Pelicansin kaataminen oli jatkoa Ässien vahvalle viikolle. Tiistaina porilaiset kurmoottivat HIFK:ta lukemin 7−3.
− Taitaa olla Ässille ensimmäinen voittoputki pitkään aikaan. Ei ole lähihistoriassa kahta perättäistä voittoa aikoihin tullut, hymyili päävalmentaja Alpo Suhonen.
Suhonen osui oikeaan: edellisen kerran Ässät on voittanut kaksi perättäistä ottelua joulukuussa 2006. Putki hakee vertaistaan liigan lähihistoriassa.
Vapauttavan voiton pohjustivat kaksi salamamaalia. Vain 20 sekunnin pelin jälkeen Derek Damon latasi b-pisteen päältä takanurkkaan, kun huolimattoman päätypelaamisen jälkeen Henri Heinon johtama Pelicans-viisikko jähmettyi verkkaiseen liukuun.
Seuraavassa vaihdossa Pelicansilta kentälle tuli veteraaniketju Jantunen−Kauppila−Pirjetä. Konkarit saivat kiekon Ässien päätyyn vain hetkeksi, sen jälkeen he jäivät ihmettelemään patapaitojen lähtöä vastahyökkäykseen, jonka päätteeksi Markku Tähtinen siirsi kiekon Sakari Salmisen syötöstä alakulmaan.
− Minun mielestäni ottelu ei ratkennut näihin maaleihin, vaikka shokkialku se tietenkin oli. Aika mitättömiä virheitä, jotka kostautuivat maaleina. Ässät sai tilanteistaan maksimaalisen hyödyn, totesi Pelicans-luotsi Hannu Aravirta.
Ajojahti
Ottelun ei ollut kiekollisesti huipputasokas, mutta draamallisesti erittäin mielenkiintoinen. Ässät jatkoi shokkialkunsa jälkeen vahvaa hyökkäämistään ja kotiyleisö pidätteli hengitystään lisätakaiskuja odottaessa. Kun niitä ei tullut, alkoi kotijoukkueen vyörytys.
Niinpä ottelusta kehkeytyi kunnon takaa-ajo. Ässät pelasi passiivisesti ja vetäytyi omalla alueellaan huipputiiviiseen paikkapuolustukseen, jossa laukauksille ei ollut tarjolla paljon kiekonmentäviä reikiä. Ja Pelicansin laukaukset olivat tasoltaan heikkoja.
Kamppailu ei kuitenkaan ollut yksipuolista myllytystä, vaan Ässät piti kauhun tasapainoa yllä terävillä vastahyökkäyksillään. Oli jonkinmoinen ihme, että toisessa erässä kumpikaan joukkue ei onnistunut maalinteossa.
− Saimme ottelussa kai 85 laukausta, mutta niiden kohdistaminen jäi uupumaan. Maalia kohti niistä laukauksista meni vain noin 40 prosenttia. Olisimme voineet saada paljon enemmän aikaan, sillä pääsimme ihan hyville paikoille, Aravirta näki.
Lihamuurista läpi tulleet laukaukset ässävahti Tuomo Karjalainen poimi varmaotteisesti. Karjalainen pelasi kauden ensimmäistä otteluaan.
− Vieraskentällä tarvitaan hyvää maalivahtipeliä, ja se onnistui hyvin. Meillä on paljon pelejä nyt lähiaikoina, joten tämä oli tärkeä voitto, Suhonen tuumi.
Ylivoimien tuhlausta
Yksi ottelun ratkaisukohdista oli myös Ässien alivoimapeli. Patapakka on kuudessa ensimmäisessä ottelussaan päästänyt vain kaksi alivoimamaalia. Tälläkin kertaa Ässät tappoi menestyksekkäästi kuusi jäähyä.
− Meillä on alivoimapelissä kenttäpelaajien ja maalivahdin hyvää yhteistyötä. Enpä sen enempää halua sitä ruotia, Suhonen sanoi.
Kun Ässät pystyi taistelemaan ilman takaiskumaaleja kolmannen erän alkuun saakka, Pelicansin virheherkkyys alkoi odotetusti kasvaa, ja silloin porilaisjoukkue iski. Matti Kuparinen puikahti karkuun verkkaisesti luistelleiden Jan Latvalan ja Joonas Jalvannin välistä ja siirsi Ässät 3−0-johtoon komealla takanurkkalaukauksella.
Pelicansin sitkeä hyökkäysvimma tuotti tulosta ajassa 48.46. Vahvan mutta tehottoman alkukauden pelannut Tuomas Santavuori päätti kuivan kautensa siirtämällä Vili Sopasen laukauksen paluukiekon verkkoon.
Pelicans pääsi tämän jälkeen vielä kahdesti ylivoimalle, mutta ne eivät tuottaneet tulosta. Kavennusmaali tuli vasta ottelun viimeisellä minuutilla, siis liian myöhään. Henri Laurilan rannelaukaus upposi yläkulmaan ajassa 59.18.
− Kyllä joukkue minun mielestäni pelasi ihan hyvällä moraalilla, Aravirta totesi tappiosta huolimatta.
Suhonen oli sitä mieltä, että Ässät tarvitsi voittoa enemmän, ja se korostui etenkin ottelun alkuhetkillä.
− Olimme valmiimpia. Se kertoo siitä, että itseluottamuksen taso on noussut.