivenen vaarallisempi hyökkäyksissään. Porilaiset tuntuivat haluavan voittoa tosissaan, kun taas IFK vaikutti melko tyytyväiseltä tasapeliinkin.
Ennen kaikkea Ässille tekisi hyvää jos kiekkolegenda Arto Javanainen kävisi pitämässä pienen luennon laukauksista. Ei sillä, että keneltäkään pitäisi edes odottaa Javanaisen kaltaista tykkien tykkiä, mutta jos sen luennon jälkeen nähtäisiin edes laukausyrityksiä. Kolmannessa erässäkin molemmille tuli solkenaan hyökkäyksiä, mutta maalivahtien torjunnat Langkow 6, Laakosharju 4, kertovat omaa kieltään siitä, että turhan harva hyökkäys päätettiin maalintekoyritykseen laukauksen muodossa. Ja tämä oli ennen kaikkea Ässien perisynti. Hyviä tilanteita hukattiin liialliseen siirtelyyn ja jopa yrityksiin kuljettaa kiekko maaliin asti.
Erän lopussa Ässätkin tyytyi tilanteeseen ja alkoi varmistelemaan pistettä. Niinpä päädyttiin jatkoajalle, jossa Ässille jäi varmisteluvaihde päälle ja Alpo Suhosen suojatit olivatkin vastaavasti hallitsevampi osapuoli. Langkow ei kuitenkaan suostunut antamaan IFK:lle ylimääräistä pistettä. Ässiltä olisi ehdottomasti odottanut voittomaalin hakua hieman aktiivisemmin, jopa pienellä riskillä, sillä pisteitähän porilaiset kipeästi tarvitsevat.
Suhonen kehui Laaksoharjua, Toivola puolustusta
Valmentajat olivat pelin jälkeen varsin tyytyväisiä peliin ja saavutettuun pisteeseen. Päätuomari Timo Favorinin panos ei sen sijaan tyydyttänyt ainakaan Alpo Suhosta.
- Tämä oli tasainen ja vauhdikas peli. Ässät pelasi tänään hyvin, joten pisteeseenkin voi olla tyytyväinen. Tietysti oltaisiin voitu voittaakin, mutta yhtä hyvin olisimme voineet hävitäkin. Meillä on kovia pelejä takana ja ehkä se vähän näkyi meidän pelissä. Ollaan pelattu suunnilleen joka toinen päivä ja viimeksi Jokereita ja Tapparaa vastaan, eikä nyt sitten saatu ihan parasta puristusta esiin, Suhonen ruoti illan tapahtumia.
- Maalivahtivalinnassa ajateltiin, että Stathos on ollut hyvä, mutta hän on pelannut paljon ja kaipaa välillä lepoa. Meillä on lauantaina kova peli Bluesia vastaan, joten Dave sai nyt huilata tämän pelin ja keskittyä lauantaihin. Laaksoharju pelasi maalissa hienosti, niin kuin on pelannut kaikissa otteluissaan. Aika vähän hänelle on pelejä tullut, mutta saldo on hyvä, ei montakaan tappiota.
- Sitä en vaan ymmärrä mistä ihmeestä tuomari löysi tuollaisen määrän jäähyjä näin siistissä pelissä. Miehiä tuntui lentävän jäähylle ilman rikkeitäkin. Olisi antanut poikien pelata, Suhonen manasi Timo Favorinin suoritusta.
Mika Toivola ei Favorinin suoritusta liiemmin kommentoinut, vaan mies keskittyi antamaan ansaittua tunnustusta Ässien puolustukselle.
- Täytyy olla todella tyytyväinen puolustajiin. Aika pienellä materiaalilla joudumme pelaamaan ja nytkin osa oli enemmän tai vähemmän rikki, mutta hienosti jätkät venyivät.
- Oltaisiinhan me tämäkin voitu tietysti voittaa, kyllä nytkin paikkoja oli, mutta nämä ovat pienestä kiinni. Ihan hyvä tämäkin tulos oli ja nyt sitten painetaan vielä kaksi peliä täysillä ennen kuin päästään vähän lepäämään. Tauon jälkeen saadaan varmaan loukkaantuneita mukaan ruotuun ja sitä kautta lisää leveyttä ja vaihtoehtoja materiaaliin, Toivola mietti jo tulevaakin.
Molempien valmentajien kommenteissa oli kyllä pointtinsa. Suhonen oli oikeassa Favorinin suhteen, hieman pienempikin rangaistusmäärä olisi tässä pelissä riittänyt. Joukkueet kyllä käyttivät Favorinin linjaa hyväkseen ja molemmin puolin nähtiin muutama aika selvästi filmaamalla hankittu jäähy. Toisaalta voidaan tietysti miettiä, olisiko peli kenties karannut väljemmällä linjalla käsistä, kuten punaisten kohtaamisissa on aina silloin tällöin käynyt.
Langkow ja Laaksoharju, Boman ja Kurvinen
Toivolan kehuma Ässien siipirikkoinen puolustuskalusto on valmentajansa kiitokset ansainnut. IFK:n jääminen vain yhteen maaliin on hyvä saavutus miltä tahansa SM-liigapuolustukselta.
Vielä tämän viikon try outilla oleva Olegs Sorokins jatkoi hyviä esityksiään ja pienoinen ihme onkin jos mies jää ilman sopimusta. Alkukaudella vaikeuksissa ollut Antti Boman on lisääntyneen vastuun myötä kuin uudestisyntynyt. Tänäänkin peliaikaa tuli todella runsaasti aina ykkösylivoimaa myöten ja hienosti mies taas urakastaan selvisi. Enää ei ole tietoakaan hätäilystä edes kiekon kanssa, vaan päinvastoin, mies ottaa tällä hetkellä todella merkittävää kiekollista roolia. Ja ihan kuin se luistinkin kulkisi nyt aivan eri malliin kuin koskaan ennen liigassa.
Vaikka puolustus pelasikin erinomaisesti,niin suuret kehut ansaistee jälleen kerran myös Scott Langkow. Varmat torjunnat ja puolustuksen oivallinen auttaminen toivat omalta osaltaan paljon turvallisuutta Ässien oman pään pelaamiseen.
Hyökkäyspäässä Markku Tähtinen pyrki jälleen rakentamaan peliä vahvasti ja kyllähän mies nytkin oli siinä mielessä Ässien osaavin. Janne Seva sai Jyväskylässä hanat auki ja mukavasti peli kulki IFK:takin vastaan, muta tehoja ei tällä kertaa nähty. Pasi Tuominen painoi läpi pelin kovalla asenteella ollen käytännössä jopa Ässien näkyvin hyökkääjä. Mutta ne onnistumiset pisteiden muodossa antavat edelleen odotuttaa itseään.
IFK:n parasta osaamista Laaksoharjun ohella näytti ykkösketju Pärssinen-Ruutu-Kuhta. Tuo ketju sai käytännössä joka kerta luotua painetta Ässien päätyyn. Näkyvin hahmo ykkösketjusta oli tällä kertaa Pärssinen. Muuten helsinkiläisten hyökkäyskalusto ei itsestään kummoista kuvaa jättänyt.
Puolustuksessa suurinta vastuuta kantoi pari Marek Zidlicky-Mikko Kurvinen. Kaksikko selviytyi urakastaan tyylikkäästi, eikä varsinkaan Kurvisen roolia Zidlickyn taustalla voi väheksyä. Puhtaat paperit saa toki muukin HIFK-puolustus.
Illan suurin pettymys oli yleisömäärä; 3368 maksanutta katsojaa. Juhlaottelu, jäädytettyjen paitojen nosto hallin kattoon, vastustajana HIFK ja kahden pelin voittoputki, siinä yhdistelmä, jonka olisi luullut saavan ainakin 4000 porilaista Isomäkeen. Markkinointikin olisi toki jälleen voinut olla paljon parempaa, mutta siltikin 3368 on jopa hävettävän vähän perinteikkääksi kiekkokaupungiksi väitetyssä Porissa.