Helsingin Jäähallissa pelasi ensimmäistä kertaa moneen vuoteen myös hyvin 60 minuuttia taisteleva kotijoukkue. Tällaisia vierasjoukkueita on nähty jo monen vuoden ajan. Kuitenkin varmasti 7200 paikalle saapunutta katsojaa olivat näkemäänsä tyytyväisiä. Harvoin kuulee fanien puhuvan hallilla siitä, että on ihan sama häviääkö vai voittaako. Ilmeisesti kun pelaa näin hyvin tsempaten, niin ei tarvitse edes voittaa.
IFK:n vahvaa painostusta
Oikeastaan koko ottelu oli IFK:lle hyvää taistelua ja hyökkäyspeliä, kun taas Blues lähti pelaamaan kovaa puolustuspeliä.
- Olen tyytyväinen yritykseemme. Muutimme tarkoituksella peliä puolustusvoittoisemmaksi, koska tässä on ollut väsyttäviä otteluita. Tiesimme, että maali lopussa kummalle tahansa ratkaisee pelin ja näinhän siinä kävi, kertoi Blues-käskijä Ted Sator.
Lapanen luennoi: Back in business
href=http://www.jatkoaika.com/smliiga.php?sivu=uutiset&id=2463>lue lisää.
IFK:n hyvän tunteen sekä kentällä että katsomossa herätti Jere Karalahti hyvällä taklauksellaan heti ensimmäisessä vaihdossa. Tämän jälkeen Karalahti oli tosin jäällä huonoonkin aikaan, kun Blues onnistui ylivoimalla ohittamaan ensimmäistä kertaa ottelussa Dave Stathoksen IFK-maalilla. Arto Laatikainen laukoi siniviivalta ohi maalista, mutta maalin takaa pompanneessa kiekossa oli ensimmäisenä Bluesin Marko Tuomainen, joka iski kiekon tyhjään maaliin.
IFK:n tasoitus tuli tasan minuutti edellisestä, kun Kim Hirschovits syötti kiekon maalille ja onnekkaasti Turo Järvisen luistimeen, josta suoraan Blues-maaliin. Päätuomari Markku Kroos tarkisti tilanteen videolta ja hyväksyi maalin.
Erä oli kokonaisuudessaan vahvasti IFK:n kiekollista ja fyysistä hallintaa, mutta Bluesin hyvä puolustuspeli ohjasi IFK:n pelaajat kulmiin ja laukauksia tuli hyvin vähän kohti Blues-vahti Sami Heinosta. Bluesilta laukauksia ei tullut edes sitä määrää, mitä IFK:lta, mutta viimeistelytarkkuus oli luokkaa IFK:ta parempaa.
- Rupeamme muistuttamaan enemmän ja enemmän IFK:ta eli sitä joukkuetta jota minäkin haluan kentällä nähdä. Ei tämä mikään jättiharppaus ollut, mutta pienin askelin mennään eteenpäin. Saimme malttia kiekolliseen peliimme, yhteistä juonta siihen. Puolustuskin tiivistyi hyvin. Jatketaan samaan malliin vain jatkossakin, niin olemme hyvin aikataulussa, sanoi IFK-luotsi Hannu Aravirta.
Toinen erä kaksijakoinen
Toisen erän ensimmäisen kymmenminuuttisen hallitsi IFK, mutta jälleen maalintekijänä kunnostautui Blues. Jarno Kultanen ja Toni Häppölä pelasivat itsensä pahasti tilanteesta ulos, kun Tuomainen ja Ladislav Kohn pyörittivät kiekkoa maalin takana. Maalin takaa ensin Kohn yritti Stathoksen ohittamista, mutta kiekko pomppasi suojuksista suoraan Kari Kaltolle maalin eteen. Kaltolla oli aikaa katsoa, mihin laukoi ja hyvin laukoikin, kiekon ohi Stathoksen.
Bluesilla oli muutama minuutti kovaa painostusta erän puolivälin jälkeen, mutta taidolla ja onnella IFK kesti Bluesin rynnistyksen. IFK:n tehot jakautuivat tässä ottelussa vihdoinkin muillekin kuin ykkösketjulle, tosin toisesta maalista vastasi jälleen tämä ketju.
Ikuinen syöttelijä Brett Harkins syötti viisi minuuttia ennen erän loppua Toni Söderholmille, joka upeasti otti löysät pois ja siirsi kiekon sivulle Timo Pärssiselle. Pärssinen ei erehtynyt tuosta paikasta ja niin erätauolle mentiin jälleen tasalukemissa.
Erässä lauottiin huomattavasti ensimmäistä enemmän ja varsinkin Heinonen piti upeilla torjunnoillaan Bluesia pystyssä. Pari highlight-torjuntaakin nähtiin, kun Heinosen hanska heilahti. Toisessa erässä Heinonen torjui peräti 19 kertaa, kun toisessa päässä Stathokselle merkittiin 11 torjuntaa. Muutenkin Heinonen pelasi ennakko-odotuksia paremmin ja olikin Bluesin kantava voima koko ottelussa.
- Maalivahtipelimme on paras osa-alueemme tällä hetkellä, molemmat maalivahdit ovat pelanneet hyviä otteluita. Suurin ongelmamme on tehdä se kolmas maali, nyt olemme onnistuneet tekemään vain kaksi maalia neljässä viime ottelussa. Tässä liigassa harvoin niin voittaa kahdella tehdyllä maalilla otteluita, jatkoi Sator.
Kolmannessa IFK vieläkin niskan päällä
Kolmanteen erään lähdettiin siis tasatilanteesta ja melko tasaiseksi se muodostuikin.
Erää ehdittiin pelaamaan kaksi ja puoli minuuttia, kun Mikko Laine teki IFK:n voittomaalin Tero Määtän estelyistä huolimatta. Tilanne alkoi erikoisesti, kun IFK veti kiekon pitkänä päätyyn, mutta kiekkoon olisi hyvin ehtinyt väliin Sebastian Sulku. Sulku kuitenkin antoi kiekon mennä ja tuomarit antoivat pelin jatkua. Carlo Grünn tuli mainiolla asenteella ohi Sulun ja pisti kiekon maalille, josta Laine sen iski Heinosen selän taakse.
Laine pelasi muutenkin pirteästi ja mies on saanut paljon hyvää aikaan vähäiselläkin peliajalla. Laukauksia kohti maalia mies sai aikaan toiseksi eniten heti paljon ylivoimaa pelanneen Pasi Saarisen jälkeen eli viisi kappaletta. Tiukka sniperi siis miehestä on kasvamassa, jos vain peliaikaa siunaantuu tulevaisuudessakin. Ilmeisesti Mestis-vierailu teki Laineen pelille hyvää, kuten se tekisi varmasti muutamalle muullekin IFK-pelurille.
Bluesista eniten edukseen erottuivat tutut nimet. Jan Caloun, Marko Tuomainen ja Ladislav Kohn. Calounin kikat ja huippusyötöt eivät tällä kertaa löytäneet osoitettaan tarpeeksi tarkasti tai niitä ei tarpeeksi hyvin käytetty hyödyksi. Bluesin kakkosketju Tuomaisen ja Kohnin johdolla kuitenkin pelasi hyvin, mutta toki ykkösketjun onnistumisia tarvitaan jo seuraavaan otteluun.
Jere Karalahti
Ottelun seuratuin pelaaja oli tietenkin Jere Karalahti, jonka ympärillä pyöri ottelun jälkeen toimittajia melkein tönittäväksi asti. Muutama kova taklaus mieheltä jo nähtiin ja ottelu sujui myös IFK:n päävalmentajan mielestä hyvin Karalahdelta. Kiekollisessa pelissä on paljon parannettavaa, sillä tilanteet tulevat nopeasti ja kiekko on saatava liikkeelle.
- Entisenä pelaajana mietin tilannetta, miltä tuntuu hypätä kaukaloon puolentoista vuoden pelaamattomuuden jälkeen ja vielä paikalliskamppailuun. Ei se helppo tilanne ole. Mielestäni Jeren kohdalla pitää suorittaa arviointia sitä taustaa nähden juuri tällä hetkellä. Kyllä Jere tästä illasta saa minulta kiitettävän arvosanan, melkein virheetön peli. Seuraava taso pitäisi tulla semmosen kymmenen pelin jälkeen, sitten kun mennään pari kolme kuukautta eteenpäin, niin pitäisi löytyä vielä se seuraava taso. Mutta lähtötaso on hyvä ja nyt vain tuohon lisää. Jere teki niitä asioita, joita ensimmäisessä pelissä odotettiinkin, kertoi Aravirta.
Jeren tilastomerkinnät ottelussa olivat kaksi jäähyä, joista toinen tuli väkivaltaisuudesta ja toinen poikittaisesta mailasta. Ensimmäisessä Karalahti vetäisi oikean suoran päin Calounin näköä, joka esitti hauskan hyppyleikin, kuin olisi ollut koulunäytelmässä. Ansaittu jäähy siis. Toinen tuli, kun Karalahti ottelun loppuhetkillä löi poikittaisella mailalla Blues-pelaajan pois kiekosta ja samalla maalin kulmalta. Ehkä ansaittu jäähy, mutta molemmat herättivät jonkin verran keskustelua. Karalahti oli tuomarien puolella ja Aravirta piti tuomioita heppoisina.
- Tuomari oli tänään todella hyvä, kyllä ne minun jäähyni olivat ihan jäähyn arvoisia, kertoi Karalahti.
- Pari jäähyä Jerelle tuli melkoisen helposti, jos tuota kovuuden tasoa ei saa käyttää, niin voimme unohtaa kovan pelin. Taisi hieman olla Karalahti-lisää niissä vihellyksissä, taas peluriaan puolusti Aravirta.
Kaiken kaikkiaan Karalahdelta hyvä debyytti ja mies sai kuitenkin melkoisesti peliaikaa, joten kunto ainakin tuntuu olevan kohdallaan. Jännitystäkin mies sentään koki ennen ottelua.
- Kyllä ennen peliä jännitti, tuli semmonen kutina päälle voisi sanoa levoton olo, ei tiennyt mitä odottaa. Pari ekaa vaihtoa meni ihan hyvin, niin siitä se sitten lähti. Todella mahtava oli kyllä yleisön vastaanotto minulle. Kuten olen monesti tässä sanonut, kotiin on kiva tulla ja kiva että otettiin hyvin vastaan, sanaili debytantti.