Raimo Helmisen paita jäihin
Ottelun avaus oli poikkeuksellisen juhlallinen, kun Ilves-ikoni Raimo Helmisen paita numero 41 nostettiin jäädytettynä Hakametsän hallin kattoon. Juhlatilaisuudessa nähtiin Raipen ja koko Helmisen perheen lisäksi muita legandaarisia ilveksiä, kuten Aarne Honkavaara, Lasse Oksanen, Jorma Peltonen sekä Risto Jalo. Tämä oli mieliinpainuva hetki hallintäyteiselle vihreäpaitaiselle yleisölle, joka aloitti tasan kello 15:00 rytmikkään kannustuksen, mutta erityisesti monen vanhan Ilves-fanin sisintä lämmitti Ilves-Hockey Oy:n pääomistaja Vincent Manngardin Helmiselle osoittama puhe.
– Kiitos näistä kaikista pelivuosista, pyyteettömyydestä ja ennen kaikkea uskollisuudesta, näin kiteytti Manngard kaikkien ilvesläisen tuntoja juhlapäivänä.
Ottelun alku oli Ilveksen
Ottelun ensi minuutit olivat Ilveksen. Kotijoukkue vyörytti hyökkäyksiään kohti Pelicans-maalia ja pakotti lahtelaiset rikkomaan neljän jäähyn arvoisesti. Tänään Ilves-ylivoima ei toiminut, vaikka välillä päästiin pelaamaan kahden miehen ylivoimallakin. Kiekkoa kyllä liikuteltiin näyttävästi, mutta tänään – niin kuin kovin usein Ilveksen peleissä – naapurijoukkueen paras pelaaja seisoi tolppien välissä. Pelicans-vahti Tommi Nikkilä oli tänään ohittamaton. Lähimmäksi maalia pääsi Pasi Määttänen yläputkinostollaan.
Vieraat pääsivät liikkeelle verkkaisesti. Vaikka pelaaminen ottelun alussa näytti välillä sähläämiseltä, niin tehokasta se kuitenkin oli. Ajassa 15.38 maalarina ensikertalainen, Marko Pöyhönen, siirsi lahtelaiset 0-1- johtoon. Tilanne lähti liikkeelle Ilveksen hyökkäyspään aloitusvoitosta, kun Troy Milam pompotteli viivalla kiekkoa, ja tilanteen hyvin haistanut Kari Sihvonen pääsi Ilves-puolustajien välistä läpiajoon. Sihvosen lähentelyt Hannu Toivonen Ilveksen maalissa torjui, mutta paluukiekossa oli terävimmin paikalla Pöyhönen, joka siirsi kiekon maaliin.
Lahtelaiset ottivat pelin tuolla maalilla erän lopun osalta haltuunsa. Ilves-pelaajien mielet näyttivät olevan jossain muualla. Lieneekö mielessä ollut jo erätauko tai sitten kutsu Raipen juhlagaalaan. Taisi ”käydä kylmät” suurin odotuksin ottelua seuraamaan tulleelle Ilves-yleisöllekin, kun kannustus vaihtui totaaliseen hiljaisuuteen.
Sekava toinen erä
Toinen erä oli ottelun heikoin; sekavaa koheltamista päästä päähän. Kontrolloituja hyökkäyksiä ei montaa kappaletta nähty, vaan parhaat maalitilanteet tulivat yksittäisinä syöksyinä laitaa pitkin kohti vastustajan maalia. Molemmilta joukkueilta näytti unohtuneen lähes kokonaan se, että jääkiekko on joukkuepeli.
Jäähyt sekoittivat kummankin joukkueen peliä toisessa erässä. Molemmat joukkueet pääsivät kokeilemaan kahden miehen ylivoimaakin. Ensin ylivoimaa kokeili Ilves, jonka ylivoimapeli oli kovin tehotonta tänään, mutta varsin tehotonta se oli kahdella pelattaessa. Lahtelaiset pitivät Ilveksen ykköspyssy Markus Seikolan kiinni läpi koko ottelun, eikä mies onnistunut pisteiden teossa lainkaan.
Lahtelaiset pääsivät kokeilemaan ylivoimapelaamisensa tehokkuutta ottelun puolivälin paikkeilla, kun Ilves jäähyili neljästi. Kaksi ensimmäistä alivoimaa Ilves pelasi hyvin, se peitti Pelikaanien vetopaikat, eikä todella vaarallisia tilanteita syntynyt. Sen jälkeen Ilvekselle puolen minuutin välein vihelletyt jäähyt korkeasta mailasta (Matt Nickerson) ja koukkaamisesta (Markus Seikola) olivat joukkueelle liikaa. Tuomas Santavuori ja Jesse Saarinen kierrättivät kiekon Ilveksen maalin takaa siniviivalle, jossa Jan Latvala odotti liikkuvat takana. Viivalta lähtenyt kova veto ilman maskia yllätti helpon oloisesti muuten hyvin pelanneen Hannu Toivosen.
Pelicans varmisti voittonsa
Kolmas erä käynnistyi lahtelaisten läpiajolla, kun Vili Sopasella oli mahdollisuus päättää tamperelaisten pyristely lopullisesti. Toivonen oli kuitenkin Sopasta parempi kaksinkamppailussa.
Kaiken kaikkiaan päätöserä oli lahtelaisten näytöstä siitä, kuinka varmistetaan kahden maalin johto. Aktiivisesti ylhäältä karvannut lahtelaisjoukkue varmisti pelaamisellaan sen, ettei Ilves päässyt painamaan peliään kontrolloidusti hyökkäyspäähänsä. Se pakotti Ilveksen laukomaan kaukaa, ja kiekot jäivät Tommi Nikkilän hanskaan tai Pelicans-puolustajat siivosivat ne turvallisimmille maille.
Ei Ilveskään jäänyt ilman maalintekopaikkoja kolmannessa erässä. Parhaat tilanteet tulivat upeiden kuvioiden päätteeksi läpiajoon vapautetuille Troy Milamille ja Jarkko Kauvosaarelle, mutta molemmat päättyivät kuitenkin ilman tulosta. Kauvosaaren läpiajosta tuomittiin lisäksi rangaistuslaukaus, jota suorittamaan tuli Turussa kahdesti onnistunut Lauri Tukonen. Tänään ei ollut Tukosen päivä. Mies kiemurteli, kaarteli ja laukoi terävästi, mutta veto sujahti vasemmalta ohi.
Ilveksen loppukiri päättyi ennen kuin se oli kunnolla alkanutkaan – taas kerran – turhiin jäähyihin. Väsyminen sekä orastavan tappion aikaan saama turhautuminen lienevät syynä tällä kertaa Marko Anttilan ja Markus Seikolan jäähyihin. Seikola oli muutenkin puhepäällä ja tuloksena oli siirtyminen suihkun puolelle.
Ilves-jäähyjen takia oli ottelun loppu kosmetiikkaa. Kysymys oli vain siitä, tekeekö Pelicans kolmannen maalin vai ei. Ja tekihän se. Ilves käytti aikalisänsä ja otti Toivosen pois maalilta, mutta kun sen peli ei siitä parantunut, oli lahtelaisilla helppo työ ottaa kiekko haltuunsa ja viedä se maaliin. Kunnia päätösmaalin tekemisestä annettiin Vili Sopaselle.
Lahtelaisten voiton takana maalivahtipeli
Ottelun ehdoton hahmo oli lahtelaisten maalivahti Tommi Nikkilä, joka siis pelasi toisen peräkkäisen nollapelin vajaan viikon sisällä Tampereella.
– Iso nousu eilisen nöyryytyksen jälkeen, totesi lahtelaisten ykkönen lauantaina. Se peli harmittaa vieläkin niin paljon, ettei tämä voitto kaikkea korvaa.
Nikkilä antoi kunniaa myös Ilvekselle.
– Aika paljon enemmän duunia tämä vaati kuin Tappara-nollapeli. Ilves taisteli ja yritti, mutta kiekkokin pomppi meille. Olihan siinä ainakin pari tolppaakin.
Toinen voiton avain oli löydettävissä erossa joukkueiden puolustuspelissä. Siinä, missä Pelicans liikkui, puolusti tarkasti ja piti tamperelaiset poissa irtokiekoista, niin Ilves-puolustus sortui kardinaalivirheisiin muun muassa viivapelaamisessa. Lisäksi seisovilla jaloilla olevat tamperelaispuolustajat päästiin kiertämään monta kertaa, ja tuloksena oli tällöin maalintekotilanne tai Ilves-jäähy.
Aravirta tyytyväinen, Pietilä mietteliäs
Lahtelaisten kommentit saatiin nopeasti, melkein vauhdissa. Joukkueen käskijä Hannu Aravirta oli tyytyväinen joukkueessaan vajaassa vuorokaudessa tapahtuneeseen muodonmuutokseen.
– Lähdimme tähän otteluun työnimellä ”pieni ihme”. 4 500 ihmistä pettyi perjantaina Lahdessa. Mitä siitä vielä kirjoitettiin lehdissä ja puhuttiin jälkikäteen, me halusimme antaa signaalin, että katkaisemme niiltä jutuilta siivet.
– Monissa kotipeleissä olemme kaatuneet ylisuorittamiseen. Nyt päästiin voittotunnelmiin, ja niitä joukkue haluaa tarjota myös kotiyleisöllemme.
Joukkueensa pelin puolustusvoittoisuudesta Aravirta totesi seuraavaa:
– Tähän peliin piti satsata yksinkertaisiin asioihin. Edellisestä pelistä oli vain 18 tuntia, ja tappion vuoksi joukkue oli henkisestikin kovilla. Ei meillä olisi riittänyt energiaa pitkiin luisteluihin ja
kovaan hyökkäämiseen.
Kotijoukkueen päädyssä oli pitkään kovin hiljaista. Kun Ilveksen valmentaja Sakari Pietilä viimein saapui, oli hänen kommentointinsa kovin vaisua.
– Juhlat loppuivat kaksikymmentä yli kolme, oli Pietilän tyly kommentti.
Mutta ei Pietilä halunnut nähdä joukkueensa epäonnistuneen kokonaan, tappiosta huolimatta.
– Perjantaina pelattiin huonommin, tänään tehtiin töitä paremmin. Kannattaa muistaa, että Torkki ja Männikkö olivat kuumesairaina.
Vihellyksittä ei Hakametsässä päästy lauantainakaan. Ilveksen ottaessa ajassa 59.26 aikalisän alkoi pelin pahin huuto- ja vihellyskonsertti. Samassa yhteydessä kuultiin katsomosta sellaisiakin kommenttihuutoja, että niitä ei tässä voi toistaa.
– Ei kai se hyvältä tunnu, kun vihelletään, tyytyi Pietilä kommentoimaan fanien reaktioita.
– Mutta nyt lähdetään Raipe-gaalaan, vaikka kyllä nämä keskustelut sielläkin jatkuvat, päätti Pietilä hymyssä suin illan haastatteluhetken.