Ilves sai jo lähes tyypilliseen tapaan otteluun unelmastartin, kun Raimo Helminen heitti kiekon kohti Pelicans-päätyä ja kurvasi vaihtoon. Saman tekivät Pelicans-äijät ja Radim Kucharczyk ja Marko Luomala karkasivat kahdella yhtä vastaan hyökkäykseen. Kucharczyk syötti kiekon Luomalalle, joka harhautti Pelicans-vahti Mikko Rämön ja pisti kiekon maaliin.
– Kyllähän vähän rupesi kummittelemaan päässä, kun paikkoja maaliin kuitenkin oli aiemmin, totesi Luomala kauden avausmaalistaan. Luomala pelasi harjoitusotteluissa vähintäänkin lupaavasti, mutta ensimmäiset liigapelit ovat olleet melko tuskaisia.
Pelicans tuli tasoihin vielä ennen erän puoliväliä, kun Ville Hirvonen toi kiekon maalin eteen ja Olli Julkunen pisti kiekon jäihin menneen Tuomas Nissisen längistä verkkoon.
Pelicans siirtyi ensimmäisen kerran ottelussa johtoon, kun Hirvosen ketju oli jälleen asialla. Suoraan Julkusen syötöstä Hirvonen pisti kiekon b-pisteen kaarelta yläpesään. Pelicans-luotsi Petteri Hirvonen kehui poikia.
– Hienoa, että Hirvosen ketju tuli ja teki kaksi maalia. Varsinkin kun ”Kauppilat” ottivat paljon miinuksia.
Pelicans oli koko ensimmäisen erän aikalailla niskan päällä, Ilves tuntui haluttomalta ja väkisinkin tuli mieleen, että taidettiin etukäteen odotella helppoa ottelua.
– Oltiin aika unessa, eka erä meni oikeestaan kokonaan heräillessä, harmitteli Luomala.
– Varmasti myös eilinen peli vaikutti, tuntui ainakin jaloissa.
Vieläkin Pelicansin tahtiin
Ilves tuli tasoihin, kun toista erää oli pelattu kolme minuuttia. Pelicans-pelaaja menetti kiekon, Tomi Källarsson syötti Antti-Jussi Miettisen läpi ja viime kaudella WHL:ssä pelanneen nuorukaisen ensimmäinen liigamaali oli tosiasia.
– Ilveksen ensimmäisessä maalissa oli vaihtovirhe ja toisessa oli kauhea kiekonmenetys, mistä tuli läpiajo. Harmittaa, että takaiskut tulevat omista hölmöilyistä. Jos ne olisivat edes kaverin hyvyyttä, niin sen vielä voisi kestääkin, tuskaili Hirvonen taiston tauottua.
Ilves pääsi pariinkin otteeseen pelaamaan ylivoimaa, mutta tuloksetta, laukaukset suuntautuivat mihin sattuu tai peli meni yksinkertaisesti liian hienoksi.
Lahtelaiset eivät halunneet lähteä erätauolle tasapelitilanteessa. Toni Saarinen kiersi Ilves-maalin ja löysi pienen maalinedusruuhkan takaa toiselta kulmalta vapaaksi jääneen Toni Mäkiahon, joka ei erehtynyt.
– Hieno nähdä, että kaksi Ilves-kasvatttia Toni Mäkiaho ja Ville Hirvonen onnistuvat Tampereella. Eikös täällä niitä onnistumisia viime kaudella kaivattu, yritti Hirvonen piikitellä.
Ilvestä kiinnostaa sittenkin
Kaksi erää näytti siltä, että Ilvestä ei kiinnosta mikään. Toisella erätauolla oli kuitenkin keitelty taikajuomia
ja kotijoukkue heräsi taisteluun voitosta. Parhaimmillaan Ilveksen ykkösvitja pyöritti peliä kuin ylivoimalla, vaikka molemmilla oli sama määrä pelaajia laatikossa. Valitettavasti hallinta oli kuitenkin liian usein näennäistä, kiekko pyöri kulmassa, eikä maalintekosektorilla.
Onnistumisiakin kuitenkin tuli, mutta siihen lopulliseen herätykseen tarvittiin jälleen kaksikkoa Helminen-Murphy. Kiekko pyöri jälleen Pelicans-päädyssä, kun reboundin itselleen korjannut Raimo Helminen syötti ”toimistostaan” b-pisteen kulmalta kiekon Murphylle, joka latasi suoraan syötöstä. Etukulmasta löytyi aukko ja siitähän kiekko sisään livahti.
Ilveksen tsekkiketjulta on odoteltu onnistumisia, ja nyt niitä nähtiin. Ilveksen johtomaali tuli erän puolivälin jälkeen. Martin Hlavacka ampui lähietäisyydeltä, Mikko Rämö torjui ja paluukiekon pisti reppuun Radim Kucharczyk.
Hlavacka oli mukana Pelicansien tasoitusmaalissakin, kun Reijo Ringbom, joka oli koko ottelun ajan aika pihalla, antoi Hlavackalle jäähyn Pelicansin pelatessa ilman maalivahtia. Martin Cech laukoi kiekon sisään.
– Oli aika onnekas maali, vähän samanlainen kuin HIFK:ta vastaan, tosin tänään pelattiin kuudella neljää vastaan. Ensin vähän syöteltiin ja sitten kiekko tuli minulle ja ammuin täysiä. Oli mukana vähän tuuriakin, koska kiekko osui maalin edessä vastustajan mailaan. Maalivahti ei pystynyt reagoimaan, maalintekijä itse kommentoi tilannetta.
– Meillä oli aloitus Ilveksen päässä, vastaavanlaista tilaisuutta ei välttämättä olisi tullut. Siinä oli melkein kolme minuuttia aikaa, mutta seuraava mahdollisuus olisi voinut tulla viisitoista sekuntia ennen loppua. Tämä on elämää, riskejä täytyy ottaa. Monta kertaa vastaavanlainen tilanne on missattu, nyt se oli pakko tehdä, selitti Hirvonen ratkaisuaan ottaa aikalisä ja maalivahti pois jo ajassa 57.27.
– JYP-pelissä vastaavasta ropisi kotiin, mutta so what. Tällästä tää on. Ei voi voittaa jos ei koita.
– Cech saa kyllä jatkossakin minun puolestani pelata vaikka viimeiset viisi minuuttia.
Jatkoajalla Ilves pääsi pelaamaan ylivoimaa, mutta erikoiskuviotkaan eivät auttaneet ja joukkueet päätyivät pistejakoon. Tunteetkin nousivat ajoittain pintaan, mutta onneksi mitään vakavempaa ei sattunut.
Pelicans-leirissä oltiin tyytyväisiä yhteen pisteeseen. Kakkos- ja kolmosketjut johtajinaan Jani Keinänen ja Ville Hirvonen olivat selkeitä onnistujia, kun taas Jari Kauppilan ketju oli aika mitäänsanomaton. Pelicansin nimekkäin vahvistus Shayne Toporowski oli näkymätön, vaikka pelasikin huikeita minuuttimääriä. Hirvonen osoitti pelimiehen elkeitä peluuttamalla ns. kuumia pelaajia, kuten Hirvosta myös ylivoimalla. Ennen kauden alkua lupailtiin peliin lisää suoraviivaisuutta ja aggressiivisuutta. Suoraviivaisempaa peli ainakin on ja ilmeisesti Lahdessa yhdytään mestarivalmentaja Jukka Rautakorven mielpiteeseen siitä, että fyysisyyttä se on mailapelikin. Erästä toimittajakolleegaa lainatakseni: ”Ronkkii, koukkii ja heittää kiekkoa helvettiin.”
– Taistelupiste. Ilves tuli kovaa päälle, mutta me taisteltiin. Ei tultu kauneuskilpailuihin, vaan tultiin hakemaan pistettä ja se saatiin, Hirvonen totesi.
– Kyllä niillä on aikalailla neppailutyyli, ei ne lähteneet ollenkaan avaan peliä. Heittivät vaan omalta siniseltä kiekon kattoon, totesi jääpussilla kättään peitellyt Luomala.
– Lievä vamma tässä vaan, ei mitään vakavaa. Kolmannessa erässä osui johonkin.
|
lue lisää |
Ilveksen onnistujiin voidaan laskea tsekkien, Marko Luomalan ja Ismo Sirenin muodostama kentällinen, joka tosin oli jäällä Pelicansien kolmannen maalin aikana. Eniten pimennossa oli viime otteluissa paljon kehuja kerännyt Jesse Niinimäen kenttä. Parasta antia oli kuitenkin, että vastuu maaleista jakautui tasaisesti kolmelle eri ketjulle, leveyttä ja ratkaisijoita siis riittää. Tuomas Nissinen maalilla selvisi ihan kelvollisesti, vetoja tuli vähän, parissa maalissa hyökkääjä jätettiin vapaaksi maalin eteen ja viimeisessä kiekko muutti suuntaa mailasta. Ilveksen pelistä puuttui se joku, luistin ei liikkunut totuttuun tahtiin ja viisikkopuolustus oli laiskanoloista.
– Kyllä oli kaksi pistettä tarjolla, joten ei kyllä piste tunnu hyvältä. Vaikka viime kaudella tääkin piste olisi ollu hyvä piste, Luomala kertoili selvästi pettyneenä.
– Ei saatu paikoista sisään, vaikka oli toisessa erässä laukauksia aika paljon. Ammutaan liikaa ohi, viimeinen puristus viimeistelystä puuttuu.
Petteri Hirvosella oli aikaa huomioida ottelun tuoksinnassa myös muita asioita, ja löysikin Hakametsän jäähallista parannettavaa.
- Tampereen kaupungille sellainen pyyntö, että voisi edes yhden kellon hallissa laittaa oikeaan aikaan. Olen löytänyt hallista kahdeksan kelloa, ja musta tuntuu hirveeltä kun yksikään ei ole ajassa. Ei ole iso satsaus. Kaikki alkuverryttelyyn lähdöt jne vaikeutuvat, onneksi pelikello sentään on ajassa. Voivat vaikka soittaa mulle jos eivät tiedä paljonko kello on ja jos Neiti Aika on liian kaukana.
Pelillisesti reilut 4200 katsojaa eivät saaneet mitään ihmeitä, peli oli aika rikkonainen, mutta ainakin maaleja tuli - ja niitä tuiki tärkeitä sarjapisteitä. Nyt mitättömältä tuntuva yksi piste voi nousta arvoon arvaamattomaan maaliskuussa. Ja ainakaan ne pisteet eivät menneet mihinkään Turkuun…
Ilves jatkaa pelejään seuraavaksi lauantaina Hämeenlinnassa, kun vastaan asettuu hassutteleva sarjakärki HPK. Pelicans saa vastaansa kotihallissaan Turun Palloseuran.