Pelicansin liigakausi on alkanut kolmella tappiolla. Yhdessäkään ottelussa eivät lahtelaiset ole päässeet nauttimaan johtoasemasta ja jokaisen pelin alku on ollut masentavaa katsottavaa. Niin nytkin.
Peli ehti vanheta vain 26 sekuntia, kun vieraat jo juhlivat avausmaaliaan. Kaanien ykköskenttä löysäili ja päästi Jyri Marttisen pahantekoon. Laitureita ei puolustaminen tuntunut kiinnostavan ja pakin peruuttelivat alta pois. Kapteeni Kauppilan huulilta oli helppo lukea kommentti ottelun ensimmäisen vaihdon tuloksista.
Maalin jälkeen Pelicans hallitsi erää miten tahtoi, mutta laukaukset olivat joko onnettomia tai jäivät kokonaan puuttumaan. Silloin, kun olisi jo pitänyt laukoa, vastuuta paettiin ja kiekkoa siirreltiin kaverille. Erän parhaat paikat siunaantuivat suoraviivaisesti pelanneelle Daniel Widingille, joka ei kuitenkaan saanut kiekkoa ohi Nikkilän. Maalivahtien torjunnat Rämö 6 - Nikkilä 19 kertovat, missä päässä peliä käytiin.
Tuskaista punnertamista
Toinen erä tarjosi melkoista Hawaiji-kiekkoa. Hyökkäykset vyöryivät päästä päähän ja molemmat maalivahdit olivat trimmissä. Hieman ennen ottelun puoltaväliä Janne Hauhtonen kilautti Pelicans-maalin tolppaa. Muutama minuutti myöhemmin kiekko oli sitten taas Pelicans-maalissa. Alexandre Tremblay käveli kulmasta maalin eteen ja laukoi Mikko Rämön patjojen kautta numeroiksi 0-2. Neloskentän kulmavääntövoima ei riittänyt ja Rämökin häkeltyi Tremblayn laukauksen hieman epäonnistuttua.
Jari Korhosen kiinnipitämisestä saadun jäähyn aikana Kaanien ylivoima myllytti näyttävästi. Martin Cech luikerteli avopaikkaan, mutta Nikkilä oli kuin seinä. Korhonen pääsi jäähyltä, mutta myllytys Jypin maalilla jatkui ja viimein Radek Philipp nosti maalinedusruuhkasta kiekon verkkoon.
Kavennuksen jälkeen Pelicans painoi Jypin täysin puolustuskannalle, mutta lisämaaleja ei nähty. Toisen erän torjunnat Rämö 8 - Nikkilä 14. Jyp oli kahdessa erässä käyttänyt harvat maalipaikkansa kovalla prosentilla hyväkseen.
Jäähyt sotkivat kolmannen erän
Kolmannessa erässä hyvin leiviskänsä hoitanut erotuomari Markku Kroos vihelsi peräti yhdeksän jäähyä. Pelicans pääsi peräti neljästi yrittämään tasoitusta ylivoimalla. Ylivoimakuviot olivat hyvin selvillä Jypin puolustusneliölle. Viivamiehiin kohdistettiin rohkeasti painetta, eikä lääkkeitä hyvien maalipaikkojen luomiseen tahtonut löytyä. Kun päästiin yrittämään laukaisusektorista, oli edessä Jyp-vahti Tommi Nikkilä.
Erän puolivälissä viriteltiin pientä päähänlyöntikilpailua, mutta tappelun asteelle ei aivan päästy. Tilanteessa Jani Keinänen hölmöili itselleen kymmenen minuutin käytösrangaistuksen ja kakkosylivoiman pyörittäjä oli liki pelin loppuun poissa ruodusta.
Kaani-valmentaja Petteri Hirvonen antoi suoraa palautetta Keinäsen temppuilusta.
- Vaikka on kuinka ranne kipeä ja tuskastuttaa, niin kyllä pitäisi ajatella myös joukkueen etua. Tuommoiset temput eivät todellakaan kuulu ammattiurheiluun, puhisi kiukkuinen Hirvonen.
Ajassa 58.45 Pelicans sai viimeisen mahdollisuutensa, kun Toronto-pelin sankarista tavalliseksi SM-liigan rivimieheksi palannut Jarkko Immonen otti kakkosen korkeasta mailasta. Kotijoukkue lähti yrittämään tasoitusta kuudella neljää vastaan, mutta vain parikymmentä sekuntia myöhemmin Santeri Heiskanen otti jäähyn selästä taklaamisesta. Se siitä sitten. Pierre-Claude Drouin kaunisteli vielä tyhjiin loppunumeroiksi 1-3.
Valmentajien kommentteja
Jypin Matti Alatalo oli tyytyväinen joukkueensa taistelumoraaliin.
- Oltiin ensimmäisessä erässä melkoisessa myllytyksessä. Hölmöiltiin itse ja Pelicans pääsi iskemään meidän huonoista puruista ja syöttöharhoista. Nikkilä piti meitä pystyssä. Toisesta erästä peli alkoi sitten tasaantua.
- Pelicans oli hallitsevampi läpi ottelun, mutta tämä oli meille tyypillinen taistelu. Tällaisilla taistelupeleillä me viime vuonnakin voitettiin paljon pisteitä. Se vaatii hyvää maalivahtipeliä, hyvää puolustamista ja tiivistä viisikkopeliä.
- Viimeisessä erässä jäähyt teki meidän pelin erittäin vaikeaksi.
Petteri Hirvonen harmitteli omiensa kehnoa viimeistelyä.
- Ei se ensimmäinen maali vielä tätä peliä ratkaissut. Kyllä siinä oli ihan tarpeeksi paljon aikaa lyödä niitä maaleja toiseenkin päähän. Karmea määrä meillä oli maalipaikkoja. Nopeasti katsoin... 16-8 ykkös-kakkosalueen maalipaikat. Kaksi kertaa enemmän kuin Jypillä, mutta kun ei kukaan laita sisään. Tietysti maalivahti pelasi hyvin.
- Muuten peli oli ihan kasassa. Saatiin justiinsa sellainen peli, jota lähdettiin hakemaan. Pari henkilökohtaista virhettä ja se riitti. Ei kukaan pystynyt sitten taas paikkaamaan niitä tuolla hyökkäyspäässä.
- Jypin avausmaalissa nähtiin mitä tapahtuu, kun livetään omista tehtävistä. Sinne jäi ykköskentän laiturit katselemaan laitojen mainoksia tai cheerleadereita, kun Jyppi lähti hyökkäykseen neljän miehen voimin. Sitten taas joku Daniel Widing teki ottelussa niin hirmuisen määrän töitä, että sietäisi Suomi-pojan hävetä, että Ruotsista tullaan tänne näyttämään työnteon mallia. On joskus sanottu, ettei siirtolaisia tänne kaivata, mutta jos ne tekee tuohon tahtiin töitä, niin antaa tulla vaan lisää. Toivoisi tietysti Widingille onnistumisia maalien muodossa, että jaksaa painaa tuollaista iltapuhdetta.
- Ihan hyvillä mielin lähdetään lauantaina Helsinkiin Hifkiä vastaan. Noissa kahdessa ensimmäisessä pelissä meillä oli oma peli sekaisin, mutta se saatiin nyt pakettiin. Nyt on sitten kyse enää pienistä asioista... jos nyt sitten maalinteko on pieni asia, pohdiskeli Hirvonen.